|
|
Post by carita on Jan 4, 2006 11:58:55 GMT 2
|
|
|
|
Post by kerttu on Jan 4, 2006 14:41:34 GMT 2
Carita - kirjoitit tuolla toisella palstalla.
" Itse olen omassa rodussani (sp) huomannut erään pelottavan seikan joka näköjään on leviämässä jenkeistä (sieltähän ne huonot tavat aina tulevat, eikö vaan ) eurooppaan kovaa vauhtia"
mitä tällä seikalla tarkoitit? haluaisitko tarkentaa?
|
|
|
|
Post by carita on Jan 4, 2006 15:07:10 GMT 2
Tarkennus (mikset kopioinut samantien koko tekstiä, tässä tulee loppuosio  ) "Joku tuolla mainitsi että haetaan sitten sitä uutta verta kun tarvitaan. Mutta se kun ei aina ole niin helppo tehtävä tänä päivänä. Kun soittelee, meilailee, tiedustelee uroksia nartulleen, niin auta armias, mitä on vastassa? EUNUKKEJA koko poppoo!!! (no ei kaikki mutta monta, monta ja lisää tulee) Just joo, tämä käytäntö on siis yleistymässä over there, uskokaa pois. Olen tiedustellut. Suurin osa uroksista kastroidaan nuorena, laajenna siinä sitten geenipoolia uudella verellä." Ja tällä siis tarkoitan juuri sitä mitä sanon, että kun löytyy mielenkiintoinen pentue ja ottaa kasvattajaan yhteyttä niin pentueesta on jätetty jalostuskäyttöä varten narttu joka on kasvattajalla ja loput on myyty "kotikoiriksi ja käyttökoiriksi" ja pojat on kastroitu. Erittäin ikävää jos on kiinnostunut juuri siitä yhdistelmästä eikä välttämättä kasvattajan tulevista pentueista. Että näin....  |
|
|
|
Post by Dynamo on Jan 4, 2006 15:50:28 GMT 2
Varmaan näin voidaankin tehdä jenkeissä, mutta tuskin muualla? Mistä Carita tiedät että ko. tapa on leviämässä tännekin päin? En ole kuullut että sitä harrastettaisiin esim. rodun isossa harrastajamaassa Englannissa. Eihän koirat sentään mitään kissoja ole? Kollikoirilta pallit pois, ettei maa lisäänny spinoneista  ms |
|
|
|
Post by Dynamo on Jan 4, 2006 15:59:10 GMT 2
Yksi asia mikä unohdetaan helposti siitoskoiraa valittaessa on sen SUKUVIETTI (siis sukuvietin voimakkuus, mikä hyvin tärkeää)!! Monissa roduissa kotimaiset keinosiemennykset ovat pannassa juuri tämän takia. Miten tiedät uroksen sukuvietin voimakkuudesta jos koirasi siemennetään? Ulkomaan siemenet ovat eri asia - täytyy vaan toivoa parasta että niiden luovuttaja on ollut kunnon jytky eikä mikään ohimennen reisille ruikkija Sukuvietin voimakkuudesta ei kerro vielä mitään jos uroksesi kulkee nokka kiinni nartun takapuolessa. Tosipojat seulotaan esiin tositoimissa. Tosipoika panee vaikka tuolia - kunhan sillä on oikeat tuoksut oikeaan aikaan. Kunnon libido kunniaan ms |
|
|
|
Post by carita on Jan 4, 2006 16:18:08 GMT 2
Maija, englannista en tiedä kun en ole sieltä uroksia etsinyt. Mutta esim. Saksassa olen jo törmännyt tähän kun sieltä haeskelin määrättyä sulhoa  En todellakaan tiedä tuleeko käymään niinkuin USA:ssa on tilanne, mutta pahalta näyttää. Tiedän että muissakin roduissa jopa Suomessa harrastetaan tätä enempi ja enempi. Toivottavasti ei yleisty, mutta tämä nyt vaan on sellainen havainto josta kannattaa mainita kun keskustellaan jalostuksesta, minun mielestäni... |
