Tarvitsee apua ja neuvoja

[Rulla]

Meillä on ongelma. Rulla on armoton peräänmenijä. Eikä paljon naurata, vaikka onkin vielä pienenpieni 1v 1kk.
Lähtökohdat: kenttätottis on loistavaa ikäisekseen. Kaikki sujuu hienosti ja noudot siivillä toimii, kylmillä koko linnuilla ei ihan niin hyvin, ei paukkuarka vaan pikemmin paukkukiihkointoilija...
Maastotottis melko hyvää, voi kokolailla huoletta pitää maastossa irti ja tulee luokse 85 % tapauksista.

Riistavietti on kova, hakuvauhti on kova, törmäilee välillä, mutta lie anteeksiannettavaa noin penikalle. Seisominen epävakaata ja kestää vaan hetken, sitten nti Minä Itse ajaa pöläyttää linnut ylös ja perään niin pitkälle, ettei meikäläisen harjaantunut kutsuääni (lue karjunta) enää kuulu, pillistä puhumattakaan. Ei toimi kauko-ohjattava sitruunapantakaan, ravistaa vaan päätä ja lisää vauhtia.
On pidetty pitkässä lieassa, ja kiskaistu, kun aikoo mennä perään karjumisen kera, ja kiitelty ylenpalttisesti, kun on pysähtynyt. Haku on kurjaa narun jatkona ja hakuinto sammuu, kun eukko roikkuu koko ajan liean toisessa päässä, on hidas ja kömpelö (siis eukko).

Siis neuvoja peräänmenon hillitsemiseksi vai onkos aika ja kokemus ainut, joka auttaa? Olenkos liian kärsimätön ja vaatelias? Rulla on vielä mieleltään aika lailla penikka, niin kuin täytyy ollakin.

kysyy nimimerkki Voi Onnetonta

[Pasi]

Pussilinnuilla harjoittelemalla ja rauhallisesti kehumalla, kun seisoo. Vois tulla myös mieleen, että jahatkoon aikansa lintuja ( metsälintuja ). Fasun saattaa saada kiinni.
Älkää ainakaan ampuko sille lintua, jonka se pääsisi paukkunoutamaan.
Itsellä kokemusta on sellaisesta ja perään menee yhä.
Kannattaa olla varovainen, jottei eteneminen kärsisi.

Terv. Pasi

[carita]

Minulle ja Trixille annettiin Kärkölässä neuvoksi että koira tauolle pariksi kuukaudeksi ja nyt vain sellaisille pelloille harjoittelemaan missä ei ole riistaa ettei näitä peräänmeno-tilanteita pääsisi syntymään.

Ja näitä tyhjiä peltojahan riittää täällä etelässä ;D

[Liisu ja muut]

Mielestäni Kerttu kirjoitti tähän asiaan liittyvää tekstiä toisaalla tällä saitilla (Luontaiset taipumukset). Siinä asia oli hyvin tuotu esille, kuinka paljon kannattaa harjoitella nuoren koiran kanssa, ja kuinka tärkeää on antaa pään pitää välillä taukoa treeneistä. Olin Caritan kanssa samaan aikaan Kärkölässä ja me saimme myös samanlaisia ohjeita treenaamisen kanssa, ei liikaa, mielellään vaikka kokeilee kk:n tai 2:n kk:n välein, missä mennään. Ja Kerttu, lupasit antaa niitä vinkkejä, voisitko vaikka tähän yhteyteen niitä laitella?

[Liisu ja muut]

Korjaan sen verran, siis "luontaiset ominaisuudet"- osion alla ne kirjoitukset on.

[Rulla]

Hyviä vinkkejä kaikki. Taukoakin on kokeiltu ja vakaan vanhemman koiran vieressä seisottamista. Kerttu hoi, kerrohan, jospa vielä joku luukku olisi kalenterista avaamatta! Jokin konsti voisi toimia toisella , toinen taas toisella koiruuvella.

Vai pitäisikö kokeilla Vallun tyyliä:

Vallulla toimi "vapaa kasvatus" yrityksen ja erehdyksen kautta, hurjimuksesta on tullut kiihkeä seisoja, joka oppi, ettei lintua saa kiinni juoksemalla vaan pyssyllä. Siis yrityksen ja erehdyksen kautta oivaltavaa oppimista. Ja enpähän pilannut ainakaan kouluttamalla... Vallu on nykyisin erinomainen nuori metsästyskumppani. Eikä mene perään.

