Post by kerttu on Nov 28, 2007 21:21:51 GMT 2
Niken emännän Sannan luvalla laitan tänne saitille osan hänen minulle lähettämästä sähköpostistaan. Kyllä spinonesta on moneksi ;D Niken maine Himangalla kasvaa kohisten.
"Auervaarasta puheenollen, meidän Niken "tittelit" senkun lisääntyy. Nyt se on metsästysseurassa nimetty "Pahkalan sudeksi"
. Tarina lähti siitä, kun naapurikyläläinen metsämies väitti kivenkovaa nähneensä metsän keskellä olevalla peltoaukealla peltopyyparven. Vähän sitä kyllä epäiltiin, kun peltoaukea on melko pieni ja metsä kuhisee kettuja, mutta pitihän se käydä tarkistamassa. Eipä vaan ois uskottu, mikä haloo siitä nousi.
Aki sattui olemaan seuraavana viikonloppuna poissa hirvenpyynnistä kun hirviporukka oli löytänyt jälkiä pellolta ja oli "tunnistanut" ne suden jäljiksi. Siellä olivat sitten kuvanneet kamerakännykällä näitä "suden" jälkiä ja todenneet, ettei sinne koiraa uskalla laittaa hirven perään ja siirtyneet toiselle alueella. Tuo alue oli vielä luvattu koemaastoksi koirakokeisiin ja luonnollisesti tämäkin jouduttiin susivaaran takia perumaan. Asian oikea laita paljastui kun Akin sorsastuskaveria oli nuo jäljet jääneet epäilyttämään sen verran, että soitti Akille ja tarkisti missä Niken kanssa on liikuttu. Tarkempien koordinaattien perusteella oli Akin sitten myönnettävä, että taitaa se "susi" makoilla tuolla meidän tuvan lattialla. Onneksi ihan huumorilla nuo nuoremmat jutun ottivat, kokeneemmille metsämiehille taisi olla nolompi homma, kun koiran jälkiä sudeksi luulivat. Heidän puolustukseksi täytyy sanoa, että olihan sillä Nikellä päässyt kynnet melko pitkiksi ja juoksujälkihän on melkoisen iso. Ja meidän metsästysalueella on susia silloin tällöin. Tänäkin syksynä on ollut näköhavainto, mutta ovat ainakin tähän mennessä onneksi olleet vain läpikulkumatkalaisia, eivätkä ole pesiytyneet tänne. "
"Auervaarasta puheenollen, meidän Niken "tittelit" senkun lisääntyy. Nyt se on metsästysseurassa nimetty "Pahkalan sudeksi"
. Tarina lähti siitä, kun naapurikyläläinen metsämies väitti kivenkovaa nähneensä metsän keskellä olevalla peltoaukealla peltopyyparven. Vähän sitä kyllä epäiltiin, kun peltoaukea on melko pieni ja metsä kuhisee kettuja, mutta pitihän se käydä tarkistamassa. Eipä vaan ois uskottu, mikä haloo siitä nousi. Aki sattui olemaan seuraavana viikonloppuna poissa hirvenpyynnistä kun hirviporukka oli löytänyt jälkiä pellolta ja oli "tunnistanut" ne suden jäljiksi. Siellä olivat sitten kuvanneet kamerakännykällä näitä "suden" jälkiä ja todenneet, ettei sinne koiraa uskalla laittaa hirven perään ja siirtyneet toiselle alueella. Tuo alue oli vielä luvattu koemaastoksi koirakokeisiin ja luonnollisesti tämäkin jouduttiin susivaaran takia perumaan. Asian oikea laita paljastui kun Akin sorsastuskaveria oli nuo jäljet jääneet epäilyttämään sen verran, että soitti Akille ja tarkisti missä Niken kanssa on liikuttu. Tarkempien koordinaattien perusteella oli Akin sitten myönnettävä, että taitaa se "susi" makoilla tuolla meidän tuvan lattialla. Onneksi ihan huumorilla nuo nuoremmat jutun ottivat, kokeneemmille metsämiehille taisi olla nolompi homma, kun koiran jälkiä sudeksi luulivat
. Heidän puolustukseksi täytyy sanoa, että olihan sillä Nikellä päässyt kynnet melko pitkiksi ja juoksujälkihän on melkoisen iso. Ja meidän metsästysalueella on susia silloin tällöin. Tänäkin syksynä on ollut näköhavainto, mutta ovat ainakin tähän mennessä onneksi olleet vain läpikulkumatkalaisia, eivätkä ole pesiytyneet tänne. "