"Käyttäjien" kokemuksia spinonesta

[Webmaster]

Laittakaas näppikset vavisemaan ja tulemaan käyttäjien kokemuksia spinonesta. Saatais sellaistakin tuonne sivuille. Itellä ei oo vielä kokemusta niin, että viittis alkaa runoilemaan...

.Maija

[kerttu]

Vai että kokemuksia kaipailee hän… No niitähän on tässä vuosien saatossa tullut jos minkalaisia.
Vaikea tiivistää, olisko selvin ohje ravistettava ennen käyttöä……
Ainakin tänä päivänä tuntui siltä että olis tehnyt mieli ravistaa tuota nuorinta. Olimme vesikokeissa Kiimingin Ylivuotolla. Pikkusen minua epäilytti lähteä merenrantamailla harjoitelleena sinne näin märän kesän jälkeen. No, vesihän oli korkialla, ja virta vuolas kuin tuonelan virrassa. Viivi pahimmillaan juoksussa ja saimme sen takia Pirrankin kans viimeisen vuoron, ettemme tuoksuttele poikien nokkaan hajuja, ei siellä muuten tainnut olla yhtään poikaa nyt vasta hoksasin…
Vuorollaan Pirra istui rauhallisesti ammuttaessa, mutta sitten kun annoin noutoluvan, katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa ” älä unta nää että tuonne sukeltasin….” ja poistui rauhallisesti paikalta… siinä huuli pyöreenä turha alkaa selostaa ” miten se nyt nuin…” se vaan teki nyt niin….
Koitin kuttua koiraa, mutta koska näin että uppiniskanen neitonen kun on, ei taida yhteistä säveltä löytyä ilmoitin tuomarille etten kokeile koiraa tämän enempää tässä.
Seuravana hain Viivin ja tietenkin tämä äskeinen takapakki jyskytti takaraivossa ja ajattelin että pettääkö tämäkin varmaksi uskomani kampe. Tuomari ilmoitti sektorin minne lintu oli ” mennyt hukkaan” ja koira noutoon, pikkusen empi, mutta meni virtaan joka oli sillä puolella vielä voimakkaampi kuin Avo luokkalaisilla ( sekään virta ei ollut ylitsepääsemätön , siellä tehtiin 5 p.n suorituksiankin) välillä näytti ettei Viivin matka edisty mihinkään vaikka voimakas uimari onkin. Eka kerran oli tyttö tuollasessa vedessä. Mutta niin tuli Mikko Alatalon kotijoki ylitettyä ja määrätietoisesti rantaa juosten se eteni, veti nokkaan vainua ja laskeutui rantaan josta ” hukkaan ammuttu” tavi löytyi ja reippaasti takaisin, nätti luovutus. Sitten jäljen vetoon, fasaanikukolla vedettiin jälki, joka on aina ollut Viiville helppo nakki. Sitähän se tekee työkseen, ei kaikki fasut tipu kerralla henkensä heittäneinä kenttään. Määrätietoisesti jälkeä seuraten se haki kukon ja jälleen nätti luovutus. Vesityössä meni piste kun jouduin kehottamaan veteen menoa mutta jälki tuli täysillä pointseilla. Paavo Kekarainenkin tuomarina kehui että tuli kovat pisteet voittajaluokasta! Olimme leuhkoja. Pirran kans jäimme harjoittelemaan, kerran piti heittäjän antaa vinkkiä, muut kolme noutoa olisivat menneet täysin pistein, mutta eipä auta kun ei luonannut silloin kun tuomarilla oli kynä kädessä. Luulisin että jos huomenissa kehtaisin ajaa taas 230 km niin voispa olla että saisimme Pirrallekin pisteet, mutta taijamma jättää suosiksella väliin. Koira on nuori ja vesipisteiden puuttuminen ei vie meiltä mitään mahdollisuuksia, ainoastaan se ei voi tulla palkituksi AVO 1.lla ( johon sen taidot ei ainakaan näillä näkymin tänä syksynä riitä…)
Ensi syksynä pitää olla viisaampi ja harjoitella erilaisissa paikoissa, eikä pidä jättää koemahdollisuuksia sinne viimeisiin kokeisiin. Nämä syksyn lapset ovat opetuksen kannalta vähän epäedullisessa asemassa, jos vertaa esim saman vuoden tammikuussa syntyneisiin.
Vesilintuun tarttuminen tuntuu olevan vastenmielistä joillekin varsinkin nuorille spinoneille. Kekaraisen Jalmari keskusteltuamme asiasta sanoi käsityksenään että se on sitä monille muillekin perinteisille seisojille, kkss miehenä tosin meinasi että vierastaminen on kkss.lla harvinaisempaa kuin muillaJ mene ja tiedä. Muistaakseni meillä Venla oli pikkusen hitaampi ottamaan tavin, Viivi ei tuonut raanakkoa eka vuonna rannassa, Pirra noutaa Ok heitettäessä, aluksi kävin muutaman kerran maalta noudettaessa laittamassa linnun suuhun ja juoksin lähetyspaikalle takaisin ja sitten häntä heiluen se reippaasti toi sorsan heti alkuunsa. Kanalintujen kans ei ole pahemmin tarvinnut kenenkään painia.
Tämä nyt tuli sekoitus kokemuksia tarinoita ja koulutusta, mutta haitanneeko.
Kysykää jos joku jäi mietityttään koitan selventää….