Mitä tulee etelän riistattomiin maihin - ei taida koskea Sipoota, jossa fasaaneja, pyitä ja kurppia on härnyyksi, ja suuren osan ajastamme vietämme karjalaisilla salomailla.

Kootaan tänne vaikka vinkkipankki aiheesta.

t. Nina ja pussilintuja syvästi halveksiva Rulla

[kerttu]

Eipä niitä kikka kolmosia taho olla tähän vaivaan....luulisin että Rulla on vielä nuoruuden kiihkossaan malttamaton. Kun järki kasvaa, menee oppikin paremmin perille. Kuten tuolla Liiisun maínittemassa kohassa kirjotin, mielestäni ei kannata edes päästää oppimaan peräänmenoa ts antaa siihen mahdollisuutta. Kurkatkaa sieltä ketä kiinnostaa. Huvitella ja juosta voi riistattomilla mailla. LIntuhommat vain ja ainoastaan koulutusnarussa. Tapoja on monia - tämän olen ite hyväksi havainnut ja aion jatkossakin noudattaa tätä linjaa tulevillakin koirilla. Sitten kun jatkossa aletaankin vaatimaan tottelevaisuutta ja ottamaan sitä peräänmenoa pois, onkin oltava kieli keskellä suuta, koska siitä seuraa väärin toimien hyvin helposti etemätön koira. Ei kannata antaa oppia mitään keljuja juttuja jotka sitten pitää kitkeä pois.
Jos Rulla olis minun koira, unohtasin kaiken lintuhomman joksikin aikaa ja aloittaisin sitten puhtaalta päydältä. Sillä ei ole vielä mihinkään kiire. Olenkin tuossa Pirraa katellessa miettinyt, että kun itelleen on rehellinen, se ei tajunnut ainakaan vuosikkaana juuri yhtään mitään linnuista, säkällä joskus osui niille, kaks vuotiaana alkoi miettiä että josko täältä jotain löytyis, nyt kolmivuotiaana se ymmärtää missä mennään. Koira on luontoikappale eikä koskaan 100% varma, olen kehunut, ettei Pirra mene perään, niin tänään se teki sen Juoksin perään otin liivistä kiinni ja vein sen lähtöpaikalle, painoin sen maahan, pyöräytin takin pään ympärille ja menin istumaan tuulen alapuolelle.Annoin sen olla siinä n 15 min,olis saanut olla pitempäänkin, mutta pahaksi onneksi puhelin takin taskussa alkoi soimaan ;D
Jouduin vapauttamaan Pirran ja jatkossa kuulo oli huomattavasti parempi kuin ennen huputusta. Eli en osaa muuta neuvoa antaa kuin odotelkaa jären kasvua.
Into ja vauhti ole paha piirre koirassa, päinvävastoin, jos se uneksii jaloissa sitten olis paljon huonommin. Meidän aluekouluttajalla on päälimäinen motto
" pienin askelin eteneminen" - se tulee muistaa nuoren koiran kans. Verratkaa lapsiin - eihän ekaluokkalaisellekaan yritetä opettaa yläasteen asioita -se ei vaan menis jakeluun. Tuntien oman koiransa ja sen opetuksen vastaanottokyvyn tason pääsemme haluamiimme tuloksiin.
Onnea matkaan.

[Rulla]

Kiitokset Kerttu pitkästä ja perusteellisesta vastauksesta. Aihe koskee varmaan liki kaikkia nuoren spinonen omistajia ja kaikki tieto ja kokemusten jakaminen on antoisaa.

Luontaiset ominaisuudet - ketju on kyllä luettu, samoin varmaan kaikki SSK:n palstoilla asiaan viittaava, kirjoja luettu, ja ennenkaikkea oppineilta kollegoilta kysytty niin koti- kuin ulkomaillakin. Kiitokset heille kaikille.

Ilmeisesti näin penikkaa on ihan turha lähteä kokeisiin vielä viemään - vai onko?

Rulla on vielä huima, ja siteeraan nyt Toimelan Veikon sivuilta:
"Lohuttaa kuitenki kokenhen kanakoiramiehen kommentti männä viikolla kun puhelimessa juttelimma (terveiset vain Arskalle Kemijärvelle); ei ole kuulemma koira riistaverinen jos ei pentuna perhän mene...että piän tämän sitten vishinki ihan positiivisena merkkinä."

