|
Post by KT on Jun 27, 2005 11:53:08 GMT 2
Hei! Tiedustelinkin tästä asiasta jo toisella palstalla kunnes hoksasin, että spinone-väellä on tämä omakin keskustelupalsta No, asiaan: Meillä on kaksi vilkasta urosrussellia, joiden kanssa harrastan luolametsästystä. Mieheni olisi kiinnostunut enemmän linnustuksesta ja haaveilee nyt spinonesta. Itsekin olen täysin ihastunut spinoneen sen tiedon perusteella, mitä olen saanut internetin ja kirjojen perusteella. Ongelmani on nyt kuitenkin seuraavanlainen: Russellimme ovat melko tyypillisesti käyttäytyviä russelleita: vahtivat herkästi omaa pihaa eivätkä ole järin sosiaalisia vieraiden koirien suhteen. Pelkäänkin, että russellimme tekevät spinonesta alta aika yksikön kaltaisensa näyttämällä huonoa esimerkkiä. Koiramme ovat tottelevaisuuskoulutettuja (oikein hyvin) mutta nämä piirteet istuvat niissä erittäin tiukassa. Omista kaverikoiristaan sekä pennuista pitävät paljon ja viihtyvät isossakin laumassa mutta vieraille äristään. Omassa pihassa pysyvät irrallaan mutta portista eivät päästä sisään ennen kuin vieras on haukuttu perin pohjin. Nämä piirteet eivät ole mitään mukavia, enkä haluaisi että spinone päättää ryhtyä samalle linjalle. Mitäs luulette miten käy? Uskallammeko alkaa haaveilla omasta spinonesta jo nyt vai odotammeko, että russellimme ovat vanhuksia, jolloin käytös on tod. näk. (toivon mukaan) laimentunut ?
|
|
|
Post by kerttu on Jun 27, 2005 13:42:31 GMT 2
Meillä oli ensin hiljainen yksi spinone, otimme kaveriksi petit bassetin joka haukkui. Eipä aikaakaan kun spinonekin oli kaverina loukuttamassa. Tämä parivaljakko on jo autuaammilla metsästysmailla. Nyt meillä on neljä petitiä ja kolme spinonea, yksi italianajokoira sekä usein vierailevana tähtenä - kuinka ollakkaan poikamme russeli Tyyne. Elämää on kun vieras tulee taloon, tosin kaikki ovat ystävällisiä ja kilpailu on lähinnä siitä kuka saa pussata tulijaa ekana:) Vieraille koirille ei äristä eikä murista - keskenään ei myöskään tapella. Tuo haukkuminen porukassa on se mikä minuakin keljuttaa, mutta en ole vielä siihen patenttiratkasua keksinyt. Spinonet ja Tyyne russelin saan maahan komentamalla hiljaseksi , mutta sepä ei paljo melutasoa alenna. Jos et ole kieltämässä ohikulkijat haukutaan. Ainakin tuo russeli tulee hyvin toimeen spinoneitten ja muittenkin koirien kans. Täällä mummolassa se ei vahdi pihaa vaan fasaaniemotarhaa.... todella mukavaluontonen tyttönen. Luolille sitä ei ole vielä viety, ikää just 1 v. Mutta kettuun ja supiin se pääsi tutustumaan talvella ja näytti Tyyne tietävän mistä on kyse. Mutta jos otat spinonen "ohjaukseen" heti alkajaisiksi etkä anna sen opetella pikkupoikien juttuja, voispa ollakin että pahat tavat ei tarttus. Näppäriähän nämä ovat juttuja oppimaan, niin hyviä kuin pahoja
|
|
|
Post by Salla F on Jun 27, 2005 16:53:49 GMT 2
Hei, Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Pahat tavat tuppaavat valitettavasti tarttumaan. Mitä tarkoitat "eivät ole järin sosiaalisia vieraiden koirien suhteen"? Jos tarkoitat ainakin meilläpäin tyypillistä "pikkukoirakäytöstä" (vaikkei russeli mikään "pikkukoira" olekaan), eli hampaat irvessä nappaamaan toisen nokkaan kiinni, kannattaa sitten nuorta koiraa ulkoiluttaa/pitää pihassa tervehtimässä tulijoita itsekseen mahdollisimman paljon (aika, vaiva!), jotta se muodostaa kuvan muista koirista jollain muulla perusteella kuin isojen kingien käytöksen mukaan. Tiedän koiran (yhden monista), joka opetti nuoremman - oikein mukavan ja avoimen - jackrusselin, sellaiseksi, että en olisi koskenut siihen viiden metrin rangallakaan, kun saattoi napata