Muistakaa kans sitten 20.11 spinone SM!!!

[Inga ja Romu]

Onhan niitä kokemuksia lyhyeltä ajalta, hyviä ja huonoja . Kerttu tuosa päivänä muutamana pyysi jakamaan sen hetkistä "vitutusta" muillekki että helpottais.
Maalintu alko 10.syyskuuta ja mehä Romun kans heti aamusta Pomokairhan riekkoja kattomhan. Puoli tuntia ja koira seiso NIIN komiasti kumparhen päällä. Ei eppäilystäkhän etteikö linnut oo nokan eesä. Tässä välissä pakko selventää, että olthin käyty koko elokuu mettässä harjottelemassa seisontoja. Olin oppinu lukemhan Romua ku parastaki dekkaria ja tiesin heti onko sielä lintu vai pelkkä vanha haju.Nonnii... Menin vierhen ja mietin ettei tämä syksy voi näin täy´ellisesti alkaa. Riekot käskystä lenthon ja yks sukkana alas . Hitto ku oli Elvis olo,kyllä oli kannattanu käyä koko kesä haulikkoradalla kiekkoja hajottamassa. Pietin Romua hetken jännityksessä ennenku päästin sen hakemhan linnun. Täydellinen nouto ja ai että mikä sievä luovutus. Suolet pihalle, maksa koiralle ja lintu reppuun. Onneksi kukhan ei nähny miten itseriittonen olo mulla oli sillä hetkellä.
Tämän tapauksen jälkeen Romu luuli ettei se tarvi minua mettästämisessä ennää ollenkhan.( Luovit on ollu koko ajan n. 300 m ja koiraa oon nähny ehkä n.10 sekuntia välillä.)Linnun haistaessaan se painu päälle ku yleinen syyttäjä ja juoksutti lintuja niin kauan ku jakso. Puhalsin pilliin ja vihelsin sitä niin paljon,että pää tuntu räjähtävän. Huusin, kutsuin ja kirvasin niin että kaira raikui, mutta Romu-poika se ei eväänsä rävähyttäny tullakseen luokse. Tätä riemua jatkui kaks päivää ja sinä aikana käytin lähes kaikkia kurituskeinoja mitä n.14 vuoden koirakokemuksella olen oppinu,ei auttanu .Tässä otettakoon huomioon,että pystyin kurittamhan Romua vain sillon ku sain sen "rysän päältä" kiinni. Soitin apua Kertulta ja Kilpimaan Karilta ja jatkoin Romun "ulkoiluttamista" 2 kertaa päivässä n.2-3 tunnin rupeamissa. Kolmantena päivänä jätkällä oli takajalat vereslihalla kivirakassa laukkomisesta, mutta vitutuksen määrästä johtuen, meillä ei armoa tunneta eikä anneta. Lähethin riekkomaille jälhen kerran ja mulla oli taas makupaloja muovipussissa mikäli Romu joskus tulis vahingossa luokse. Alku meni lupaavasti. Vaivalloisesti laukkoen Romu tuli melkein heti kutsusta luokse ja sai aina makupalan. Haku toimi hienosti ja luovitki alko olemaan enää n.150-200 m. Sitten