Että jäähylle kasvamaan pienenpieni, kerkiää sitä myöhemminkin, ja nautitaan ensimmäisestä kuuraisesta auringon kilottamasta aamusta!

[kerttu y]

Kyllä se jäähy taitaa olla paikallaan. Peräänmeno on tuttu ongelma rotuun katsomatta. On joitan harvoja yksilöitä jotka kiltisti istahtavat aina linnun lähtiessä, mutta harvemmassa ne ovat.
Luonnetta ja avancea ei kannata pilata liian topakalla peräänmenon poiskouluttamisella. Etenemätön koira on sanonko mistä Kumpikin niin peräänmeno kuin etenemättömyys ovat syy sulkemiseen kokeissa.
Ei sitä NUO 0.aa kannata huvikseen hakea ( vaikka itekin olen sen tehnyt) AVo 0 voi olla posiitiivinenkin koekertomus, joten sille näen perusteet.

[kerttu]

Senpä veilä lisäisin aiempiin, että malttakaa lopettaa aina onnistuneeseen suoritukseen varsinkin nuoren koiran kans. Jos esim nouto tökkii ja saatte vaikka ekan harjotusheiton onnistumaan, jättäkää siihen.Seuraava voikin jo mennä pieleen. Mekin on Leenan kans ajettu Jääliin soramontuille ja lopulta uskottu ikiaikasia mettämiesmiehiämme ja maltettu tulla sieltä 50 km päästä pois vaikka yhden vesityön jälkeen. Veikolla ja Jukalla on tosin nykyään kummallakin porttikielto ( ne ei ite tiiä sitä..) meidän " treeneihin" - ovat liian hyviä neuvomaan ;D -
Miten muilla säilyy perhesopu koiria treenatessa? Mitä tässä on katellu porukoita vuosien saatossa, niin se taitaa olla aikalailla tunteita kuumentavaa hommaa pariskunnan sitä yhdessä tehdessä Hyvin äkkiä kuuluu arvostelua " miksi nuin.." jälkijoukoissahan ne viisaimmat koirankouluttajat on kokeissakin.

[Wilma]

Meillä kyllä hoietaan tuo koulutus yleensä ihan vain näin naisvoimalla. Mä luulen että niin onkin ihan hyvä.
Kerran isäntä oli kattomassa toko-treenejä ja siihen jäikin. ;D

[Nina P.]

On se varmaan koirallekin mukavampi, että on vaan yksi ihminen varsinaisesti kouluttamassa - varsinkin jos mielipiteet menevät kovasti ristiin Rennolle lenkille on kiva lähteä yhdessä miehekkeen kanssa, mutta treenaamaan lähden mieluusti koiran kanssa kahden.

Repe sai viime Kärkölän reissulla kehuja siitä, ettei osoittanut peräänmenotaipumusta edes vapaana olleessaan. Luulen tämän johtuvan siitä, että meillä täällä Turun suunnalla on paljon fasaaneja ja useimmat fasukontaktit ovat tulleet hihnassa, peräänmenon mahdollisuutta ei siis ole ollut.

[maija s]

Meillä sama harrastus johti siihen yhteen lopulliseen - avioeroon. Tämä oli siis 1980-luvulla, ei tämän vuosituhannen puolella Ainakin yhteinen harrastus oli yksi iso syy siihen että laitettiin kantapäät vastakkain.

Kun molemmilla oli kova kilpailuvietti (toisella vielä kovempi, ja itellä tuli tunne, että perkele et mua voita), se johti tunteiden ylikuumenemiseen, lievästi sanottuna. Ei siis makuukammarissa tosiaankaan vaan koulutuksissa

Vieläkin nousee karvat pystyyn, että osas se jätkä olla pänkkä! Luuli olevansa hyväkin kouluttaja, sattui vaan saamaan niin pirun hyvän koiran käsiinsä.

Kuten huomatte... niin SYVIÄ tuntemuksia voivat yhteiset koulutustilanteet aiheuttaa, ettei niitä vähällä unohda

Mutta - tämä oli vain ääriesimerkki. Näin voi vain käydä, kun elämässä ei ole mitään muuta kuin koirat, koirat, koirat, koirat...