ilman varoitusta kiinni sekä ihmiseen että koiraan. Russeli sitten siirsi viehättävän käytöksensä taloon tilannetta rauhoittamaan hankittuun pentuun...varsinainen vuoden älynväläys. Isommistaanhan ne tuppaa mallia katsomaan, joten siksi olisi hyvä, jos olisi muutakin mallia välillä. Sillä tavalla voisi ehkä, EHKÄ saada vähän liennytettyä mallioppimista, mutta ei välttämättä. Tämän em. russelin aika mahdottomaksi menneen tilanteen "ratkaisi" aikansa juoksu koiraterapeutilla ja lopuksi piikki. Jos ko. koira olisi saanut tutustua itse maailmaan ilman vanhemman koiran "tapa ne kaikki ennen kuin ne tappaa sinut" -asennetta ja jos omistajalla olisi ollut koirat paremmin hanskassa, tilanne olisi voinut olla toinen. Tämä oli kyllä ehkä ääriesimerkki, mutta ruusuilla tanssimista koulutuksesta tuskin tulee. On niitä toki positiivisiakin esimerkkejä, mutta ne ovat kaikki vaatineet omistajalta aikaa, määrätietoista työtä ja jämäkkää otetta asiaan. Kuten aina koiraa hankkiessa kannattaa miettiä tarkoin, onko valmis uhraamaan tarvittavan määrän aikaa ja vaivaa (=verta, hikeä ja kyyneleitä). Salla PS. kuten koiraansa metsällä käyttävät valitettavan hyvin tietävät, tokokoulutuksella ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, miten hyvin koira on hanskassa. Vain sinä tunnet omat koirasi ja niiden käytöksen. Hyvä, että pohdit asiaa.
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Jun 27, 2005 19:54:05 GMT 2
PS. kuten koiraansa metsällä käyttävät valitettavan hyvin tietävät, tokokoulutuksella ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, miten hyvin koira on hanskassa. Vain sinä tunnet omat koirasi ja niiden käytöksen. Hyvä, että pohdit asiaa. Mun on nyt ihan pakko kommentoida tätä lausahdusta... Ensinnäkin kouluttamatta koiraa ei saa hanskaan, vai kuinka? Sana ToKo on lyhenne sanoista tottelevaisuuskoulutus, myös pk- puolella tottisosuus on jokaisessa kokeessa. Ja toisaalta vaikka koiraa treenaisi kuinka S U U R I riistavietti on kova voitettava...
|
|
|
Post by Salla F on Jun 27, 2005 20:21:57 GMT 2
Toki koulutus auttaa asiaa Tarkoitin sitä, että koira voi olla hanskassa, vaikka se "osaisi" vain luoksetulon ja noudon. Se että osaa paljon erilaisia kilpailuliikkeitä ei välttämättä tarkoita, että koira on hanskassa. Näitä tapauksia olen nähnyt useammassa rodussa, mm. saksanpaimenkoira. Yksi kisasi erikoisvoittajaluokassa. Koulutetaan kovasti, mutta kotona ja arkielämässä johtajuudesta ei olla päästy yksimielisyyteen. Tämä saksanpaimenkoira ei ollut mikään tyranni, vaan laskelmoi selvästi, koska pitää olla kiltti poika, että saa sitten muuna aikana tehdä sitä sun tätä ja sulkea korvansa isännän käskyiltä. Saalistusvietti on tosiaankin aika paha vastus. Salla
|
|
|
Post by Dynamo on Jun 28, 2005 8:20:07 GMT 2
Täällä on omakohtaisia kokemuksia yhdistelmästä terrieri ja spinone kymmeneltä vuodelta. Kyllä terrieri osaa hanakasti "siirtää" omia mänttejä piirteitään spinoneen. Meillä esim. sk kettuterrieri ja spinone (narttuja) tappelivat niin kovin, ettei siitä yhteiselosta tullut mitään. Toki olisi voitu pitää kokonaan erillään, mutta se ei olisi ollut kivaa - ja hankalaakin lapsiperhessä, jossa voi sattua mitä tahansa...
Kettarilla oli ikää kolme vuotta enemmän kuin spinonella, ja luonteeltaan se on (on edelleen elossa) erittäin kiltti kaikille vieraille nartuillekin, jotka tulevat meille, tai jos ollaan kodin ulkopuolella. Omille se näyttää taivaanmerkit - ja huomattua tuli hyvin nopeasti, että spinone ei antanut tuumaakaan periksi. Eli ihan puppua, että spinonet olisivat jotain erityisen lällyjä tai nössöjä!!
