kt
New Member
Posts: 28
|
Post by kt on Jul 5, 2005 11:51:24 GMT 2
Nyt kun olen koittanut ahmia tietoa spinonesta, törmäsin jonkun spinone-yhdistyksen kotisivuilla (jenkkien, skottien tai jonkun muun) sellaiseen väittämään, että spinone, muiden kanakoirien tapaan (??!!!) kärsii muita koirarotuja enemmän eroahdistuksesta. Pitääkö tämmöinen väite paikkaansa, noin niinkuin yleisestikin kanakoirien kohdalla? Tällaiseen tietoon en ole törmännyt kyllä muualla...
|
|
|
Post by Dynamo on Jul 5, 2005 13:30:03 GMT 2
Höpsis - seiskaryhmäläiset ovat fiskuja yksinolijoita. Ainahan joukossa on kaikenlaisia kaheleita, on rotu mikä tahansa, mutta että erityisen "eroahdistelijan" maineessa... enpä ole moista kuullut! Tosin britit ovat sitä mieltä, että spinot pitää saada uusiin koteihin heti luovutusiässä. Tämän allekirjoitan 100-prosenttisesti. Kuten olen ennenkin täällä joskus kirjoittanut, mullakin on ollut ainaskin parilla pennulla jotain feelua korvien välissä; ne olivat just niitä, jotka majailivat meillä pidempään - tai siinähän se syy tietty olikin ;D Kyllä meillä spinonet ovat osannet olla yksin ilman minkään sortin ahdistuksia Ja pahaa ne ovat osanneet tehdä, ovat ne sitten olleet yksin tai perheen kanssa. Onneksi ne ovat olleet aika hiljaista porukkaa, erityisesti tämä nykyinen ei paljoa äännähtele. t. ms ps. koko eroahdistus-termi on aikamoista kukkua. Ei sellaista tunnettu esim. 70-luvulla, jolloin aloitin koiraharrastuksen. Siihen aikaan kyseisiä koiria pidettiin huonostikäyttäytyvinä. Ne tokenivat ilman terapeutteja ihan kotikonstein, jotka on ainakin meillä edelleen hyväksi havaittuja keinoja
|
|
|
Post by Salla F on Jul 6, 2005 5:43:50 GMT 2
Olen kuullut sellaista, että koirat, jotka ovat pehmeämpiä, olisivat alttiimpia eroahdistukselle, samoin koirat, jotka eivät pääse toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. En tiedä pitääkö paikkansa. Monesti käy kuitenkin niin, että kun käyttökoiria aletaan jalostamaan muilla kuin käyttöperusteilla, niiden luonne usein muuttuu pikkuhiljaa pehmeämmäksi ja herkemmäksi (eli yleensä huonommaksi käyttöä ajatellen, vrt. esim. kultsut), ja nämä koirat harvemmin pääsevät toteuttamaan luontaisia taipumuksiaankaan. Englannissa ja Yhdysvalloissa spinoneita on määrällisesti paljon enemmän, ja siellä rotu on pääasiassa seurakoirana. Englannista tiedän sen verran, että siellä on tosiaan alkanut olla ongelmana huono (=arka, epävarma, aggressiivinen) luonne. Tämä saattaa liittyä siihen, miksi siellä pidetään myös eroahdistusta ongelmana. Eroahdistuksella tarkoitan sitten sitä, että koira ihan kunnolla vonkuu päivän tai laittaa kämpän uusiksi, en mitään pientä levottomuutta. Muuten olen samoilla linjoilla Dynamo-Maijan kanssa, eikä omilla koirillani ole ongelmia ollut. OK, ampukaa vaan! Salla
|
|
kt
New Member
Posts: 28
|
Post by kt on Jul 6, 2005 6:16:32 GMT 2