|
|
|
Post by kerttu on Jan 4, 2006 16:44:26 GMT 2
En minä tuohon eunukki ongelmaan ole törmännyt kertaakaan urosta ettiessäni, tosin vielä totaalisempaa siitoskyvyn menetystä tuli vastaan - ko. kiinnostukseni kohde oli kokonaan kuollut ja kuopattu  Ei ole viisasta tuollanen touhu jos maailmalla yleisempää on. Meillähän tuota ei tee kukaan. Mikähän lienee syys ja selitys tähän boomiin? Miksi heidän mielestään esim käyttökoirat tarvis kastroida? Maija tietää mikä on kunnon "kolli" - ei voi moittia kumpaakaan ei Ollia (Materon Emma) eikä Väinöä ( Salli) niissä hommissa. Fiksun asiallisia,hommansa hoitavia kavereita vaikkei mikään hirveä kokemus tausta edes ollut takana. Väinölle tais olla ihan ekakerta ( sehän tosin harjotteli ominaan sen naapurin koiran kans... ;D) |
|
|
|
Post by dynamo on Jan 4, 2006 22:27:28 GMT 2
Kerttu: väinön eka oli Järvisen Raijan & Tervon Anssin narttu.
Sen naapurin Lillin astui vissiin toisen tai kolmannen "virallisen" astutuksen paikkeilla.
Tuosta sukuvietistä vielä. Se on ongelmana esim. bullterriereillä (vaikka ei uskois kun ovat muuten niin kiihkoja). Eräälläkin oli upea inttiuros, jota kiinnosti paljon enempi ruokakuppi kuin parhaissa päivissä olleet nartut. On kuulemma hyvinkin periytyvää, siksi moisia ei saisi käyttää siitokseen siemennyksellä.
|
|
|
|
Post by kerttu on Jan 4, 2006 22:41:09 GMT 2
Ou nou - tietokanta petti minut, olis pitänyt kattoa syntymäpäivä eikä pelkästään rekisteröimisvuosi. Sallin pentue on syntynyt 20.8.1997 ja se on rekisteröity
-97 vuodelle, Tarry-Gnome´s pentue s 15.6.1997 ja rekisteriin - 98 vuoden nimiin, miksi se lienee sitten rekisteröity vasta noin myöhäsessä vaiheessa... ???tämä minut harhautti.
|
|
Maija kirjautumatta
Guest
|
Post by Maija kirjautumatta on Jan 5, 2006 10:15:42 GMT 2
Pitipä käydä lukemassa tuo.. enkä tietenkään voinut olla iskemättä lusikka soppaan..
|
|
|
|
Post by maija s on Feb 9, 2006 0:05:29 GMT 2
Kirjoitin tuolla toisaalla tappelupukarit/jalostus, laajennetaan sitä tänne.
Olisi kiva tietää, kuinka paljon luonne YLEENSÄ merkitsee jalostuskoiravalinnoissa. Kun yleensä tuijotetaan silmät tapillaan KAER-, palveluskoira- ja ties mitä tuloksia.
Tuloksia saa vähemmän mukavallekin koiralle, se on varmaa. Jos ei nyt ihan pureskele ihmisiä ja tekee työnsä hyvin, mikäs siinä.
Jääkö siis koiran muu luonne tuloksien alle?
Sama tietysti koskee näyttelytuloksissa. Sertit kokoon ja rojut torveen, sano entinen poika - ja pentuja maailmalle, vaikka koira olisi millainen alleen pissaaja tahansa.
|
|
|
|
Post by Nina P. on Feb 9, 2006 9:35:36 GMT 2
Minun mielestäni luonteen PITÄISI olla tärkeällä sijalla jalostuksessa. Itse ainakin arvostan vanhempien hyvää luonnetta (ja terveyttä) enemmän kuin hankittuja koetuloksia. Koko paketti olisi tietysti ihanteellinen, mutta jos valita pitää, niin kallistun luonteen puolelle.
