|
|
Post by Nina P. on Jun 9, 2005 18:29:31 GMT 2
Lukekaapas uusimmasta Koiramme-lehdestä (6/2005 s. 22-25) juttu "Koirien avulla kanakoirien pesät pystytään suojaamaan" Mahdollisuus päästä mukaan tällaiseen toimintaan voisi olla hyvä kannustin treenata "käyttöpuolta" niille, joita metsästys sinällään ei houkuta. Ja jos setteristä on hommaan, niin varmasti myös spinonesta  |
|
|
|
Post by Salla F on Jun 9, 2005 19:06:37 GMT 2
Juttu oli mielenkiintoinen. Pelkkä koulutus tuskin riittää tarvittavan tason ja varmuuden saavuttamiseen, vaan siihen vaaditaan paljon käytännön metsästystä, niin mukava kuin se olisikin muuta ajatella. (Ja tietysti koiralla täytyy olla perimä kunnossa, mistä setterimiehet myös jutussa puhuivat!) Paljon käytännön metsästyksen kautta pääsee parhaiten myös toimintaan mukaan. Joten jos metsästys ei sinänsä houkuta, löytyy helpompiakin harrastuksia ja rotuja. Spinone varmasti pystyy hommaan jos setterikin, mutta liekö Suomessa yhtään spinonea, jonka omistaja hommaan lähtisi. Varmin ja rutinoitunein, minkä minä tiedän, on Kertun Viivi, joka on voittajaluokassa palkittu ja lukematon määrä jahtipäiviä takana. Siinäkin on hyvä kannustin meille muille treenata  Salla |
|
|
|
Post by Salla F on Jun 9, 2005 19:12:46 GMT 2
Lisäys: OSA spinoneista varmaan pystyy hommaan siinä missä OSA settereistäkin. Tiedän spinoneita, jotka eivät seiso tai joiden hakualue on noin 20-30 metrin luokkaa, ja niitä on sinne turha viedä (on myös spinoneita jotka eivät ui tai nouda, mutta niitä taitojahan pesien suojauksessa ei tarvita). Settereissä metsästysominaisuudet ovat tietyissä linjoissa vieläkin enemmän hukassa. Salla |
|
|
|
Post by Jansku a on Jun 9, 2005 19:38:12 GMT 2
Mielenkiintoinen juttu:) heräs samat ajatukset kuin Ninalla.Niin muuten Nina,mikä sen karkulaisen selviytymistarina oli kun jäi sillon mietityyttämään meidän lähdön jälkeen, että miten niin "vain" molemmat etujalat? vähättelikö omistajat tilannetta,vai?
|
|
|
|
Post by Nina P. on Jun 9, 2005 22:21:37 GMT 2
Jansku: Laitan vaikka sulle sähköpostia huomenissa Salla: Lehdessä ei mainittu millä perusteilla koirat valitaan tähän tehtävään (P-Karjalassa ja P-Savossa molemmissa 5-6 koiraa/vuosi), mutta luultavasti koetulosten perusteella. Voiko sitten KAER-kokessa menestyä "pelkästään" kouluttamalla, jos ei itse metsästä - luulisin että voi tietylle tasolle asti, pitääpä ottaa asiasta selvää, tai odotella Maijan ja Siirin koeuran alkua Se ei ainakaan kannusta ihmisiä osallistumaan kokeeseen, jos siitä maalataan kuva valtavan vaativana tapahtumana, jossa vain kokeneet pitkän linjan metsästäjät menestyvät. Kyllä koiraa voi kouluttaa, vaikkei itse ampuisikaan lintuja tai muita eläimiä. Apuna voi halutessaan käyttää vaikka starttipistoolia - ihminen on kekseliäs otus, kun sille päälle sattuu. Pienistä osistahan esim. tokoliikkeidenkin harjoitus koostuu - eikö kanakoiraa sitten voi kouluttaa vaikkapa kokeeseen samalla tavoin: siis koiran osoittama ja ajama lintu "ammutaan" starttipistoolilla koiran jäädessä paikoilleen. Sitten nouto harjoitellaan erikseen kylmälinnulla. Muutoin en ymmärrä, miksi koiran pitäisi olla kokenut metsästäjä tässä touhussa, jossa on tärkeää että koira löytää linnun (pesän) ja osoittaa sen seisonnalla - jonka tulee tietysti olla todella varma. Tiedän kyllä että kaikki spinonet (tai muutkaan kanakoirat) eivät seiso linnuille, mutta aina ei vika ole koirassa, vaan koulutuksen puutteessa. Tietenkään "pelkkä koulutus" ei riitä, tottakai tarvitaan käytännön kokemusta maastossa toimimisesta. Tuskin se riistan ampuminen, minkä minä koen metsästykseksi, kuitenkaan on se mikä koirasta tekee mestarin tässä lajissa. "Joten jos metsästys ei sinänsä houkuta, löytyy helpompiakin harrastuksia ja rotuja." Niin, kuka