Luontaiset ominaisuudet

[kerttu]

Myös meijän koirista basseteista, spinoneista sekä italianajokoirasta on kaikista aivan ihanaa pyöriä raatojen ym paskan päällä. Tänäänkin kun olin ite koeporukan ja Pirran kans maastossa niin Tiltu karkasi pihasta ja tuli takas haisten jos mille määnneelle raadolle tuoksu oli toinen kun Jukka kävi peseen sen - tietenkin minun shampoolla. Myös metällä ovat rösynneet jos missä ja haju on sen mukanen - sellaseen tuntuu aina aikaa löytyvän kiireenkin keskellä, niin harmillista kuin se onkin...
Liisun arvio on mielestäni oikea että koira koittaa peittää omaa " ihmisen hajuaan" sotkemallaan ittesä jos mihin monjään. Naamioituuhan sitä sorsan ja kyyhkyn pyytäjäkin. ;D miksei jahtikoira ei sitä tekis - ollaan me nipoja ;D

[Wilma]

Meillä ei onneksi kierriskellä missään haisevissa
ainakaan vielä.

[kerttu]

Elä Maarika huoli - vielä se Wille kerkiää siihen ittesäki karvasa sotkia. Johan se ruuskaa jokaisen vähänkään märemmän ojan ja näyttää nauttivan mitä sottasempi on ;D
Liisu tuolla aiemmin kyseli "Miten muilla 2-3 vuotiailla spinoneilla?"
Ainakin minä olen vissiin niin laiska, että annan pennuille lapsuutta pitkään ja tilaisuuksia vasta kun pää kestää, joten minulla ovat vasta parvuotisena jotain omalla järellään ja haullaan löytäneet. Vuosikkaana Pirrakin oli täysin kuutamolla.Linnut se on osannut käisitellä aina kohtuullisesti, mutta se haku - ei mitään taikaa. Seiso, jos eteen sattui onnenkantamoinen Veikkaisin spinonen olevan parahaimmillaan n, 4 vuotiaana. Poikkeuksia toki on ja sekinhän sen eron tekee kun erottaa mitä itte kukin käsittää toimivalla koiralla. Minä pidän mittarina kohtuullista KAER koetulosta,ja niitäkin useampia, yksi ja kaksi tulee hyvällä tuurillakin. Parempi mielestäni on koetuloksissakin vaikka 2-3 kohtuullista tulosta eikä yhtään nollaa, kuin putki nollia ja yksi ykkönen ja sitten lopetetaan koko touhu.
Viime syksy ( Pirra täytti silloin 9.9. 2 v) alkoi lamppu syttyä, ja ilokseni olen voinut todeta että wattimäärä näyttää kirkastuvan tänä syksynä joka päivä.
Nuorelle voi tietenkin antaa mahdollisuuksia, mutta ei kannata höylätä sitä liikaa. Esim. Salla on kulkenut Ranjan kans hyvin paljon maastossa ja kuulemani mukaan siellä on kasvamassa varhaiskypsä ja lahjakas koira. Viikonlopun kokeessa oli muuan mies jolla oli oma kasvatti joka täyttää maaliskuussa 2 v. Kertoi mm sen nouto-opetuksesta että vuosikkaana kokeili - ei mitään älyä - ootti kuukauden ja kokeili -ei vieläkään, ootti taas kuukauden ja uusi yritys - ja sitten oli pentu ollut valmis ottamaan oppia vastaan. Kahdessa päivässä olii ollut homma nykykunnossa. Olisittepa nähneet sen kylmänlinnun noudon kun Mirkku pyyhälsi ;D Vauhtia siinä oli tosin pikkusen liikaa, lintu putosi kiireessä isännän jalkoihin,mutta liekkö tuomari kerennyt edes huomata, kun se nappasi sen jo uudelleen suuhun ja istua napotti ohjaajan edessä. Homma oli täynnä onnistumisen iloa.
Isäntä meille hyvinkin tarkkaan opetusmallinsa, se vaikutti hyvältä, ainakin minusta - jos kiinnostaa voin kirjoitella sen tänne vinkiksi.
Viikonloppuna kun tuossa taas kuuli monenmoista juttua, niin perusajatus oli nytkin se että edetään oppilaan vastaanottokyvyn mukaan, enempää sinne ei oppia saa kuin se kykenee vastaanottamaan.
Pankaa kuitenkin se tottelevaisuus kuntoon, ja nimenomaan siten että se toimii metsästystilanteessa eikä pelkästään TOKO kentällä, ne on kaks täysin eri asiaa. Viikonlopun kokeissakin oli yksi todella hyvin TOKO koulutettu koira, mutta molempina päivinä sen päivä loppui armottomaan peräänmenoon, sunnuntaina se jopa juoksi linnun kiinni vaikka emäntä huusi kuin palosireeni ja - linnun luovutus oli taas sitten oikeaoppinen. Mutta kannataako tuollasesta taas sitten maksaa 45 € / pv?