Voisin kuvitella, että keinosiemennyksen ja ulkoimaisen tuontisperman käyttö vaikeuttaa asiaa. Jos tietää koirasta vain sen, mitä muut kertovat ja mitä papereissa lukee, on se kuitenkin aikamoista arpapeliä. Mitä kaikkea tietoa tässä tapauksessa on saatavilla terveys- (lonkat, kyynärät, silmät yms.) ja koetulosten lisäksi?
|
|
|
|
Post by Pasi on Feb 9, 2006 11:54:23 GMT 2
Minun mielestäni taas metsästyskoiralla tärkein jalostustavoite pitäisi olla metsästysominaisuudet. Seurakoiria on vaikka millä mitalla, joissa on sitten erilaisia luonteita.
Ei silleen, ettei metsästyksessä olisi luonne tärkeä, mutta sehän jalostuu myös metsästyskoirissa. Tästäköhän syystä Kultainen- labradorinnoutaja ja monet muut lintukoirat on haluttuja seurakoiria.
Jalostaisiko metsästys kuitenkin parhaiten meille koiria?
|
|
|
|
Post by carita on Feb 9, 2006 12:02:44 GMT 2
mietintämyssy päällä Uskon vakaasti että kukaan ei lähde astuttamaan narttua jolla on päässä vikaa. Tottakai tällaista varmasti saattaa tapahtua joissain roduissa, mutta pääpiirteittäin luulen että nartun luonne pitää olla OK ennenkuin sen käyttää jalostukseen. Miettikkää nyt, arka emo ja pentue, miten tämä narttu opettaa lapsiaan? Ja emohan on tässä suhteessa pennunostajan "helpompi" katsastaa kun se kerran löytyy paikan päältä . No, mitä siihen keinosiemennykseen tulee, olen edellleen sitä mieltä että kaikkein parasta on matkustaa paikan päälle ja antaa koirien hoitaa homman itse, mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin taas ollaan siinä pisteessä että on "pakko hakea uutta verta" ja jos ei ole muita mahdollisuuksia niin olkoot tuo viimeinen keino. Enemmin keinosiemennys vieraan vereen kuin astutus pikkuserkun kanssa, tämä on minun mielipiteeni Tiedot joita saa kun hakee ulkomailta spermaa ovat juuri ne pakolliset, eli lonkkatulos (eihän urosta muuten voida käyttää)! Mutta oletettavasti kasvattaja on käynyt toisen kasvattajan kanssa keskustelua uroksesta ja en oikein jaksa uskoa että olisi kyse täydestä "sudesta" jos tämä ulkomaalainen kasvattaja on vähänkin "tunnettu" piireissä. Spinonekasvattajat ympäri maailmaa tuntevat toisensa, tietävät toisistaan ja toisten tekemisistään aika laajalle. Arpapeli on yhtä jännittävä käytät sinä sitten naapurin Tepsua tai Big Beniä Crufts kehästä. Näin minä uskon! Mielipiteitä tähän
|
|
|
|
Post by maija s on Feb 9, 2006 12:13:25 GMT 2
Mua taas kiinnostaa tonkia asioita vähän syvemmältä.
Miksi esimerkiksi oman narttuni ja urokseni toisessa pentueessa oli todistetusti ainakin kolme arkaa pentua? Kodeissa ei ollut mitään vikaa, sieltä on syitä turha hakea.
Pentujen vanhemmat tosi jees, eikä uroksen muilla pennuilla (muiden narttujen kanssa) ollut tätä ongelmaa.
Nartun isoäidistä olin kuullut pörinäjuttuja, mutta mitä ne pörinät sitten olivat - eihän kukaan tiedä, mitä tuontikoira on vaikka elämänsä alkukuukausina kokenut.
Eli se siitä perimästä - tiedon saanti on tunnetusti hankalaa.
Ja Pasille: ei pelkkiä metsästysominaisuuksia voi jalostaa, olkoonkin kuinka tärkeitä ja ylitse muiden. Täytyy koiran päässä olla paljon muutakin.
|
|
)