mitäkin sitten haluaa. Metsästyskausi on vain pieni osa vuodesta, tunnollinen ja koirastaan välittävä omistaja harrastaa ja touhuaa koiransa kanssa ympäri vuoden. Ei koulutuksen ja muun harrastamisen merkitystä tule vähätellä, useat kanakoirat kun nykyään asuvat kaupungeissa ja kerrostaloissa. Ei siellä ole kovin mukavat oltavat, jos koira osaa vaan sellaisia juttuja joita mettällä tarvitaan. Useaan otteeseen on tälläkin palstalla mainostettu, että tavalliset pulliaiset saavat koirinensa harrastaa mitä haluavat. Mitä se sitten haittaa, jos joku harrastaa ns. "sovellettua metsästystä" tai osallistuu kanalintujen pesien suojaamiseen - niin että sitä metsästettävää sitten riittää jollekin muulle? Kuten olen monesti sanonut, ei minulla ole mitään rehtiä metsästystä vastaan, itse en vaan kykene elävää eläintä ampumaan (paitsi jos se kärsisi ja pitäisi sen takia lopettaa). |
|
|
|
Post by Webmaster on Jun 10, 2005 11:21:11 GMT 2
SALLA KIRJOITTAA: Hei, Lisää pesien suojaamisesta www.saksanseisojakerho.fi/forum/read.php?f=19&i=226&t=226Sieltä tulee toivottavasti ilmi, miksi en usko, että pelkkä koulutus tuo koiralle riittävää rutiinia ja varmuutta pesien etsimiseen. Seisonnan ehdottoman varmuuden saavuttamiseksi koiran pitäisi olla kokenut metsästyskoira. KAER-kokeissa menestyminen on asia erikseen. Kirjaan vuosittain satoja koetuloksia tietokantaan, ja voin vakuuttaa, että välillä voittajaluokan viimeistä käyttövalioykköstä hakevat koiratkin menevät perään niin että maasto raikaa. Eli koemenestys ja pesien suojaus eivät aina korreloi. Ella sai AVO3:n pelkällä koulutuksella ja starttipistoolilla (eikä tulos mitään, mutta lukekaapas hieno koekertomus tietokannasta. Ei hurraamista). AVO2 vaati sitten jo metsästyskokemustakin. AVO3:n jälkeen päätin, että jos meille toinen spinone tulee, on alettava metsästämään. On eri asia metsästää itse kuin olla aina riippuvainen ulkopuolisesta ampujasta ja hänen aikatauluistaan. Tie on erittäin pitkä, mutta oman koulutus/kilpa/koiran seuraamiskokemuksen perusteella ainoa mahdollinen. Olen pahoillani, jos aiheutin pettymyksen, mutta näin minä olen asian havainnut olevan. Mielelläni olisin minäkin aikanani jotain muuta uskonut. Ja Ellan kanssa en kuuna päivänä tule edes haaveilemaan pesien etsimisestä! Koetta on turha pitää kamalan vaativana mörkönä. Siellä on mukava ilmapiiri, mukavia ihmisiä ja paljon raitista ilmaa. Suosittelen lämpimästi. Ei siis ole kyse siitä, ettenkö haluaisi kannustaa osallistumaan kokeisiin. Aivan päin vastoin! Pelkällä koulutusellakin voi saada jonkinlaisen tuloksen. Pidetään kuitenkin jauhot ja vellit erillään. Salla ps. Pointtini taisi olla, että jos olisin ottanut koiran jaloja luonnonsuojelullisia pyrkimyksiä varten haluamatta metsästää ja joutunut huomaamaan, ettei se onnistu ilman metsästystä, olisin varmasti aika pettynyt. Siksi keskustelu on hyvä, ettei tule liian ruusuisia kuvitelmia koirasta ja siitä, mitä sen kanssa voi ja ei voi tehdä. Tarkoitus ei ole teilata ketään. Mitä tulee pesien suojaukseen, älkää uskoko minua. Kysykää viisaammilta ja kokeneemmilta. Vaikkapa SSK:n nuotiopiirissä. |
|
|
|
Post by kerttu on Jun 10, 2005 15:07:37 GMT 2
Nina
Kyllä koiraa voi tiettyyn tasoon asti kouluttaa KAER.a silmällä pitäen ilman metsästystäkin, vaikkakin se olisi tietenkin toivottavaa. Tosin se luontuu nopeammin luonnollisten tilanteiden ja pudotusten kautta.
En tiedä valintaperusteita suojaamishommiin valittavista koirista, mutta ainakin sen pitää olla 100 % varma koira. Pelkkä voittajaluokan tulos ei riitä. Esimerkiksi Viivin kanssakaan en lähtisi. Jos kana lähtisi esittämään siipirikkoa ja en siinä samassa olisi kieltämässä, voisin vaikka luvata riistapataa tarjota tällä istumalla. Se on oppinut noutamaan raanakot talteen.