Juuh, no näin ajattelinkin että ei kai nyt semmoista koirarotua (tai jopa -ryhmää ole) jolla olisi synnynnäistä tämmöinen käyttäytyminen vaikkakin kkovin laumasieluiset koirat saattavat enemmän ahdistua yksinjäämisestä kuin itsenäiset luonteet (vrt. esim. paimenkoirat vs. terrierit). Eroahdistus johtuu loppupeleissä kuitenkin lähes aina omistajasta eikä koiran geeneistä. Niin, olen samaa mieltä, että ennen ei tällaisia ongelmia tunnettukaan. Tämä eroahdistus(kin) taitaa olla osoitus nykypäivän medikalisoitumisesta. Erilaisille oireille ja käyttäytymispiirteille on keksitty oma nimi, "diagnoosi" (hyvä esimerkki naisten PMS ;D). Monessa asiassa maalaisjärki on päässyt unohtumaan, niin kai sitten myös koirankasvatuksessa nykypäivänä. Nykyään kirjoitetaan kirjoja johtajuudesta ja kohta varmaan eroahdistuksestakin, ihmisiltä kun tuntuu kadonneen "tatsi" luontoon, eläimiin ja varsinkin oman lemmikin ymmärtämiseen. Paljon on niitä koiranomistajia, jotka eivät koskaan ajattelekaan johtajuutta, eroahdistuksia ym., koska koiran kasvatus sujuu luonnostaan ongelmitta, maalaisjärkeä käyttäen. Sitten on niitä koiranomistajia, joilla ei ole mitään käsitystä koiran käyttäytymisestä ja ajatusmaailmasta ja sitten niitä ongelmia syntyy. Tuskinpa ennen vanhaan oli nykypäivän ongelmia, koska koiraa kohdeltiin eri tavalla. Esim. nykyään monet tekevät kotoa lähtemisestä suuren numeron ja melkein heittävät volttia ilosta tullessaan kotiin. Mitenköhän koira tähän suhtautuu? Että yksinjäämisessä on jotain erikoista ja omistajan kotiinpaluuta ei jaksaisi millään odottaa, siitä kun tehdään semmoinen spektaakkeli. Stressi purkautuu ulinana, haukkumisena, repimisenä, puremisena.... Kuinkahan monessa perheessä koiraa kohdellaan ihan koirana vai perheen vauvana? ???Yllättävän paljon tätä eroahdistukseksi kutsuttua ongelmaa esiintyy, ainakin erilaisten keskustelupalstojen perusteella, ja ihmiset ovat todella pulassa. Toisaalta voi olla ihan hyvä, että tällaiselle käyttäytymiselle on annettu nimi, jospa joku saa sen myötä avun helpommin. Ohhoh, jopas nyt lähti syvälliseksi ja pitkäksi tämä kirjoitukseni
|
|
|
Post by Jansku kijautumat on Jul 6, 2005 6:37:48 GMT 2
mun on pakko kommentoida asiaa....tältä toiselta näkökantilta.Meidän Roni on kärsinyt kohta melkein 8kk eroahdistuksesta.ollaan koitettu kaikkea homeopatiasta dappiin ja tietenkin jatkuvaa koulutusta ja eipä oo vielä ongelmasta päästy,sen verran edistystä on tullut että roskiksen saa vietyä.Eroahdistus puhkesi Ronin ollesa jotain 6-7kk vanha,kun muutimme uuteen asuntoon.Roni ei ole eläissään tuhonnut meillä mitään,ei edes maistanut mitään luvatonta,mutta yksin jäädessään alkaa ulvoa ja haukkua kuin hullu ja raapia meidän eteistä.Olisi mielenkiintoista kuulla että millä kotikonsteilla päästäis tästä eroahdituksesta?koska kaikki apu on tervetulluta.
|
|
|
Post by Pera kirjautumatta on Jul 6, 2005 8:00:48 GMT 2
Heips,
meillä oli kotona täystuho-spinone, mutta silloin ei vielä puhuttu eroahdistuksesta =)
Uskoisin, että 7-ryhmän koirat kauttaaltaan vaativat paljon tekemistä, sekä fyysistä että aivonystyröiden hieromista. Braccot ainakin tuntuvat nauttivan uimisesta, piilosilla olosta & etsimisestä, perus-lenkkeilystä, ja ovatpa nuo näyttelypäivätkin niille aikamoinen ponnistus nimenomaan henkisesti. Mutta sohvaperunana oleminen tuo varmasti ongelmia, vaikka onhan näitä silläkin nimikkeellä mainostettu & myyty....