Nartut elivat muutaman vuoden kimpassa, ja kaikki meni hyvin. Sitten oli täysi rähinä päällä. Nyt spinone on asunut jo jonkun vuoden Lappeenrannassa.
Myös meillä haukutaan pihaantulijat kiihkeästi - mutta spinone (nykyinen on uros) ei juuri puhu eikä pukahda. Eli haukkumistaan ei kettari ole tartuttanut tähän, mutta edesmennyt uros oli vähän herkempi tämän mummon "haukkumiskoulussa".
t. maija s
|
|
kt
New Member
Posts: 28
|
Post by kt on Jun 28, 2005 14:59:08 GMT 2
Kiitoksia kaikille vastauksistanne! Kerron hieman lisätietoja vielä tuosta käytöksestä kun selitin kai vähän huonosti.. Eli koiramme käyttäytyvät toisia koiria kohtaan kuten tyyilliset russellit (tai "pikkukoirat", kuinka vaan) eli epäluuloisesti. Mikäli vastaantulija osoittaa pienintäkään elettä siitä, että se EI ymmärtäisi olevansa arvojärjestyksessä alempana kuin koiramme, alkavat koiramme rähistä. Niille riittää siis tuijotus, jäykkänä kävely yms. eleet aloittamaan ego-rähinän, joksi minä sitä kutsun. Silloin rakkaat russellimme murisevat haukkuvat ja kieppuvat remmissä ihastuttavasti Jos koiramme olisivat irallaan, ne kiertelisivät "uhrin" ympärillä haukkuen ja juosten villisti mutta eivät välttämättä hyökkäisi kiinni (Only lord knows )Rauhoittavia signaaleja antavat koirat saavat ystävällisen kohtelun, samoin pikkupennut. Tällaisen tilanteen sattuessa pyrin tilanteesta pikaisesti pois koirieni kanssa. En räyhää koirilleni, enkä komenna, sillä se lisää niiden halua rähistä. Tavoitteena on aina ennakoida tilanteet ja ottaa koira kontaktiin, silloin ohittamisessa ei ole ongelmia. Koirani pysyvät paikallaan makuulla vaikka takaa kävelee hevonen, jos ovat käskyn alla ennen kuin tilanne on päällä. Näiden russelleiden kanssa temuaminen on pienestä kiinni, ovat niin saamarin nopeita ja herkästi syttyviä ;D TOKOliikkeiden hallitseminen ja hanskassa oleminen on todellakin eri asioita. Tiedän monia koiria, jotka toimivat koulutuskentällä mutta eivät arkielämässä. Omat koirani ovat erittäin hyvin koulutettuja, vanhempi oli 10kk:n vanhana kilpavalmis ja vapaa-aikanani koulutan silloin tällöin myös muiden koiria. Koirani ovat myös hanskassa, paitsi silloin kun jänis ampaisee ohi. On erään ikävän tapahtuman syytä, että vanhempi koirani ei pidä vieraista, isoista tummista koirista. Ja on omaa typeryyttäni, etten puuttunut käytökseen aiemmin, oirehtiminen kun alkoi vasta vanhempana. Sittemmin se on ollut silkkaa laiskuutta etten ole alkanut yrittää kouluttaa koirasta pinttynyttä tapaa pois....myönnän... Onneksi nuorempi koiramme ei käyttäydy aivan samoin ollessaan yksin. (Meillä koiria koulutetaan ja lenkitetään erikseen joka viikko). Mutta auta armias jos vanhempi on paikalla ja aloittaa tämän mesoamisen niin pienempi ripustaa omat aivot naulaan ja seuraa perässä! Ihanaa.... Olen samaa mieltä kanssanne, että on suuri riski, että spinone lähtee tähän leikkiin mukaan. Harkitsemme asiaa vakavasti ja hartaasti, seurailemme tilannetta, tutustumme tarkoin ensin spinoneen jne. Tilanteet muuttuvat ja koskaan ei tiedä mitä ensi metsästyskaudella tapahtuu kun taas tavataan mäyrä-herraa... Jos kiinnostaa nähdä näiden kauhukakaroiden kuvat, ne on nähtävillä kotisivuillamme www.parsonrusselli.netMukavaa kesän jatkoa kaikille! Ja pieni pyyntö: tehkää ihmiset kotisivuja itsellenne jotta pääsen tutustumaan kaikkiin suomen spinoneihin lukemalla tarinoita niistä Vierailen jatkossa ainakin täällä hakemassa lisätietoja...
