|
Post by Dynamo on Aug 19, 2005 8:16:17 GMT 2
Maija Ijäs kirjoitti: "Sulla Kaima opn niin kärkevät kommentit tästä aiheesta, että osaat varmaan sanoa mitä hyötyä on tehollisen populaation pienenemisestä matadorijalostuksen myötä?"
Mä en tiedä näistä asioista yhtikäs mitään. Siksi pyysinkin muita vastaamaan.
Salla: joo se on totta että mitäs menneistä - tuleva on paljon tärkeämpää. Olen ihan samaa mieltä. Tästä on hyvä kasvattajien jatkaa.
Hyvää viikonloppua kaikille,
t. maija s
|
|
|
Post by carita on Aug 19, 2005 19:13:17 GMT 2
Olen niin moneen kertaan osallistunut näihin keskusteluihin ja saanut silmilleni ettei enää kovasti kiinnosta tuoda omia mielipiteitä julki, mutta yritetään nyt taas kun Maija niin pyytää...
Maijan kysymys miten asia olisi voitu tehdä toisin? No, tietysti, Maija ja Suski olisivat käyttäneet uroksensa ihan itse eivätkä antaneet niitä meille muille kun niitä kyseltiin. Olisimme voineet vaikka käydä ulkomailla astuttamassa. Siitä pääsen taas tähän ainaiseen ruikutukseen, johon olen syyllistynyt jo JTO:n aikana, oletteko tietoisia miten pahassa jamassa spinonet ovat tänä päivänä maailmanlaajuisesti mitä tähän geenipohjaan tulee?
Minä olen oikeasti uhrannut muutaman tunnin tähän "etsivätyöhön" uutta matskua etsiessä ja järkytys/masennus/huolestuneisuuteni on suunnaton. Sukulaisia löytyy ympäri maailmaa. Uutta verta etsiessä saa todella etsiä ja voin vakuutta ettei paljoa löydy. Ei auta vaikka Kerttu/Salla hehkuttavat etteivät spindet lopu kesken, niitä löytyy 10.000! Mutta kun ne geenit yhtyvät niin kauniisti niissä kaikissa kavereissa ettei jää paljon tilaa uudelle verelle. Tulevaisuudessa ainakin minä näen että spinoille käy samoin kuin muutamille muille roduille jo on käynyt, joudumme risteyttämään sinne vähän braccoa ja karkkaria mukaan elvyttämään rotua...
Ja vielä Maijan kysymykseen miksi ei ole käytetty muita uroksia, tähän voin vain omalta osaltani vastata että Lalli oli mieleiseni uros, mahtava jätkä joka sopi minun nartulleni hyvin.
Jos meillä kasvattajilla olisi malttia, voisimme yhdessä suunnitella kuka astuttaa millä ja kuka tuo mistä ja mitä ja tällä tavalla yrittää pitää linjat erillään toisistaan tulevaisuutta ajatellen. Mutta tässä tökkii meidän yhteistyökyvyttömyys.
|
|
|
Post by Rautalanka on Aug 19, 2005 21:40:07 GMT 2
Ei se geenipohja ainakaan parane sillä että käytetään uroksia joilla on jo ennestään jälkeläisiä...
|
|
|
Post by kerttu on Aug 19, 2005 22:16:21 GMT 2
Katoppas Carita ajatuksen kans tarkemmin tuo jalostusmateriaalitilanne, niin verenpaineesi laskee ei se nuin huono ole kuin kuvaat. Esim Sallan nartulle olisi käynyt kuka vaan uros Suomesta, hän hankki uroksen joka kävisi kaikille nartuille Suomessa. Itse olen etsinyt Pirralle kumppania maailmalta, ja voi sanoa että runsaudenpulaa on. Tuon ajatuksen alleviivaan " olis hyvä, jos kasvattajat suunnittelis pennutuksensa yhdessä etukäteen" mutta sitten pitäis kaikkien noudattaa myös vähimmäisvaatimuksia jalostuskoirille. Mutta nyt nukkumaan ja huomenna lahdelle sorsajahtiin
|
|
|
Post by Dynamo on Aug 20, 2005 8:14:10 GMT 2
Rautalanka wrote: "Ei se geenipohja ainakaan parane sillä että käytetään uroksia joilla on jo ennestään jälkeläisiä..." Mutta kun TIETO siitä, millaisia jälkeläisiä urokset ovat aiemmin jättäneet, on aika perhanan merkittävä. Jos joku väittää muuta, yrittää kusettaa jo itseäänkin Hyvänä esimerkkinä on kaikkien tietämä Wynsett Jumpin`Jack Flash. Voipi tämän uroksen kohdalla kysyä, MIKSI sitä käytettiin niinkin paljon kuin 32 pentueen verran? Jälkeen päin voi tietysti olla jälkiviisas (kuten täällä besserwisserit), mutta sitä käytettiin silloin, koska se oli jättänyt niin helkkarin hyviä pentuja. Vaikka ise tse ei ollut ainakaan ulkomuodoltaan kuin korkeintaan keskinkertainen. Ja Briteissä oli jo siihen aikaan valinnanvaraa. Kaikki ei kaikesta huolimatta ole pelkkää geenipohjarakentelua - niin tärkeää kuin sekin on. ms
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Aug 20, 2005 8:43:15 GMT 2
Minä täällä taas...