Että eiköhän kaikki tekeminen ole hyväksi, vai mitä tarkoitit Salla luontaisilla taipumuksilla? Eihän metsällekään pääse ympäri vuoden.
t.Petra & zoo
|
|
|
Post by Salla F on Jul 6, 2005 10:08:26 GMT 2
Rauhoitusaika on noin viisi ja puoli kuukautta. Sen ulkopuolella ehtii hyvin metsään metsästämään ja/tai harjoittamaan luontaisia taipumuksia. Kesällä sitten koulutetaan, noudetaan ja uidaan. Tarkoitin tätä verrattuna siihen, että koira on 12 kk vuodessa seurakoirana. Jos vietti on tukahdutettava, se yleensä purkautuu jotain muuta kautta, ei kyllä välttämättä aina eroahdistuksena. Salla
|
|
|
Post by Dynamo on Jul 6, 2005 10:37:47 GMT 2
Britti-parat ovat liemessä koirineen, kun eivät pääse metälle. Tutut kertovat, että heiltä ajaa noin about 5 tuntia, jos mielii päästää koiraa juoksuttamaan Ei siis ihme, jos alkaa koirien päässä viitrata. Ja koiramäärät kun ovat koko saarivaltakunnassa aikamoiset... No eiväthän britit saa mennä metsiin ilman koiriakaan, ei sen puoleen. Siellä kun ei tunneta minkäänlaista jokamiehenoikeutta. Jos erehtyy vaikka niitylle ihailemaan kukkia, voi saada luotisuihkun persuksiin - ainakin melkein. Kerran kun olin yhden spinoneperheen luona, terassilla ropisi. Kuulemma paikallinen farmari lennätti ihmisiä mailtaan pyssyn avulla... Eihän meilläkään tietty saa päästää koiraa valtoimenaan juoksemaan toisen maille, vaikka ei olisikaan kiinnipitoaika. Tämä tuppaa helposti unohtumaan itsekullakin. Jansku: kaipa se on niin koirakohtaista; toiseen kun auttaa joku, mihin toinen ei reagoi mitenkään. Itse olen kyllä saanut parin kahjun dobberin päiväjärjestykseen kyttäämisellä ja rankaisemisella. Aikaavievää hommaa, mutta ihan hyvin tuloksin. maija s
|
|
|
Post by Pera kirjautumatta on Jul 6, 2005 10:44:41 GMT 2
Moiks,
uskoisin, että jokainen, jolla spinone/bracco tai muu seiskaryhmäläinen on, "joutuu" silloin tällöin osallistumaan näiden luontaisten viettien mukaisiin toimintoihin, vaikka ei kokeissa tai metsällä kävisikään =)
Tarkoitan tällä sitä, kun lähes päivittäin ihan remmi-lenkilläkin seisotaan jotain lintua jossain pusikossa (jep, myös iloisessa Itä-Helsingissä!), odotetaan ja avanssista ajetaan lintu ylös.. Ei, en todellakaan usko, että yhdenkään koiran luontaisia taipumuksia on mitenkään tukahdutettu, vaikka eivät metsällä ja/tai kokeissa kävisikään.