näin sen seisovan hakkuuaukialla lintuja. Lähin risuja katkoen ja muutenkin pienehköä ääntä pitäen paikalle (kuulemma ei nosta lintuja niin herkästi ite ilmhan jos kuulee ohjaajan olevan tulossa). Kävelin koiran vierhen,haulikko olkaa vasten ja samassa kaks riekkoa lähti siiville. Toinen alas ja Romu käskystä maahan. Jätin koiran paikoilleen ja lähin ite hakemhan lintua ku se kerran oli tipahtanu . Olin saanu nimittäin neuvvon, että ei kannata haetuttaa koiralla ku Romu kävi muutenki niin kuumana linnuille. Menin tippumispaikalle ja sitä perkelhen lintua ei ollu missään..... ???Lähin kiertämhän ja etin sitä 5 minuuttia enkä mie löytäny ku pari höyhentä. Menin takasi Romun luo ja mietin mitä pirua tekisin, ettei tulis mokattua koko hommaa. Pakkohan se oli koira ottaa sivulle ja seurauttaa tiukassa kurissa höyhenten paikalle. Siitä käsky "Missä" (on noutokäskynä meilä) ja koira lähti innoissaan hakemaan aluetta. Melkein heti se laajensi haun n.50 m päähän jängän reunhan ja sieltähän se riekko yritti vielä lähtiä lenthon. Olin osunu siipeen ja se oli juossu pois paikalta . Onneksi se ei enää päässy lenthon. Romu nappas linnun etukäpälien välhin ja pisti päälle makkaamaan. Katto minua ja ihmetteli että mitä nyt. Huusin (nätisti) "Missä" ja poika nappas riekon suuhun ja toi sen elävänä mulle käshin. Sitten samat rituaalit: koira maahan, suolet pihalle ja maksa koiralle. Loppu päivänä en nähny enää lintuja, mutta Romu tuli ainaki käskystä luokse ja sai aina makupalan. Nyt sitten jännitethän miten seuraavan kerran. Tännään oli pakollinen lepopäivä ku kävin lonkkakuvauttamassa pojan, mutta huomenna mennään mettään vaikka tulis puukkoja taivaalta. Äsken tuli räntää ku olin pystykorvan kans, enkä kyllä toivo moista ilmaa enää huomiselle.
Toivottavasti teillä on hauskaa ku luetta näitä "kokemuksia",kyllä ne ittiäki alkaa huvittaa...sitten myöhemmin.

[kerttu]

Olispa ollut kiva olla vaikka hirvikärpäsena Pomokairassa kun siellä Inga on ilakoinut koiransa kans.
Ei voi ainakaa kukaan väittää etteikö Romu irtoaisi ohjaajasta
Elä Inga huoli, kyllä siitä kunnon koira kasvaa, kunhan ikää tulee ja pikkusen rauhottuu. Sinä oot kyllä kadehdittavan hyvä ampuja. Lamakan naisten mestari mm. No, onhan sulla pronssimitalisti noutajakin!
Jatkakaa harjotuksia

[Maija]

Kerttu & Inga: Saako nuo teidän jutut kopsata saitille Spinone otsikon alle?

