|
Post by Salla F on Dec 16, 2004 9:20:26 GMT 2
Kiitos Maija. Minä olen sinun kanssasi samoilla linjoilla hyvinkin usein Vinkuintiaanilla tarkoitin tuomaria, joka ei rotua tunne. On toki tuomarin päätettävissä, onko koiran kokonaisuus sellainen, että sertin voi antaa, vaikka on ahtaat takaliikkeet tai surkeat kulmat. Eri mieltä voi toki tuomarin kanssa olla. Sertillä on kuiten palkittu koiria, joilla on poikkeamia rotumääritelmästä, eli esim. pohjavillaa, liian lyhyt ja siloinen turkki, jotka molemmat ovat ominaisuuksia, jotka vaikuttavat käyttöön, kuten Carita sanoikin. Terve rakenne on käyttökoiralle todellakin välttämätön. Koiran jaksamiseen vaikuttavat kuitenkin myös sen henkiset ominaisuudet. Näyttelyissä kiinnitetään valitettavan harvoin huomiota luonteeseen, esim. arkuus lupaa harvoin hyvää käyttöominaisuuksien kannalta, rotu kuin rotu. Tähän on kuulemma tulossa muutos, mikä on hyvä. Mutta: vaikka luonne alkaisikin näkyä useamman koiran näyttelytuloksessa, näyttelytuloksista ei näy, vetääkö malamuutti valjakossa vai peesaako vain kavereiden vierellä. Sertit eivät kerro rotikan hermorakenteesta ja toimintakyvystä. Ne eivät anna myöskään minkäänlaista kuvaa seisojan luovin laajuudesta, maastonpeittävyydestä tai tuulenkäytöstä. Ne eivät kerro seisontakynnyksestä ja seisonnan varmuudesta. Niistä ei näy avanssin räväkkyys tai noudon asianmukaisuus. Tämän vuoksi pidän muita kuin näyttelytuloksia käyttökoiralle tärkeinä, ja tämän vuoksi pidän myös pelkkiä näyttelytuloksia riittämättömänä osoituksena koira KÄYTTÖominaisuuksista. Tätä ajoin takaa. Tarkoituksenani ei siis ollut, eikä ole, nokittaa kenenkään näyttelyharrastusta, vaan kertoa, mihin se minun maailmassani sijoittuu. Salla
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Dec 16, 2004 12:39:49 GMT 2
Pökköä pesään ;D Teksti lainattu osoitteesta www.animal.helsinki.fi/people/kamaki/PES.html"Koiranäyttelyt ovat tällä hetkellä koiranjalostuksen suurin ongelma Nykypäivän koiranjalostuksessa suurimpana ongelmana ovat koiranäyttelyt. Näyttelyissä palkitaan äärityypin yksilöitä, jollaisia kasvattajat sitten yrittävät tuottaa menestyäkseen näyttelyissä. Jos ihminen olisi yhtä epämuodostunut kuin vaikkapa englanninbulldoggi, häntä varmasti katsottaisiin hyvin säälien. Tuleva pennunostaja menee näyttelyihin katsomaan koiria ja haluaa tietysti kennelliiton arvostaman ja korkeasti palkitseman näyttelyvoittajan pennun. Kennelliitot järjestävät näyttelyitä, kirjoittavat niistä lehdissään ja arvostavat näyttelyissä menestyviä. Kasvattajat ja pennunostajat toimivat sen mukaan. Näyttelyt ovat usein ainoa tietolähde, mikä koirista on saatavissa. Koiramaailmassa on ikään kuin olemassa sytyttäjiä ja sammuttajia. Sytyttäjiä ovat koiranäyttelyt - sammuttajia terveysjalostusohjelmat. On pysäytettävä ne, joilla on bensa ja tulitikut. Koiranomistajalle on hyvin tärkeää oman koiransa yksilöllisyys. Silti kasvattajat pyrkivät yhtenäiseen, näyttelyissä menestyvään tyyppiin. Kysyntä ei loppujen lopuksi vastaa tarjontaa. 1900-luvulla rotupuhtaus oli tärkeä ja arvostettu asia, teollistumisen ja edullisen massatuotannon aikana standardisointia ihailtiin. Se, joka osaa standardisoida, on taitava pystyessään tuottamaan tasalaatuista tuotetta - ja kasvattajat haluavat olla taitavia. Luonnossa ketut ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Hirvet ovat keskenään samankaltaisia. Luonto on muokannut lajiyksilöt keskenään samanlaisiksi miljoonien vuosien aikana. Koirankasvattajat sen sijaan kuvittelevat pystyvänsä tähän muutamassa kymmenessä vuodessa. Koiran elimistö ei kuitenkaan pysty kehittymään samalla nopeudella kuin ulkomuoto kehittyy: esimerkiksi lyttykuonoisten koirien kuonon sisärakenne ei ole pystynyt sopeutumaan muutokseen yhtä nopeasti kuin ulko-osat, ja seurauksena on hengitysvaikeuksia."