[Salla F]

Eipä siitä varhaiskypsyydestä lahjakkuudesta niin tiedä. Ranja on vielä täysi kakara, ja niin pitää ollakin. Jotain menee ainakin nyt vielä oikein, mutta paljon on työtä tehtävänä, sitten kun sitä joskus aikanaan aletaan tekemään. Siihen asti ulkoillaan, kuten Marco Lozza artikkelissaan kehotti tekemään, siitä nautimme molemmat. Omaehtoinen juoksentelu ja riistakosketukset ovat eri asia kuin höyläys. Taitaa olla, kuten Limanin käsitys välikuvista: jos ovat ok, on toivoa. Ei yksi pääsky kesää tee.

Salla

[Maija kirjautumatta]

kerttu said:

Pankaa kuitenkin se tottelevaisuus kuntoon, ja nimenomaan siten että se toimii metsästystilanteessa eikä pelkästään TOKO kentällä, ne on kaks täysin eri asiaa.

Muistelen aiheesta muutamaan kertaan maininneeni ja mulle sanottiin että heittää sulkeiset pois ja keskittyä olennaiseen

Ja sanottiin että mulla on rima liian korkealla, mutta minusta ei ole mitään järkeä lähteä MIHINKÄÄN kokeisiin harjoittelemaan, sinne mennään kun koira on sinne VALMIS

[Maija taas]

ps. Sikke päästeli eilen pellolla löysiä nuoruuden innolla kolmen viikon juoksupiinan jälkeen ;D

Taipumukset taipuivat vain ja ainoastaan hillittömään juoksemiseen, ja ei olis lintuja huomannut vaikka olisi yli juossut Nyt reppanalla on perse jumissa, jospa tuo hieronnalla notkistuu... ja jatketaan hommia, nyt on juostu kolmen viikon patoumat pois

[Maija edelleen]

Selvennys: Ekassa lauseessa juoksu = kiima, muissa juoksu = loikkimista ylioppilas Larvannon tyyliin...

[Nina P.]

"Pankaa kuitenkin se tottelevaisuus kuntoon, ja nimenomaan siten että se toimii metsästystilanteessa eikä pelkästään TOKO kentällä, ne on kaks täysin eri asiaa. Viikonlopun kokeissakin oli yksi todella hyvin TOKO koulutettu koira, mutta molempina päivinä sen päivä loppui armottomaan peräänmenoon, sunnuntaina se jopa juoksi linnun kiinni vaikka emäntä huusi kuin palosireeni ja - linnun luovutus oli taas sitten oikeaoppinen. Mutta kannataako tuollasesta taas sitten maksaa 45 € / pv?"

Tulipa vaan mieleen, että mitenkäs se luoksetulo saadaan tuommoisen jälkeen toimimaan metsällä? Ihan mielenkiinnosta kyselen teidän muiden mielipiteitä, itse kun olen muissa yhteyksissä joutuntut antamaan vinkkejä karkailevan koiran koulutukseen.