[kerttu]

tervehdys!
laita vaan, "lupaan " myös Ingan puolesta, se taitaa olla Romun kans ´metässä, eikä käy netissä. Uskon ettei pahastu

[Inga ja Romu]

Olen samaa mieltä sen yhen kirjottajan kans spinoneitten monipuolisuudesta. Mejän poika se on laajentanu repertuaariaan ihan huimiin saavutuksiin.
Aluksi luulin sen juoksuttavan poroja ku välillä kuulu kova haukkuminen ja jätkä tuli ihan ryytyneenä ja anteeksi pyydellen takaisin. MUTTA EI! Romu on kasvanu kahden pystykorvan kans samassa häkissä ja sielä on vishin käyny kova keskustelu kumpi voittaa, haukkuva vai seisova . Sain tässä päivänä muutamana moniosaajani kiinni koppelon perästä . Romu haukkuu isoja lintuja heti ku ne lähtee maasta lenthon ja saattelee ne haukkuen puuhun asti.Siinä vaiheessa alko jo harmittamhan ku se ei jääny haukkumhan jotta olis voinu puottaa .
Viikko tässä on ilosesti lintuja pöllyytetty ja komiasti haukuttu .Tänhän sain sen kolmesti pysymhän paikalla ku riekko häipy paikalta ja kehuin koiraa asiaan kuuluvalla tavalla. Taitaa ne KAER-kokhet lokakuun alussa jäähä käymättä.Jospa ilimottasin suorhan haukkukokheisiin ;D.
Olis kiva kuulla,onko tämä jothain kahen vuojen riisiä?
Te joilla on vanhempia koiria,voisittako kertoa onko mulla toivoa rauhottumisesta tuon tohtori Touhon suhteen?
Hyvänä asiana kuiten näen,että minun koiralla sitä riistaviettiä ja riistalle herräämistä on löytyny. Haluaisko joku vaikka puolet omalle koiralle?
Ai nii,meinas unohtua. Kahesti olhan oltu myös hirvien perässä jotta kyllä meilä skaalaa löytyy ;D.

[Pasi]

Moi Inga!

Meilläkin Lettu haukkui tässä metällä ollessa pari kissaa puuhun, vaikka muuten ei yleensä haukukkaan.

Uskon kuitenkin, että jos et ammu Romulle yhtään lintua haukusta, niin se lopettaa sen aikanaan. Saattaisi myös olla, että Romu myös oppisi jahtaamaan lintuja aina puuhun, eikä enää seisoisi.

Meillä on taas Letun kanssa se vaihe menossa, että ei malta seisoa riittävän kaukana, vaan pyrkii niin lähelle, että linnut karkoittuu.

Saas nähä, miten käy lapin reissulla.

Soittelen sitten sulle, kun ollaan käyty savukoskella.

Terv. Pasi

[kerttu]

Romusta ensinnäkin - missään nimessä sille ei saa ampua kun se haukkuu puuhun. Seisoja saa
" haukahduksella" ilmoittaa jos lintu nousee puuhun , mutta ei haukkua sitä. Jos sille pudottaa haukusta linnun, voisiko se parempaa palkkaa saada No, kyllä Inga tämän tietää.
Kissat ja muut "jyrsijät" on erikseen, ei niitäkään tosin ole tarpeellista haukkua. Villikissat on toki suotavaa eliminoida pois linnnunpoikia syömästä, siitä ei parane moittia.
Seisontaetäisyyden koira oppii vain kokemuksen kautta, jos tilanteita on vähän se paljon parjattu pussilintukoulutus oikein tehtynä antaa hyviä tuloksia.
Odotellaanpa kunhan Pasi ja Leidi laskeutuvat Lumijoen korkeudelle antamaan raporttia Lapin reissusta...Pidetään peukkuja....