Post by dynamo on Oct 18, 2005 7:58:19 GMT 2
Ei sähkö minunkaan mielestäni nyt aivan kamala juttu ole koiran koulutuksessa, jos sen osaa tehdä oikein ja ammattitaidolla - ja suunnilleen kaikki muut keinot on käytetty.
Kaiken kaikkiaan: kyllä yks kunnon opetus on parempi kuin jatkuva käden(tassun)vääntö, eikö?
Mutta: Kyllä koiran pitäisi olla tosi hankala, ennen kuin voisin edes ajatella omalla kohdallani moisen käyttöä. Koko ajatus on kaikesta huolimatta vastenmielinen.
Sen ymmärrän, että esim. ajokoiramiehet käyttää s-pantaa sorkkaeläinjutuissa. mutta sitä en, kun s-pannalla ja piikkipannalla "koulutetaan" koiria puskatreeneissä
Mulla oli yks dobermann-kasvatti, joka ajoi vimmana takaa fillareita, mopoja ja kaikkea muuta vähemmän kivaa. Sikäläiset ajokoiramiehet lähtivät apuun sähköpannan kanssa. Tilanteita lavastettiin. Ekaks luulivat että panta on rikki, kun koira ei välittänyt tuon taivaallista tälleistä. Noh, vähän jytyä lisää, niin koira stoppas ja oli ollut hyvin hämillään. Fillareita sai mennä, koira ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Vaikutusta kesti kaksi päivää, sen jälkeen sähkö oli vain mennyt muisto...
Mulla on kokemusta sähköpaimenesta 80-luvulta. Laitettiin etteivät koirat päässeet pellolle (muut pihan sivut olivat aidattuja). Muut koirat eivät menneet lähellekään, yks kahju narttu meni, vaikka lankoja oli tiheässä ja tällimäärä kybällä. Koira vaan huusi auts auts - ja meni kun oli mennäkseen.
Ja se toisti sen jatkuvasti. Kun palo oli kylille kova, ei siinä "pienet" esteet merkinneet mitään.
t. maija s
Kaiken kaikkiaan: kyllä yks kunnon opetus on parempi kuin jatkuva käden(tassun)vääntö, eikö?
Mutta: Kyllä koiran pitäisi olla tosi hankala, ennen kuin voisin edes ajatella omalla kohdallani moisen käyttöä. Koko ajatus on kaikesta huolimatta vastenmielinen.
Sen ymmärrän, että esim. ajokoiramiehet käyttää s-pantaa sorkkaeläinjutuissa. mutta sitä en, kun s-pannalla ja piikkipannalla "koulutetaan" koiria puskatreeneissä
Mulla oli yks dobermann-kasvatti, joka ajoi vimmana takaa fillareita, mopoja ja kaikkea muuta vähemmän kivaa. Sikäläiset ajokoiramiehet lähtivät apuun sähköpannan kanssa. Tilanteita lavastettiin. Ekaks luulivat että panta on rikki, kun koira ei välittänyt tuon taivaallista tälleistä. Noh, vähän jytyä lisää, niin koira stoppas ja oli ollut hyvin hämillään. Fillareita sai mennä, koira ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Vaikutusta kesti kaksi päivää, sen jälkeen sähkö oli vain mennyt muisto...
Mulla on kokemusta sähköpaimenesta 80-luvulta. Laitettiin etteivät koirat päässeet pellolle (muut pihan sivut olivat aidattuja). Muut koirat eivät menneet lähellekään, yks kahju narttu meni, vaikka lankoja oli tiheässä ja tällimäärä kybällä. Koira vaan huusi auts auts - ja meni kun oli mennäkseen.
Ja se toisti sen jatkuvasti. Kun palo oli kylille kova, ei siinä "pienet" esteet merkinneet mitään.
t. maija s