|
|
|
Post by Salla F on Dec 16, 2004 14:07:46 GMT 2
Ottamatta mitenkään kantaa äskeisen jutun sisältöön: olen nähnyt saman tyyppistä juttua muuallakin, jopa Koiramme-lehdessä. Italiassa keskustellaan aina välillä siitä, pitäisikö rotumääritelmän maksimikorkeutta laskea sen vuoksi, että niin suuri määrä koiria alkaa olla ylärajoilla. Jos pieniä on jalostuksessa vähemmän, niin pikku hiljaa rodun koko kasvaa, mikä vaikuttaa käyttöön. Tämä ihan vain kuriositeettina, kun tuossa äskeisessä puhuttiin koirien koosta. En kommentoi tätä asiaa, kun en tarpeeksi tiedä, mutta ajattelin kertoa tämän teille keskusteltavaksi, kun kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta lukea itse italiaksi. Sitten ihan oma kommentti, joka aikaisemmasta viestistä unohtui. Kaikki rakenteelliset viat eivät näy näyttelyssä ja taitavalla esityksellä voi osan piilottaa. Paras tapa selvittää, jaksaako koira juosta metsässä, on viedä se metsälle. Samoin muissa käyttöroduissa. Olen ollut huomaavinani, että näyttelyharrastus on muuttanut näyttelyiden tarkoituksen jalostusta tukevasta katselmuksesta sertinmetsästykseksi (ei toki kaikilla). Ideaalimaailmassa varmastikin veisimme koiramme vain hyville ja arvostetuille tuomareille oikeellista arviointia varten, mutta todellisuudessa ainakin minä aikoinani yritin katsoa, mikä tuomari tykkää köykäisistä "sporttimalleista". Ihanpa tuo on terve ollut ja jaksaa metsässä juosta; tuskin kolmas serti massaa lisää tuo tai muutenkaan muuttaa ja hyvä niin! Salla p.s. Junkkarin katselmus on hyvä ja tarkka. Junkkari-iässä koira on kuitenkin vasta niin raakile, että siitä on vaikea sanoa mitään lopullista. Olisi mukava saada samanlainen "jalostuskatselmus" myös esim. 3-5 vuotiaille koirille.
|
|
|
Post by kerttu on Dec 16, 2004 16:12:42 GMT 2
"Tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi käyttökoira (jolla siis on vaadittavat koetulokset) tarvitsee ainoastaan kaksi (2) cacibia kahdesta eri maasta kahdelta eri tuomarilta. Muut sen sijaan tarvitsevat neljä (4) cacibia kolmesta eri maasta kolmelta eri tuomarilta."
Tämä selekis, ei ole reilua, mihin tuo perustunee,. Asian tulisi olla sama oli rotu mikö hyväänsä.
|
|
|
Post by carita on Dec 16, 2004 17:50:44 GMT 2
Muutama lyhyt kommentti...
Ensiksi, Salla sanoo että taitavalla esityksellä voi virheitä piillottaa, se on totta, määrättyjä virheitä voi varmasti piilottaa, mutta koira jolla on rakenteellisia virheitä ei liiku niin kuin pitää, ja se on asia jota ei taitavinkaan esittäjä peitä tuomarilta.
Ja siihen junkkari mainintaan, koira on keskenkasvuinen kun sitä tarkastetaan mutta muuten tämä olisikin loistava paikka mistä hakea koiralle arvostelu.
Nyt on olemassa toinenkin paikka missä saa raakaa ja suoraa tekstiä koirastaan, sekä hyvästä että pahasta, ja se on tuomarikolleegio. (Sitä vaan ei taida niin helpolla sinnekään päästä mukaan, minulla kävi säkä että sain osallistua sellaiseen kaikkien kolmen koiran kanssa, ja siellä kyllä tuotiin esille koirista plussat ja miinukset).
Toisissa roduissa on käytössä ns. jalostustarkastus, missä käydään läpi koiria millimetrin tarkkuudella, varmasti samalla tavalla kuin junkkarissakin, mutta tässä ovat aikuiset yksilöt tarkastuksen kohteena, se voisikin olla varteenotettava vaihtoehto?
|
|
|
Post by kerttu on Dec 16, 2004 20:45:36 GMT 2
Tuomarikoleegioon pyydetään koiria laidasta laitaan. Käsittääkseni koiran omistaja ei siellä saa arvostelua koirastaan, vai miten asia käytännössä menee. Näin minulle on sanottu kun sinne koiria kysytään. Homma on ihan talkootyötä, jos halukaita kolleegioon on, ilmoitelkaa minulle, niin tiedän kertoa ketkä on vapaaehtoisia paikalle menemään..
|
|
|
Post by Dynamo on Dec 17, 2004 4:38:37 GMT 2
Kollegiosta: ei omistaja siellä saa arvostelua koirasta, mutta kuulee tietty kaiken, mitä koirasta sanotaan. Siksi kun sinne mennään, pitää asennoitua oikein, eikä vetää hernettä nokkaan.
