spinonen viisaudesta

[Nina V]

Joku mainitsi jollais palstalla, ettei spinde olisi kovin fiksu.

Olen joutunut korjaamaan käsitystäni aika usein, varsinkin nyt Vallun asetuttua taloksi
1. Aikoinaan Välkky ja muut koiruudet olivat usein päivisin tarhassa. Aina kotiin tultua huomasin tarhan aidassa reiän, joka vaan suureni kerta kerralta, vaikka sitä paikkailtiinkin. (Tarhan lisäksi koko muukin piha on aidattu). Mitään muuta ei koskaan näkynyt. Kerran sitten jäinkin vaanimaan autoon naapuriin ja tarkkailin, mitä tapahtuu. Välkky avasi kaikki solmut ja suurensi reikää aidassa. Hyppäsi ulos tarhasta pihaan ja alkoi puuhailla lällätellen omiaan, kun muut katkerana odottivat tarhan puolella. Vähän ajan kuluttua starttasin auton ja aloin ajaa omaan pihaan. Välkylle tuli kiire. Kipin kapin se juoksi tarhalle, hyppäsi reijästä sisään ja odotti tarhan ovella muiden kanssa häntää heiluttaen kuin muutkin...

2. Hoffi-Milli oli huomattavan viisas, niin viisas että sille tuli opetettua kaikenlaisia kuten sormien nimet. Välkylle ( jota silloin pidettiin lahjattomampana) ei niitä kukaan viitsinyt opettaa. No, sitten tuli Vallu ja nuoriso innokkaasti alkoi opettaa sille sormien nimiä: näytä peukalo, näytä peukalo. Välkky tuli makuuhuoneesta, tökkäsi Rosan peukaloa, söi makkaran ja siirtyi takaisin makuuhuoneeseen...

3. Vallu oli ollut meillä vasta muutaman viikon. Lähdettiin mökille ja mökillä tietysti saunotaan. Ensimmäisiä kertoja jätettiin koirat keskenään sisälle. Kunhan olin kylpenyt, menin takaisin mökkiin ja huokasin helpotuksesta: mitään ei ole tapahtunut ( Vallulla oli siihen aikaan taipumusta erotuhoahdistukseen). Kaikki oli siistiä ja tavarat paikoillaan. Kunnes Mikki-cairn alkoi murista keksipaketinpalasta. Totuus paljastui hellan takaa. KAIKKI RUUAT OLI SYÖTY ruokakaapista, ovi laitettu kiinni ja tyhjät paketit ja roskat työnnetty hellan ja seinän väliin...

Onko spinone viisas?
Jälkikäteen on ilmennyt Vallun kapasiteetti avata abloy-lukot, jääkaapit, kadota ja ilmestyä pihalle, kiivetä puuhun jne.
Aina ei ihan naurata, useimmiten kyllä

NV

[Dynamo]

Minä se mietin jossain viestissäni, onko spino mikään järjen riemuvoitto...
Onhan se ihan fiksu, mutta tämä piirre voi häipyä helposti jonkun hupailun taakse. Kun Väinö hyppii esimerkiksi noin 50-100 kertaa ylös-alas, ylös-alas barbi suussa (siis tasajalkaa neljällä jalalla, se on sen bravuuri), kyllä sitä joskus ajattelee, että hohhoijaa. Ja olishan niitä esimerkkejä, mutta ei viitti ihan kokonaan koiran mainetta pilata Ei vaan, onhan se älyttömän nasta koira, mun lemppari. Juuri sopivasti kajahtanut, siksi olemmekin kuin paita ja peppu.
Mutta toisaalta: paritkin spinonen pennut ovat oivaltaneet näppärästi karkaamisen, ja siihen on tarvittu muutakin kuin sahajauhoja: pennut menivät pentutarhassa isoon kasaan, ja aina päällimmäiset pumpsahtivat aidan yli. Kun ne vippas takas tarhaan, ne juoksivat heti röykkiöön - ja Pavlovin koirakoe osoitti taas totuutensa. Ja uuydestaa ja uudestaan... aina pari onnellista pääsi toiselle puolelle aitaa. Aitaa piti korottaa niin, ettei spinonekeko enää siihen yltänyt.

