Tässä ensin juttua Cruftsista - kuvat tulevat perässä!
Spinoneita oli 144. Tuomarina Michael Gadsby, siis sama joka laittoi meidän Väinön ropiksi Voittaja-näyttelyssä vuonna 2000.
Minä ja Tepa oltiin samaa mieltä tämän herran kanssa varsinkin uroksissa, mutta nartuissa hän teki kyllä pari tosi omituista valintaa
Yleisvaikutelmaltaan spinonet olivat hyvin samantyyppisiä, keskikokoisia, vankkoja = kertakaikkisen kompakteja paketteja!
Etenkin urokset olivat melkein kuin yhdestä puusta veistettyjä. Toki niistä löytyi eroja, mutta tyypiltään ne olivat hyvin pitkälti samanlaisia.
Tuomarilla oli uroksissa varmaan kova tekeminen, koska ne olivat todella hyviä. Ja mikä hienointa, liikkeet olivat sellaisia että huh huh!!!!!! Siinä mentiin on liki bracco-tyylillä
Ei tietenkään kaikilla ollut samanlaista draivia mutta monilla. Lisäksi ne olivat touhukkaita, iloisia, pilkettä silmässä. Hienoa katseltavaa!
Nartuissa oli paljon enemään hajontaa, niissä oli jokuinen kevytluustoinenkin. Mutta osa erinomaisia.
Valtaosa oli väriltään valko-oransseja, joukossa varmaan alle kymmenen ruskeaa!!! Pitkähäntäisiä oli muistaakseni kolme, englantilaisia nekin. Kaksi niistä sijoittui korkealle.
Turkit olivat tosi karkeita, pituudeltaan rotumääritelmän mukaisia, Eräs kasvattaja kertoi, että ei heillä mene turkkeihin aikaa; ennen näyttelyä siistimiseen menee korkeintaan vartti. Hyvän turkin merkki on heillä myös helppohoitoisuus, jos ne vievät aikaa ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia!
Rotunsa parhaaksi nousi SH Ch Riccini Caprice. VSP oli sen täysveli SH Ch R. Tiziano. Isänä niillä on Linda Collinsin Italian-tuonti Epithelium Oracolo with Wynsett ja emänä Riccini Classiaco (i. Wynsett Jumpin´Jack Flash, kuinkas muuten..)
Molemmat ihania koiria, ei niitä voinut katsella kuin kuola valuen
Kuulin että narttu on mennyt voitosta voittoon, sillä on 27 serttiä!!! Se lienee briteissä hurja saavutus, koska siellä serttinäyttelyt ovat ainakin olleet kiven alla.
HUHUU NOUTAJA-MAIJA: myönnetäänkö siellä serttinäyttelyitä rodun koon/rekisteröintien perusteella? Ainakin joskus se meni jotensakin niin?
Siellä muuten näki hyvin, millaisia ovat HYVÄT junnut ja nuoret: vaikka koira on nuori, sillä ei ole mitään rumaa vasikkavaihetta, vaan se on jo ihan spinonen näköinen kunnon päällä.
On muistettava, että Crufts on näyttely, johon pääsevät mukaan vain jo aiemmin pärjänneet. Siksi ei tietenkään voi sanoa, että KAIKISSA Englannin näyttelyissä spinoneiden taso olisi yhtä hyvä.
Olen ollut nyt kahdessa, ja ainakin niissä näkemäni koirat ovat tyypiltään vahvoja, keskikokoisia, samantyyppisiä.
Italian EV:ssä näkemäni olivat huonosti liikkuvia löntysteleviä ja pihtejä; Cruftsissa ei montaa takaa ahdasta näkynyt. Ei siis ihme, että italialaisetkin ovat kuulemma joutuneet tunnustamaan, että englantilaiset ovat onnistuneet hienosti jalostustyössä. Nyt puhutaan siis vain ulkomuodosta ja luonteesta yleensä, ei käyttöominaisuuksista
Jos suomalaisiin spinoneihin vertaa, Suomessa ollaan kyllä ulkonäköjen osalta valovuoden päässä Englannista. Nyt puhun siis kokonaisuudesta.
Salla kertoi jossain vaiheessa että Italiassa ollaan huolestuneita kun spinonet alkavat olla liian isoja ja raskaita. Sitä ongelmaa ei ole ainakaan Briteissä; koirat olivat vankkoja ja KESKIKOKOISIA, ei isoja tai raskaita.
Kuvia tulee, kunhan saan ne Maija Ijäkselle asti.
t. maija s
ps. koko Crufts on ilmiönä, tapahtumana ja paikkana sellainen, että sitä ei osaa kuvailla. Kaikki on suurta ja vielä suurempaa. Halleja oli käytössä viisi, joista yksi on varmaan joku messarin kokoinen. Vielä oli 15 hallia käyttämättä... Ei ollut jonoja (vaikka koiria kaikkiaan 22 000 neöjänä päivänä) ja tilaa oli yllin kyllin, kehät jättikokoisia kokolattiamatolla