Valitettavan harva uskaltaa kokeilla mitä joku uros jättää. Liian usein turvaudutaan johonkin jolla on jo jälkeläisiä. Miksi näin?
Ei mistään uroksesta tiedä mitä se jättää jos ei kukaan uskalla kokeilla!
|
|
|
Post by Nina P. on Aug 20, 2005 12:17:48 GMT 2
Nyt viikonloppuna oli vihdoinkin aikaa ottaa Saksanseisoja-lehti oikein kunnolla luettavaksi. Mitään uutta en artikkelista löytänyt, periaatteessa tiivistelmä JTO:sta ja siihen liittyneestä keskustelusta. Muutamia asioita tuli kuitenkin mieleen sitä, ja näitä kommentteja lukiessa. Matadoripykälän lisääminen PEVISAan on mielestäni hyvä asia. Sehän tarkoittaa periaatteessa kahta pentuetta yhdelle koiralle, mikä on ihan järkevä määrä noin muutenkin tämän kokoisessa rodussa. Jos tällainen rajoitus tulee, pakottaa se hyvän uroksen omistajaa miettimään toisenkin kerran kenelle sitä antaa käytettäväksi astutukseen. Toisaalta tuli mieleen sellainenkin asia, että ihan luonnonvaraisissa populaatiossa "suurin ja vahvin" uros on se, joka lisääntyy paikallisesti - noin niin kuin yleistettynä. Millainen mahtaisi olla spinonekanta, jos koiramme saisivat pariutua ihan oman mielensä mukaan? (Repe tahtoisi ainakin Lotan Ellan ) No, tämä oli vaan tällaista eettistä pohdintaa, periaatteessa pidän mm. juuri tehollisen populaation laskemista hyvänä asiana - kunhan ei mennä liian pitkälle lukujen pyörittämisessä ja "geenienyhdistelemislaskuissa" Mitä kasvatuksella halutaan sitten saada aikaan? Ei pelkkää uutta lisääntymismateriaalia, vaan terveitä, hyväluonteisia, toimivia ja rodunomaisia yksilöitä. Suurin osa pennuista menee kuitenkin perheenjäseniksi ja harrastuskoiriksi. Kiinnittäisin huomiota varsin erilaisiin asioihin, jos olisin ottamassa itselleni mahdollista jalostuskoiraa "pelkän" (harrastus)kaverin sijaan.
|
|
|
Post by Nina P. on Aug 20, 2005 12:26:23 GMT 2
"Ei mistään uroksesta tiedä mitä se jättää jos ei kukaan uskalla kokeilla! "
Totta.
Olen joskus hämmästellyt, että miten kahdesta varsin omituisen näköisestä koirasta voi tulla aivan upean näköisiä pentuja! Puutun nyt vain ulkonäköön, kun vieraista koirista ei juuri muuta tiedä. Onko kasvattaja oikeasti osannut laskea, että kyllä tästä hyvä tulee, kun toisella on upea turkki ja oikea koko & pään muoto, vaikka rakenne ei mikään täydellinen olekaan; toisella sen sijaan on oikea ruumiinrakenne, vaikka onkin turhan pieni ja vähän huonoturkkinen. Vai onko kyse puhtaasta kokeilusta ja onnekkaasta sattumasta?
|
|
|
Post by Dynamo on Aug 23, 2005 11:06:14 GMT 2
Nina P. mettii asiaa! Kokeilua ja onnekasta sattumaa koirien jalostus on pitkälti, mutta tietysti myös kantapään kautta opittua tietoa. Kun kaksi vieraslinjaista koiraa laitetaan yhteen, usein tuloksena on avaruusolennon näköisiä kummajaisia - olkoonkin vanhemmat kuinka hienoja rotunsa edustajia tahansa. Tämä on kiistatta ulkosiitoksen se huono puoli. Tietysti fortuna voi näyttää parhaat puolensa, ja pennut ovat kaikin puolin upeita. Linjasiitoksessa on paljon suurempi mahku saada juuri sen näköisiä pentuja kuin haluaa. Huom! MAHDOLLISUUS saada; voihan niistäkin tulla mitä sattuu - kokemusta on Ja sitten voi sattua matkan varrella vaikka mitä: Itselläni oli kerran dobermannpentue, joka oli hyvä, siitä pentueesta oli mm. Vuoden Voittaja, oli kaksoisvalio jne jne. Uusin intona yhdistelmän. Tulos oli kamala: huonoin pentue mikä mulla ikinä on ollut. t. maija s
|
|