Täysiä päästelevää koiraa kun ei saa kiinni, jotta sitä voisi rangaista tekosestaan eikä ylenpalttinen luoksetulosta palkkaminen (sitten lopulta, kun koira suvaitsee tulla takaisin) varmasti tässä tapauksessa riitä. Pitkä liina apuna karkulaisen pysäyttämisessä? Kauko-ohjattava koulutuspanta? Luoksetulon uudelleen opetus alusta asti niin, että koira tajuaa käskyn olevan ehdoton?

[Maija taas]

Siirin luoksetulo "kunnostettu" naksulla (humpuukia, joo joo...) Katsekontaktin vahvistamisen kautta.

[Maija]

Piti jo ihan kirjautua sisäänkin;

Eli tuo Ninan kysymys on juuri sitä miksi me ei vielä paljoa olle metsässä/pellolla kuljettu. En ole lähtenyt opettamaan koiraa tietoisesti tottelemattomaksi. Naksun lisäksi olen käyttänyt "piinaliinaa" eli 10m jälkiliinaa kuulolaitteena. Yksi käsky, jos ei toimi niin pistetään toimimaan...

[Salla F]

Meillä kiinniotto Ranjalla on sitä, että jos se huitelee korvat tukossa pikkulintujen perässä, niin en edes kutsu. Kutsun sitten, kun se muistaa kuunnella. Harjoitellaan pellolla lintujen "jahtausta" ja luoksetuloa alkuun jossain muualla. Ellan kanssa ongelma on ilmennyt nyt, kun on Ranjan kanssa tullut omapäiseksi. Jos ei ole avainnippua, millä heittää, herätän huomion karjaisemalla "ELLA" jne. ja sitten kun kuuntelee, käsky. Eli ensin vaaditaan huomio, ja sitten luoksetulo on mukava asia. Joissain tilanteissa huudan käskyn vihaisella äänellä, mikä auttaa myös. Pennulle ei tietenkään käskyä vihaisesti, kun ei voi vielä vaatia ymmärrystä, mutta jos on 5,5-v, ei ole enää tekosyytä...

Salla

[dynamo]

Jep, kerrankin ollaan kaiman kanssa samaa mieltä

Miksi turhaa viedä tottelematonbta raakiletta pois piha-alueelta/päästetä irti, jos tietää, ettei se tottele.
Sillä jos millä vahvistetaan koiran v-maista temppuilua.

Eikun koirat kiinni ja tottis kuntoon.

Tuosta Sallan avainnipusta: Jollekin se on kauhistus, toinen nauraa ja haistattaa pitkät.
No kokeilemalla sekin selviää ja pian.

Jos ei muuta niin sähköä peliin, perkele.

No älkää tuota uskoko


t. maija s

[kerttu]