Mulla on ollut viisaita ja vähemmän viisaita koiria, mutta ylitse muiden on se kettari, joka on edelleen hengissä. Se hämmästyttää hirmun usein monilla jutuilla. Se on tehnyt yhdelle spinonepentueelle ja yhdelle sakemannipentueelle sellaisen jutun, että se jo osoittaa fiksuutta. Molemmat tapahtumat menivät suunnilleen samalla tavalla:
Koira oli pentujen (7-8 viikkoa) kanssa pihalla. Se muina miehinä lähti ohjaamaan joukkiota aidalle, jonne kaivoi pienen koiran mentävän aukon multaiseen maahan. No kun narttu edellä niin pennut tietty hölmöinä perässä. Se vei ne kummallakin kerralla yli aika ison pellon eräälle pikkutielle - ja jätti ne sinne hortoilemaan yksin. Itse se juoksi miljoonaa toista reittiä kotiin ja tuli oven taakse pyytämään sisään ihan muina miehinä. Toisen tapauksen näki naapuri, joten toinenkin varmaan meni kutakuinkin noin. Se oli aika fiksua hankkiutua eroon riiviöistä, jotka häiritsivät sen rauhallisia eläkepäiviä. Koira itse ei ole koskaan lähtenyt pihalta paitsi näinä kahtena kertana.

maija äs

[Paivi Kari]

Minä puolestani ihailen Seran kykyä ( johtuneeko älystä vai ahneudesta...) saada mikä tahansa, mitenpäin tahansa aukeava ovi auki! Olen jopa kääntänyt ovien kahvat alaspäin, mutta ei auta, jotenkin se taitavasti tassullaan saa nekin aukiväännetyiks!!!

Ja sitten rötöksen tapahduttua se ILME; yhtäaikaa viaton ja syyllinen , häpeissään ja onnellinen saavutuksistaan!!!

Spinonella on todella mainiot ilmeet ja katseet!!!!

Myös Sera harrastaa tuota Maijan mainitsemaa nelijalka-hyppelyä. Tuntuu että se pystyy pomppaamaan suoraan ylöspäin ilman mitään vauhdinottoa, kaikki jalat yhtäaikaa irti maasta!!!

Päivi

[kerttu]

Tuo eksytys juttu taitaa olla tyypillistä spinonelle.
Meidän Salli vainaa teki saman jutun PBGV,n Santulle joka silloin oli joulukuullinen pentu, niin kevät lumien aikaan Salli vei sen mennessään mettään ja kyllä sitä haettiin kun Salli tuli yksin ja ilme sellanen että " ai eikö se seurannutkaan". Jukka käveli tuoreessa lumessa jälkiä seuraten ja löysi lopulta pennun ennen iltaa...
Otto spinone sai kokea saman tempun, mutta sillä oli ikää pikkusen enemmän, ja se osasi itse autolle. Molemmista näistä eksytetyistä tuli muuten jälkivalioita:)
Oven avaaminen onnistuu meilläkin, ja kovasti koittaa ilme kertoa että en ymmärrä miten bassetti voi onnistua avaamaan ovea....
Viimeisin oven avaaminen oli " alaluhtiin" missä oli jäähtymässä 10 l kattila keitettyä hirvenlihaa. Joku aukaisi oven ja siellä herrasväki, pikku Miisaa myöten herkutteli sulassa sovussa. No sitähän ei kenenkään maha kestä vaikka, kuinka rautaa olisi. Positiivista jutussa se, että meilläpä on miltei kaikki alakerran matot pestynä

[Dynamo]

Tämä ei nyt ole osoitus mistään spinonen viisaudesta, onhan vain mukavaa palstantäytettä:

Meidän tytöt Ilona (10) ja Salla (9) olivat taas vaihteeksi vähemmän mukavalla tuulella aamulla ennen kouluun lähtöä. Tappelivat raivokkaasti sukista: Salla oli siepannut tuolilta Ilonan siniset sukat. Salla laittoi ne muina miehinä jalkaansa (kun e viitsinyt etsiä omiaan), jolloin Ilona raivostui ja alkoi kiskoa sukkia siskonsa jalasta. Ilona huusi samalla että tänne ne sukat senkin mäntti, sullahan on mustat sukat!

Minä ja Olli katseltiin tapausta sivusta muina miehinä; tuollainenhan kaikki on aivan jokapäiväistä
Olli varmaan sitten tuumaili että nyt tarttee tehdä jotain - se meni tyttöjen huoneeseen ja tuli sieltä hetken päästä Sallan mustat sukat suussa - ja vei ne Sallalle.
Siihen loppui tyttöjen tappelu kuin seinään. Ihmettelivät, että kyllä meidän Olli sitten on viisas!!!

No hauska yhteensattuma joka tapauksessa.


maija s

[Nina P.]

Meille kävi tässä yks päivä vähän samanmoinen "sattuma". Istuin keittiössä korjaamassa sellaista isoa pehmolelukoiraa (toinen korva oli ratkennut), kun perheen pojat tulivat paikalle. Sanoin ääneen ompelevani haukulle korvia. Repe häipyi paikalta ja tuli hetken päästä takaisin retuuttaen suussaan omaa leluhaukkuaan - jolta myöskin puuttuivat ne korvat...