Täytyy tunnustaa, että joutsenpariskuntaa eivät meidän pojjaat (2 braccoa & 1 spinone) uskaltaneet seistä saati lähestyä, kun mokomat sähisivät meille ;D
t.Petra
|
|
|
Post by Jansku A on Jul 6, 2005 17:32:03 GMT 2
Sohvaperunana oleminen varmasti ahdistaa koiraa kun koiraa ja aiheuttaa stressiä,mutta en usko että se vaikuttaa niinkään siihen eroahdistukseen..paitsi nykyään, kait mitä tahansa outoa käyttäytymistä yksin ollessa,kutsutaan eroahdistukseksi.Olen ajatellut kerran jos toisenkin että olispa helppoa jos Roni "vaan" pureskelis ja tuhoais paikkoja,eikö se oo sillon tekemisenpuutetta ja tylsistymistä.Meillä ei toimi vaikka jättäis kilon lihaa lattialle lähtiessään,ei o varmasti edes haistettu,mutta kun kotiin tullaan niin kyllä sitten maistuis... Itteä harmittaa kun ei tajunnut uuteen asuntoon muuttaessa että Roni ois pitänyt opettaa olemaan yksin samalla lailla kun sille ihan pienenä opetettiin,pikkuhiljaa.Mutta mistäs sen ois tiennyt kun ei mistään lukenu tai oo ollu koskaan aikaisemmin muutamassa koiran kanssa,eikä tullut edes mieleen että siitä vois kehkeytyä jotain ongelmaa.Tosiaan,jos jollakin on jotain ideoita meijän avuksi niin kaikki ideat vastaanotetaan mielellään.
|
|
|
Post by Nina P. on Jul 6, 2005 18:20:55 GMT 2
Jalostuksessa tulisi todellakin kiinnittää huomiota koiran luonteeseen ja terveyteen muutenkin. Tämä ei kuitenkaan ole automaattisesti yhteydessä metsästysominaisuuksiin. Työkaverini juuri hiljattain harmitteli, kun monet ajokoirakasvattajat panostavat jalostuksessa vain metsästysominaisuuksiin ja koirien luonteessa ei sitten olekaan kehumista. (Olettekos muuten käyneet Voittaja-kennelin sivuilla ) Sama tilanne on, kun mitä tahansa ominaisuutta (vaikka ulkonäköä) painotetaan luonteen ja terveyden kustannuksella. Aktiivinen spinone tarvitsee toki toimintaa ja mahdollisuuksia luontaisten viettiensä tyydyttämiseen ollakseen tasapainoinen ja mukava kumppani. Tätä toimintaa voi järjestää monella tavalla ja niin varmasti useimmat spinonen omistajat tunnollisesti tekevätkin. Myöskään pelkkä fyysinen rasitus ei riitä, vaan tarvitaan lisäksi aivojumppaa. Eroahdistuksesta on muuten tehty eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa gradu, en nyt vain millään muista tekijän nimeä. Asiallista tekstiä, siinä on mukana myös monenlaisia toimintaohjeita ongelman ratkaisemiseksi. Ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikkei asia olisikaan itselle ajankohtainen. Ongelma on monelle todellakin vakava ja minusta olisi hyvä, jos tästä kirjoitettaisiin kirjakin (tuota gradua kun on pahuksen vaikea saada käsiinsä)! Nykyään monet asiat ovat kehittyneet aiempaa suuremmiksi ongelmiksi - mm. allergiat ja erilaiset käytöshäiriöt niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Syitä ei tarkkaan tunneta, vaikka erilaisia teorioita ja mielipiteitä toki on. Eroahdistuksen syistä voi kuka tahansa esittää mielipiteensä, sen kummemmin mitään faktaa ne eivät kuitenkaan ole.
|
|
Liisu Rilla ja Nevi
Guest
|
Post by Liisu Rilla ja Nevi on Jul 6, 2005 20:16:51 GMT 2
Meillä lievää eroahdistusta ilmeni silloin kun Rilla ensimmäisiä kertoja jäi muutamaksi tunniksi yksin kotiin. Rilla oli silloin n. 10 viikoinen. Jotenkin en jaksa uskoa, että kyse oli luontaisten viettien tyydyttämättömyydestä, vaan pieni pää ei ymmärtänyt, mistä oli kyse, kun sillä tavalla hyljättiin. Aika pian Rilde kuitenkin tottui lähtemisiin ja jäi touhuamaan tyhjien maitopurkkien ja pahvilaatikoiden kanssa. Olemme pari kertaa muuttaneet ja joka muuton jälkeen on pari viikkoa mennyt "eroahdistuksessa", kunnes homma on lähtenyt taas toimimaan ja naapureita ilahduttaneet aamu-ulinat ovat jääneet pois. Viimeisen muuton jälkeen yläkerran rouva tuli kahden aamun jälkeen oven taakse kertomaan Rillan aamukonserteista, ei kuulemma tykännyt herätä klo 6 siihen. Aivan omituinen naapuri, eikö vain?