|
|
|
Post by kerttu on Jun 28, 2005 19:20:54 GMT 2
Niin, luolakoiran kans ei koskaan tiedä mitä vahinkoa tapahtuu... Viime talvelta pari esimerkkiä. Liminkalainen Riesa russeli oli saanut ketun luolasta ulos, koira oli kytketty ja isäntä oli alkanut lopettaa kettua pätkäsemällä sitä päähän, no Riesapa oli päättänyt maksella vielä kalavelkoja ketulle ja ampassut siihen väliin saaden itse ketulle tarkotun iskun päähänsä seurauksella että ainakin viime tietojen mukaan näkö meni toisesta silmästä. Toinen russeli sitten oli jäänyt pahasti luolaan ja oli saatu kaivettua ulos vasta kevään tullen.... Vierailin kotisivullasi KT , jos kuljet Oulussa päin ja haluat nähdä spinoneita laita viestiä tätä meidän porukkaa saa käydä katsomassa ja kuuntelemassa:) Kotisivulta löydät yhteystiedot.
|
|
|
Post by Dynamo on Jun 29, 2005 0:27:38 GMT 2
KT wrotew: "TOKOliikkeiden hallitseminen ja hanskassa oleminen on todellakin eri asioita. Tiedän monia koiria, jotka toimivat koulutuskentällä mutta eivät arkielämässä." Joopa. Mulla oli käyttövalio, joka surutta ampaisi vapaalla ollessaan hirvijahtiin, vaikka kuinka kiljuin ja huusin Duunissa se ei olisi tullut sille mieleenkään. ms
|
|
kt
New Member
Posts: 28
|
Post by kt on Jun 29, 2005 9:12:53 GMT 2
Juu, russellin kanssa sattuu ja tapahtuu aina välillä, oltiin sitten kotona tai ei. Ajatus spinonesta tuntuukin erittäin houkuttelevalta, voisin kuvitella, että sen kanssa minulla kirjaimellisesti hermo lepäisi ;D Olen varma, että päädymme spinoneen jossain vaiheessa, tuntuu niin meidän rodulta tämä. Meillä ei ole tapana hätiköidä kun kyse on lemmikin hankkimisesta. Harkitsemme pitkään ja tarkkaan monelta kantilta, sillä haluamme kaiken sujuvan mahdollisimman hyvin. Lisäksi minulla on periaate, että meillä koirat koulutetaan erikseen ja niille annetaan yksilöllistä aikaa harrastusten muodossa väh. kerran viikossa, joten aikaakin täytyy löytyä. Yritän puhua itselleni (ja miehelleni) järkeä ja selvitä ainakin ensi talven yli. Pentujakin taitaa syntyä harvakseltaan, joten paineita ei sen suhteen ole. Täytyy alkaa tutkia missä on suunnitteilla pentuja ja minkälaisista vanhemmista. Nyt seuraakin ehkä tyhmänlainen kysymys: onko värillä väliä? Onko vaaleampi arvostetumpi kuin tummempi tai toisinpäin? Luonteeseen ei kai väri vaikuta, luulisin... Noh, nyt lähden surffailemaan kotisivuillenne
|
|
|
Post by Nina P. on Jun 29, 2005 13:02:06 GMT 2
Heips! Värillä tuskin on muuta väliä, kuin että joidenkin silmää miellyttää ehdottomasti enemmän tumma, joidenkin vaalea ja joidenkin mielestä värillä ei ole mitään väliä, kunhan on spinone Vaalea väri tosin erottuu maastossa paremmin (paitsi tietysti lumisena aikana). Yleisesti ottaen käsittääkseni jotkut metsästäjät vieroksuvatkin vaaleaa väriä, mutta näissä spinoneissa taitaa kyllä olla melkein toisin päin. Meidän Repeläinen on sieltä tummimmasta päästä ja suojaväri on kyllä maastossa aivan mainio - hämärään aikaan kun tuo on vapaana muutaman metrin päässä, niin ei näy koko koiraa. Kunnon heijastimet ovat siis tarpeen.