Luoksetulo ja peräänmenosta pois kuttuminen, kinkkinen juttu, onko ne sama asia? … tuokin esimerkin koira tulee varmasti luokse tänäkin päivänä satavarmasti kun sillä vaan ei ole lentävä fasu silmissä. Eli ns arkitottelevaisuus on kunnossa, mutta kun se hurja luonto vie, se ei riitä.
Monenlaista neuvoa tuokin rouva sai evääksi mm. juosta koira kiinni ja palauttaa takasin lähtöpaikalle ja hylätä se siihen. (Minä olisin vielä valmis huputtamaan sen pimentoon, ja ase niskanpäälle ja tiukka komento ” paikalla” ) yksi neuvoi noutamaan koiran siihen lähtöpaikalle ja jos on puu sitoa se siihen ja taas tämä hylkäys. Ite olisin jo liki nelivuotiaan hurjapään kohalla niin raaka että ”hirttosilmukka kaulaan ”, pitkä naru johon riittävästi löysää ja karkulainen saa ite valita kuin kipiää se luvaton lähtö tekee… ei sen kummempaa. Ja tätä toistetaan niin kauan kunnes se tajuaa että sana paikalla kans tarkottaa sitä.
Jokaisen pitää kuitenkin tuntea oman koiransa rajat, kukaan muu ei voi niitä sanoa. Se tuo peräämenokin kun tahtoo kuulua niihin luontaisiin ominaisuuksiin
Ihanteellistahan se olis jos koiralle ei sois yhtään ainutta kertaa mahdollisuutta ajaa lintua ja ottaa riistatyöt vain ja ainoastaan liinalla jarruttamalla ( tässä ei hirttosilmukkaa…) Luoksetulo pillillä on toinen keino.
Olenhan itekkin huutanut kurkkuni kipiäksi ensimmäisten koirieni kans ja päätin että Pirra ei sitten tuota tee. Hillitsin sitä aluksi, tein riistatyöt harkiten, en antanut mahdollisuutta koiruuteen. Pari kertaa pääs kuitenkin lipsahtamaan, ja siitä tuli heti sanktiot. Tuon huputuksen tein viime syksynä. Sillon oli oma syy että koira kuumu liikaa ja meni perään ( oliko neljäs vai viides riistatyö vuorotellen Haksun kans tehtynä ) ei olis pitänyt ahnehtia liikaa, mutta kun oli niin makeita tilanteita
Eli Maijojen kans samaa mieltä – koheltavaa kakaraa en vie muuta kuin täysin varmasti riistattomalle alueelle juoksemaan. Sen olen ajan kans oppinut. Eri aatesuuntiakin on, sen tiedän, mutta minä suosin tätä ajatusta.
Linnuille vasta sitten kun se joko pystytään hallitsemaan liinalla tai sanan voimalla.
Joskus miltei olen kadehtinut niitä joitten moraali antaa myöten sähköpannan käytön, siksi paljon se peräänmenevä koira ketuttaa. Mutta toisaalta – parempi railakas peräänmenijä kuin untamo joka ei etene. Lintuja saa metästettyä sillä peräänmenijällä ( jos ei vahingossa ammu sitä) mutta se seisonnalle jumittunut on mitätön kampe. Se nimittäin on riskinä jos liian voimakkain keinoin ottaa peräänmenoa pois.

Kerttu
p,s eilistä koiraa ei olis Lipon pesäpallistitkaan saaneet heitettyä avainnipulla että se olis kiinnittänyt huomion.

[Maija taas]

En omista sähköpantaa enkä sellaista aivan herkästi ala mistään mustasta pörssistä hankkimaankaan, mutta onko se sitten yhtään sen pahempi kuin paimenpoika?

Meillä on yks ajokoira opetettu ajosta pois ko. pannalla vuonna keppi & kirves. Tuo tehtiin koiran oman hengen säästämiseksi; Oli vuosikkaana 2 vrk jäniksen perässä, metsasta kotiin vulivat luut, nahka ja repaleita olevat tassut...

[kerttu]

En ole koskaan sähköpantaa nähnyt,mutta ymmärrän lapinmiehiä toimissaan - ennen kohtuullinen tärsky sähköä pannasta kuin tavallinen panta puukolla viiltäen pois kaulasta poroja ajaneelta- ammutulta koiralta. Tosin voisivat ensin kokeilla muita konsteja..
Olen kuullut hupaisankin jutun sähköpannasta - isäntä sääti omassa kaulassaan se sopivalle voimakkuudelle ja sitte alko kouluttamaan koiraa, tuon voisin tehä minäkin. Se minkä minä kestäsin kohtuudella kokeilla, sais luvan kestää myös kuriton koira. Kuka se käskis kerralla sähköshokkeja alkaa antamaan ;D no -tämä ei kuulu enään luontaisiin taipumuksiin, sähköpannan käyttö meinaan, se on Suomessa kielletty.
Sähköä on minunkin eliniän aikana tosin käytetty mm elukoitten mulliautoon panossa....liekkö se silloinkaan ollut luvallista enään, toivotaan, Mutta ainakin meiltä mullit lähti viimesen kerran sen "mullikuskin" autoon kun äiti näki miten ne autoon pannaan. Vaihtu teurastamokin - aatteen mukaanhan nekin on ruukanneet vähän mennä, mutta väliäkö "Hiltunen kuletti kunnolla"