|
Post by Paivi kari on Oct 29, 2004 12:32:50 GMT 2
Kävin ruokatunnilla kotona katsomassa, miten remonttimiesten työt edistyvät. Miehet olivat lähteneet käymään rautakaupassa....
Ihanat spinonemme olivat sillä aikaa käyneet käsikisi miesten eväskassiin; kaikki oli syöty ja levitelty lattialle!!!
Eikä siinä kaikki! Myös veskin roskiksen sisältö oli levitelty ympäri lattioita. Ja jokainenhan voi vain kuvitella, mitä yleensä veskien roskikset pitävät sisällään.
Sotku oli kauhea ja manasin koirani jälleen kerran alimpaan h.....ttiin!
Täytyypä tästä rueta nöyränä tyttönä soittamaan remonttimiehille ja pyytelemään anteeksi.
Hävettää...
Päivi
|
|
|
Post by carita on Oct 29, 2004 12:49:02 GMT 2
Ihanaa, olipa mahtava ylläri sinulla tänään, taidat joutua tarjoamaan remppamiehille maittavan lounaan, ihan omatekemä, että leppyvät
|
|
|
Post by Nina P. on Oct 29, 2004 13:17:28 GMT 2
Oli vissiin remppamiehillä hyvät eväät ;D Tästä tuli mieleen yksi kerta, kun Repe oli minun mukanani töissä. Siitä on kyllä jo muutama vuosi aikaa, minulla ei ollut silloin vielä vakituista paikkaa ja tämän tempauksen jälkeen pelkäsin, etten sellaista tästä "firmasta" saakaan Repe odotteli työhuoneessani sen aikaa, kun itse olin maastossa luontokoululaisten kanssa. Aikansa kuluksi kaveri oli sitten suolistanut työtuolini - valkoista superlonia oli ihan joka paikassa. Kaiken lisäksi pomoni oli sattumalta käynyt paikalla Niin, samassa paikassa työskentelen edelleen. Onneksi pomokin oli koiraihmisiä!
|
|
|
Post by Paivi kari on Oct 29, 2004 13:22:30 GMT 2
Aika paha !!!
t. Päivi
|
|
|
Post by Caritakirj on Oct 31, 2004 19:08:07 GMT 2
Tätä tapahtumaa ei ollut muita näkemässä kuin koirani, joten ei tarvinnut hävetä kauheasti, mutta opetuksen siitä sain...
Oli talvipakkanen, kävelin aamulenkkiä kolmen koiran kanssa, toisessa kädessä kolme koiraa kytkettynä, toisessa kädessä roikotin kakkapussia. Kuten kaikki tiedämme, roskiksia saa aina etsiä kaukaa, joten sinä töpöteltiin varovaisesti liukkaalla kelillä eteenpäin nelistään. Silloin sain älyvälähdyksen soittaa yhtä tärkeätä puhelua (onneksi kotiväelle)... Kävelen siis ja juttelen kännykkään, toisessa kädessä kolme koira ja kakkapussi, kunnes, yhtäkkiä, aivan yllättäen, liukastun pienessä alamäessä ja FLOP, siinä minä istun persuksillani, kolme nauravaa koiraa ympärilläni, ja kännykästä eikä kakkapussista tietoakaan.... arvatkaapa mikä KIVA fiilis... no, kompuroin ylös ja alan katseella etsiä tavaroitani, kännykkä istua tököttää kauniisti lumivallissa kahdessa osassa (sellainen fläppijuttu joka oli irronnut) ja kakkapussi, joo, just niin, persukseni alla litistyneenä... onneksi oli sentään säilynyt ehjänä... Että näin, silloin häpesin.... Carita
|
|
|
Post by Beau ja Katja on Nov 1, 2004 14:12:06 GMT 2
Meillä pieni Beau-pentu teki pitkään (ja vieläkin joskus) sitä, että se vaani vastaantulevia ihmisiä ja varsinkin koiria. Pentukurssin vetäjä oli sitä mieltä, että kyse olisi Beaun keksimästä leikistä. Aika paljon kuitenkin hävettää kulkea lenkkipolulla silloin, kun kaveri laittaa vastaantulijan nähdessään itsensä matalaksi, ellei peräti ihan maihin ja sitten kun tulija on 2m päässä niin syöksyy täysiä kohti.. Siinä on muutamalle lenkkeilijälle joutunut selittelemään, että "tämä meidän (25-kiloinen!) pentumme vain vähän leikkii.." Ja vaaniessaan se tuntuu sulkevan korvansa kaikilta puheilta (kieltäviltä tai sitten muuhun toimintaan rohkaisevilta) eikä herkkupalatkaan ole auttaneet.