Eli hankkikaa kotiinne siis edes se yksi kissa


t. maija s

[kerttu]

Tuossa joku mainitsikin Kärkölässä olosta -miten siellä meni ? Harjoitelkaahan ihan tosissanne ja ajatuksella että saataisiin ens vuonna ihan kunnolliset Sm kisat aikaseksi, olisi todella mukavaa kun isompi joukko kokoontuisi kisaamaan Sm mestaruudesta. Jos intoa löytyy voitais esim Junkkarin aikoihin pitää vaikka Lapualla yhteiset harjoituspäivät. Majoitustilahan onkin jo varattu. Rodun eteenpäin viemiselle ja maineen uskottavuudelle olisi tärkeää saada aina vaan useamille koirille tuloksia. Tosin eilen juttelin naapurin isännän kans tuolla pellolla kulkiessa mynstereitten tilanteesta. Avo kakkosia tuntu tulleen jokunen ei pahemmin muuta. Meillä on minun tietääkseni koekäyntejä 11 kpl joistsa tuloksena 1 x NUO 3, 3 x AVO 2 ja 1x VOI 3 ja sitten Junkkarissa 6 x NUO 0 ( ne eivät ole tahra missään!) - eli palkittuja 45 % taitaa kuitenkin olla meillä parempi kuin esim. pikkumynstereillä. Tämähän se mittari tahtoo olla kun mettäkoirista puhutaan. Lisätuloksethan ei tekis meilläkään pahaa missään nimessä.

[Nina V]

Kärkölästä kuulumisia:

Suomen Spinonet siis järjesti kaer-koulutuspäivän Kärkölän Koiviston tilalla. Paikka oli hyvä, isäntäväki avuliasta ja ystävällistä. Sää ei kovin hellinyt, mutta luvattu myrsky jäi onneksi tulematta.

Kouluttajana oli Seppo Eerola, jolla tuntuu riittävän aikaa, mielenkiintoa ja viitseliäisyytä ohjata monesti aivan noviiseja eteenpäin. Sepolla on hurjasti asiantuntemusta ja valtava tieto-ja taitopankki, jokaiselle koirakolle riitti aikaa ja paneutumista. Lämpimät kiitokset loistavalle kouluttajallemme!

Päivään osallistui 10 koirakkoa, joista 1 weimari 5kk ja 1 korthals 1v, loput spinoneita 5kk-7v. Tarjolla oli pussilintuharjoituksia ( monelle se oli yhdentekevä, joillekin kamala hytkyvä punainen pussi...), vapaita lintuja ja kodan lämmössä eväshetki, ja laavulla nuotiolla jutustelua. Vapailla maastossa olevilla linnuilla tulos oli huomattavasti parempi kuin pussilinnuilla. Koirat hakivat, seisoivat, nostivat linnut ja ...osa meni perään. Ikä ja kokemus näkyi selvästi: vanhemmat konkarit toimivat kokolailla hyvin, nuoremmat vähän kiihkoilivat ja hakukuvio oli vähän epäjohdonmukainen, nuorimmat ja kiihkeimmät tarvitsevat vielä paljon, paljon kokemusta ja itsehillintää. (keinotekoista itsehillinnän harjoitusta oli tarjolla pitkässä liinassa...).

Iltapäivän ryhmällä tuntui olevan koulutuksellisesti parempia tilanteita, päivä jatkuikin liki hämärän tuloon saakka. Jotkut saivat useita oikeitakin riistatöitä iltapäivän mittaan.

Mutta tottelevaisuutta, tottelevaisuutta kaivataan kovasti. Koiran täytyy olla hallittavissa ja ohjattavissa. Pahimmillaan koiran töytäillessä pitkin metsiköitä se voi olla vaaraksi itselleen, riistalle, liikenteelle, ohjaajalleen jne. Eikä ainakaan ole mukava metsästyskaveri eikä kunniaksi spinoneitten sukukunnalle.

Päivä oli antoisa ja varsin opettavainen. Moni koira oli kehittynyt viime keväisistä koulutuspäivistä ja intoa tuntuu riittävän jatkamiseenkin. Toivottavasti repullinen vinkkejä painoi monen repussa kotimatkalla ja harrastusta jatketaan kotikonnuilla.

Terveisin
Nina, Juha ja kolme suurta metsästäjää