|
|
|
Post by kerttu on Jun 29, 2005 18:28:21 GMT 2
Eipä se luonteeseen väri vaikuta, eikä käyttöönkään. Saman lailla paskottuvat kumpanenkin, valkosesta vaan tietää paremmin mistä kohti puunaa. Yleensä pennun varaajat esittävät toiveen, mutta eipä tuo väri ole ongelma kertaakaan ollut. Taitaa paremminkin olla mihin on tottunut tai minkäväriseksi spinonen mieltää. Pari hupaisaa juttua valkosesta väristä käytössä. Aikanaan Venlan ollessa nuori olin lumen aikaan hämärissä koirien kans pellossa. Venla katos ja aattelin että se löysi linnun ja seisoo jossain. Etempänä näin koiran ( ts. luulin näkeväni) menin likemmäs pajupusikkoa ja annoin etenemiskäskyn jos toisenkin ja ihmettelin miksi koira ei liiku, no kohta Veppu oli minun vieressä ja tajusin komentaneeni ojan reunassa ollutta apulantasäkkiä minkä tuuli oli sopivasti siihen lennättänyt. Hämärä, pajupuska ja valkonen koira tekivät siinä tepposet.. Että niin voi muotovaliokin muistuttaa Kemiran pakkausta. Toinen on myös tosi juttu Lapista. Seitamaan Mikollahan on ollut valkopohjasia karkkareita, vastaan tulleet mettämiehet olivat mahtailleet että eikö linnut pelkää valkosta koiraa, johon Mikko reppuaan raottaen oli tuumannut ” sietää pelätäkin…” olen samaa mieltä Mikon kans ;D
|
|
kt
New Member
Posts: 28
|
Post by kt on Jun 30, 2005 8:39:16 GMT 2
Heh! Hauskoja juttuja! Itselläkin on hiukka huono näkö kauas mutta en käytä silmälaseja ja talvisin se kostautuu. Russelleita ei näy hangessa hämärässä ja niitä tulee karjuttua takaisin ihan väärästä suunnasta välillä. Mahtaa jätkiä naurattaa (ja naapureita).
Eipä minullekaan värillä ole väliä sinänsä mutta kun nämä russellit ovat lähes valkoisia niin toisaalta tekisi mieli tummempaa kaveria porukkaan välillä. Sitä vaan lähinnä ajattelin, että onko jompi kumpi arvostetumpi väri näissä piireissä, meillä kun esim. russelleissa pitää olla tietty määrä valkoista ja mielellään merkitkin vain päässä ja/tai hännän tyvessä.. Mutta ei taida olla niin nuukaa spinonen värin kanssa kunhan sitä mustaa ei ole. (Koitan tässä opetella rotumääritelmää ym.)
Eilen jo soittelin mets.seurani sihteerille ja kyselin tietääkö onko meidän seurassa spinonea. Ei tiennyt. Sanoin että hyvä niin, tämä tauti olisi vaan pahentunut. Isäntä jo suunnitteli mihinkä suuntaan laajennetaan tarhaa jotta spinonekin mahtuu poikien kanssa sinne. Että ei näy helpottavan.. mutta kun ei pentuja ole tarjolla niin antaa taudin jatkua vaan ;D
p.s pieni lisäys: hoksasin juuri, että tämä kanakoirakuumeeni on alkanut ilmeisesti jo paljon aiemmin kuin luulinkaan, sillä muistan hämärästi temunneeni puoli toista vuotta sitten vanhemman russellini kanssa metsässä pyyn siipien kanssa ;D Opetin aluksi damin avulla koiran noutamaan siihen sidottuja linnun sulkia, ja sitten kokonaisia pelkkiä pyyn siipiä. Siivet tulivat ehjänä perille mutta enpä usko, että seisomaan sitä saan joten pakko kai se spinone on saada jossain vaiheessa ;D
|
|
|
Post by Dynamo on Jun 30, 2005 9:45:47 GMT 2
Itse pidän eniten vaalea-oransseista (selvästi oranssia!) ja ruskea-päistäriköistä (ns. perinteisen kk saksanseisojan väri). Eniten tökkivät valkoiset ja lähes englanninsetterin väriset. Mutta - onko värillä tosiaan väliä, jos koira on muuten passeli Pahinta muuten niin nätillä spinoneilla on PITKÄ HÄNTÄ. Pirun ruma. Onneksi kotoa löytyy vielä typistetty. ms
|
|
|
Post by Nina P. on Jun 30, 2005 10:08:48 GMT 2
Jos nyt näistä ulkonäkömieltymyksistä aletaan puhumaan, niin minusta spinonella pitää olla kunnollinen turkki (karkea, tiivis, ei pitkä - mutta ei mikään klanikaan) ja siihen liittyen voimakkaat kulmakarvat ja parta. Häntä myös, ehdottomasti Ja mää rakastan tuota kastanjanruskeaa väriä, mitä Repeläisenkin läikissä on. Minun lempparispinolla on kastanjanruskeat korvat
|
|