Kun koira on kooltaan iso, niin tietysti sitä on vaikea muiden mieltää heti pennuksi ja vaanimista leikiksi. Ja olen muutamia säikkyjä/pahoja katseita kyllä saanut vastaantulijoilta, varsinkin niiltä, joilla ei ole koiraa mukana. Tietysti olen pitänyt huolen, että hihna ei riitä siihen asti, että kaveri käsiksi pääsisi. Ja usein tuntuu, että muiden koirien tullessa Beaun luokse, onkin meidän kaverilla jo mennneet pasmat sekaisin eikä se tiedäkään mitä pitäisi enää tehdä, kun vaanimalla ei heti saanutkaan itselleen leikkikaveria! ;D
Yritin jossain vaiheessa kovasti miettiä, että mistä Beau on moisen keksinyt, mutta en ainakaan meidän taluttajien käytöksestä keksinyt mitään, mikä moiseen rohkaisisi. Ja onneksi tuo näyttäisi nyt olevan jo vähän ohi menossa oleva vaihe.
Katja
|
|
|
Post by Janika on Nov 1, 2004 22:08:14 GMT 2
Katjalle: Beaun veli Roni, leikkii samaa leikkiä, vielä tehostettuna haukunnalla tai siis haukkumista koitetaan sitten jos vastaantuleva ei huomioi hyökkäystä tai saan hillittyä sen ajoissa.Monet kerrat on kyllä saanu selitellä että: eikun tää on vasta pentu eikä suinkaan yritä syödä ketään vaan on keksinyt "hauskan" leikin...
|
|
|
Post by Dynamo on Nov 11, 2004 22:16:22 GMT 2
Olin kolmisen vuotta sitten syksyllä tekemässä peltojälkiä suursnautseriporukalle. Tien kautta meille kotiin oli matkaa jokunen kilsa, peltojen kautta varmaan runsas kilometri. Jäljet oli ajettu ja esittelin Ollia ylpeänä vanhoille kavereille. - Mitä se osaa, kysyi vanha hakutreenikaveri - No osaa se risteillä (luovia) siinä missä snakutkin, kehuin. Kun epäilivät, piti tietty näyttää. Ei kun koiran kanssa pellolle. Ensin vasempaan, sieltä oikeaan... hei, tämähän sujuu hienosti! Kunnes metsäsaarekkeen takaa koiraa ei enää tullutkaan kun puhalsin pilliin. Huusin, puhalsin, odotin - ja muut katselivat kauempana, että joopa joo. - Taitaa seistä tuolla mettässä, huusi porukalle. Mutta eihän siellä ollut mitään seisontaa. Eikä koiraa. Odotettiin ja vihelleltiin, mutta Ollia ei näkynyt. Porukka lähti, minä jäin vielä väijyyn. Päätin soittaa kotiin. - En voi tulla kun Olli on kadonnut. - Täällä se on ollut ainaskin jo 40 minuuttia. Luultiin että itsekin olet tuolla pihalla... Saamarin koira. Oli sitten päättänyt hilpaista peltojen yli kotiin kun oli jo nukkumaanmenoaikakin Mutta kyllä hävetti. Vaikka se oli Ollin eka ja ainakin tähän mennessä vika tuollainen tempaus, se on porautunut mielen syöväreihin. Eikä se yhtään parantanut oloa, kun aika pian tapahtuneen jälkeen yksi niistä snautserimiehistä soitti mulle ihan kännissä. - Sulla on ihan kaheli koira. Joopa joo maija s
|
|