|
|
Maija kirjautumatta
Guest
|
Post by Maija kirjautumatta on Jul 7, 2005 8:24:31 GMT 2
Nykyään monet asiat ovat kehittyneet aiempaa suuremmiksi ongelmiksi - mm. allergiat ja erilaiset käytöshäiriöt niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Syitä ei tarkkaan tunneta, vaikka erilaisia teorioita ja mielipiteitä toki on. Eroahdistuksen syistä voi kuka tahansa esittää mielipiteensä, sen kummemmin mitään faktaa ne eivät kuitenkaan ole. Molempiin on olemassa yksi yhteinen syy; älyvapaa jalostus!! Mahtaa parhaillaan tehollinen populaatio pienentyä rodusta riippumatta, ja samalla samalla sukulaisuus yksilöiden välillä kasvaa. Eikö tuo ole tarpeeksi selkeä syy? Ja vielä kaiken huipuksi jalostukseen käytetään kaikkea, minkä käyttämistä ei ole PEVISAlla "estetty". Toisessa harrastamassani rodussa on aivan sama onko koiran kaikki siarukset kivesvikaisia tai sökölonkkaisia, kunhan tämä yksi sattuu pärjäämään hyvin näyttelyissä. Ei haittaa vaikka se olisikin latvasta laho ja varustettu kaiken maailman allergioilla sekä entropisilla silmillä, eikä sen tarvitse astua / synnyttää oikein... Pääasia että kasvattaja saa toitottaa serteillä ja valionarvoilla
|
|
|
Post by Maija viel on Jul 7, 2005 8:25:14 GMT 2
Ja allergioihin lisään vielä teollisen kuivamuonan jumaloinnin...
|
|
kt
New Member
Posts: 28
|
Post by kt on Jul 7, 2005 10:52:42 GMT 2
Meillä opeteltiin yksinoloa niin, että koira oli lapsiportin takana, minä namin kanssa toisella puolella kauempnana. No, koirahan vinkui ja vinkui mutta en tehnyt elettäkään. Heti kun se lopetti, menin antamaan namin. Tätä jatkettiin ja vähitelleen välimatka piteni ja koiralta alettiin vaatia pitempää aikaa olla hiljaa. Lopuksi menin jo pois näkösältäkin ja samalla metodilla jatkettiin. Seuraavaksi avasin ulko-oven ja laitoin kiinni(koira luuli, että lähdin). Heti kun oli hiljaista, namia satoi taas....tätä rataa pienin askelin ja niin pikku pentu oppi olemaan yksin. Meillä koirat saa yksin jäädessään aina jotain kivaa, mitä normaalisti ei tule: kaapista leluja, nameja paketeissa joita saa repiä jne. On pyritty tekemään yksinolosta mukavaa. Joskus tuntuu, että koirat oikein odottavat että lähtisivät nyt että saisi jotain uusia leluja tai kivoja aktivointitehtäviä Aktiivista koiraa täytyy tosiaan aktivoida paljon, muuten yksinollessa se energia purkautuu kodin sisustamiseen, heh! Olen kuullut muuten muiltakin, että on unohdettu opettaa koira olemaan yksin uudessa kotona, samoin jotkut ovat unohtaneet opettaa joka ikisen koiransa olemaan ihan yksin. Meillä on nyt uudessa kodissa se vaihe menossa, että molemmat osaavat olla yhdessä yksin kotona mutta kakara (Allu, 1v 11 kk) on vielä opettamatta siihen, että osaa olla IHAN yksin kotona.
|
|