Se että ne filmaavat linnut eivät jää koiran suuhun ei pidä paikkaansa, olen sen itsekin Somerovaarassa nähnyt. Riekko lähti ja niin lähti nimeltä mainitsematon LKss.kin
Kaer koe on ihmisille ja koirille mitoitettu, ei elämää suurempi ja vaikeampi, kyllä siellä selviää itse kukin kun on halua. Vasta VOI luokassa täytyy ohjaajalla olla ase ja tulee myös ampua ensimmäisenä.
Sinun palasteltu harjoittelumuotomalli on ihan OK. sitä tehdään juuri nuin. Salla varmaan tarkoitti tällä kokeneella sitä, että koiralla on pilvinpimein tilanteita takana, missä sen varmuus on todettu seisonnalla. Kukapa tuollaista määrää muutoin saa tilanteita kuin metsästämällä ( tai järjestämällä ohjattuja fasaanisafareita) Kyllä se valitettavasti on niin että kaikki seisojat eivät seiso, sille ei voi mitään. Niitä on tässäkin pellolla treeniporukoissa nähty- joka rodussa. Lintu voidaan havaita mutta se juostaan ylös. Jos ei sitten ole yhtä kärsivällinen kuin eräs pointteri mies koirastaan iloisena totesi koiran ollessa 7 v –” se tapailee jo seisontaa.”
Eilen saunassa mietin ja ihan ääneen ajatukseni esitin miehelleni tuosta ” kokemattoman koiran ” eduista. Jos koira ei ole tottunut hakemaan raanakkoa talteen, eikä yleensä noutamaan se voisi jopa olla etu… en tiedä, pitää miettiä vielä….Mutta miten sen saa opetettua läkkivarmaksi seisojaksi, joka ei missään nimessä nosta ite lintua, ja se ei saa lähteä ajamaan takaa sitä lintua joka kenties poistuu pesästä. Eli vaikka tämä suojaushomma voikin ”vähän vihertäviä ” kiinnostaa, se ei ole helpoin homma mitä seisojan kans voi tehdä. Paljon helpommaksi uskon esim koulutuksen Avo 2 .n tasoon. Pulliaiset saa todellakin ainakin minun puolesta harrastaa koirineen mitä mielikuvituksellisempia juttuja, siitähän vaan on aina ollut kyse ettei ne saa nousta jalostustavotteiksi ja olla kasvatustyötä tekevillä ja tai muuten rumpua paukuttavilla päälimmäisenä jobina. Tämä asia ei näy menevän ,meidän porukalla jakeluun jostainsyysä.
Sitä eläimen tappamistakin naisihmiset monesti kauhistelee, ei se ole sen kummallisempaa.
Olen kait minäkin nuorena ollut niin arka etten edes elävää linnunpoikasta uskaltanut käteen ottaa, tikulla siirstin lapiolle kuolleet linnut ja ne me toki ”hautasimme kunniallisesti”. Emme tosin yhtä hartain menoin kuin eräät pikkutytöt - mikään hautajaisvirsi ei ollut juohtunut mieleen niin tytöt olivat laulaneet linnun haudalla ” oli elämän valttikortit mulla kerran kädessäin…”
Tuosta suojauksesta vielä, jos se pesä jää merkkaamatta niin sehän jää aurakoneen alle, jos edes on pieni mahdollisuus että se saadaan merkattua, pisteet on kotona – paitsi jos menetetään hautova kana, silloin on tahallisesti häiritty pesintää ja siten rikottu lakia. Silloin pitää miettiä oliko koira riittävän pätevä.
|
|
|
|
Post by Nina P. on Jun 10, 2005 15:24:05 GMT 2
Heips, kiitos Kerttu asiallisesta vastauksesta. Mukava kuulla, että olette oikein pitäneet saunapalaveria asiasta - näinhän niitä tärkeitä päätöksiä perinteisesti tehdään Täällä on aivan mahtava keli, aurinko paistaa ja on vihdoinkin taas lämmintä. Eli eikun koiran kanssa ulos - viikonloppuja kaikille! |
|
|
|
Post by kerttu y on Jun 11, 2005 20:32:46 GMT 2
Pääsinpä tänään tekemään pesien suojausta käytännössä. Olin mansikka emotaimimaalla ruohonleikkuussa kun yhtäkkiä fasaanikana livahti miltei jaloistani. Minua alkoi vaivaamaan, josko sillä on pesä siellä ruohikossa ja etten vaan aja sen yli. Hain Viivin pitkässä taluttimessa ja " haravoimme" alueen ennen leikkuun jatkamista. No, sitä pesää ei ollut siinä alueella vaan ko. pelto rajoittuu jokeen, niin Viivi seisoi sinne tuulen alta, silloin poistuimme paikalta enempää häiritsemättä ja pääsin jatkamaan ruohonleikkuuta. Jos se pesä on siellä se on turvassa koneilta. Pitää muutaman viikon päästä tarkistaa, saatoihan tietenkin olla että se oli vain yksinäinen kana ja Viivi seisoi sitten sitä....
|
|