Mutta: kuka sen taas sanoo, millaista faktaa sieltä saa? Samalla tavalla siellä on tuomarit, jotka kouluttavat muita. Ja jos tällä tuomarilla on jotain älytöntä mielessään ko. rodusta, hän jakaa sitä tietoa kolllegioon osallistuville - ja he aikoinaan kehissä arvostelemilleen koirille.
Taannoin jo kerroin, kun nousi miltei hiukset pystyyn vuoden takaisessa kollegiossa, kun viisi osallistujaa mm. ruotivat spinonen selän notkahdusta - se kun oli heidän mukaansa virhe! Apua! Vai yksi tuntui tietävän spinonesta ihan oikeasti jotain. Onneksi muistan sen jengin tarkkaan, en heille koiraani vie.
Kollegioon valitaan yleensä esim. kaksi todella hyvää koiraa (uros ja narttu), kaksi keskinkertaista ja kaksi, joilla on rodulle tyypilliset , pahat virheet.
Kun ainakin jokunen vuosi sitten kaikilla näyttelyissä käyneillä Suomen spinoneilla oli sertit plakkarissa, kollegiokoirien suhteen pitääkin olla järki päässä. Mikä on esim. todella hyvä koira? No niitähän on ainakin tosi vähän - vai onko niitä lainkaan?? Ainahan tosihyvälläkin on ne omat virheensä, mutta kokonaisuus on jo niin hyvä, että koira esim. sijoittuu enemmän kuin kerran tai kaksi ryhmissä.
Tosin seiskaryhmä voi olla aikamoinen ääripää, ettei siinä sijoittumisella ole aina mitään merkitystä: ryhmäkilpailussa voi olla vain 6-7 koiraa pienemmässä näyttelyssä, tai jopa vähemmän. Siinä sitä sitten aika helposti jo sijoittuukin, tavalla tai toisella. Tai sitten seiskassa on mukana liki 15 koiraa ja kaikki suuret voittajat ja liikkujat (setterit, braccot ja viszlat), ja kyllä silloin spinonellakin pitää olla liikunta todella kohdallaan. Jos siinä porukassa nousee useamman kerran korkealle useammalla eri tuomarilla, koiraa voidaan jo pitää aika hyvänä?
Nyt siis puhun pelkästään ulkomuodosta.
t. maija s
|
|
|
Post by Paivi Kari on Dec 17, 2004 7:45:48 GMT 2
Tuntuu, että heti kun keskusteluissa mennään linjalle näyttelyt vs. käyttökokeet, tunteet kuumenevat ja keskustelu menee jankutukseksi.
Happamia, sanoi kettu pihlanjanmarjoista.....:
Tuntuu, että ne, joiden koirat eivät pärjää näyttelyissä, mollaavat näyttelyitä harrastavia, ja vastaavasti ne, jotka eivät käy rodunomaisissa kokeissa, puolustavat vuorostaan näyttelyissä käyntiä.
---
Mitä ihmettä te höpötätte noista näyttelyissä löydettävistä rakennevirheistä? Olen seurannut spinoneita näyttelyissä 80-luvun loppupuolelta asti, enkää koskaan ole törmännyt spinoneen, jolta olisi löydetty liikkumista/käyttöä haittaavaa RAKENNEVIKAA!!!! ------
Jatkuva paasaaminen KÄYTTÖKOIRASTA alkaa myös tympiä. Miettikää vähän, että lähes kaikki maailman koirat ovat tavalla tai toisella käyttökoiria, ja vain murto-osaa käytetään rodunomaiseen alkuperäiseen tarkoitukseen!!!
On olemassa luolakoiria, lunnikoiria, laivakoiria, krokotiilin houkuttelijoita, rukousmyllyn pyörittäjiä, luostarin vahteja jne jne.
Lopettakaa siis ihmeessä niiden harrastajien syyllistäminen, jotka eivät syystä tai toisesta spinoneakaan käytä lintukoirana.
Koiran hyvä hoito ja hyvä kohtelu ovat mielestäni koiranpidon kriteerit.
Tietenkin kaikki kunnia niille, joilla on mahdollisuus spinoneitakin käyttää metsästykseen. Se on upeata hommaa ja hienoa, että harrastajia löytyy.
--
Olen todella kyllästynyt tämän saitin keskusteluihin tältä osin ( näyttelyt/käyttökokeet).
Pidän jäähdyttelytauon ja lähden tästä viikonloppuna tekemään spinoneiden alustavaa jalostustyötä.
Perästä kuuluu...osastolla: pentuja ?
t. Päivi Kari
|
|
|
Post by Dynamo on Dec 17, 2004 9:28:34 GMT 2
En ole kyllä aiemmin kirjoittanut rakennevioista, mutta nyt on pakko...
Liian lyhyt lantio on rakennevika. Näkyy näyttelykehissä koiran liikkeissä. Huono takaosa muutenkin on rakennevika. Näkyy näyttelykehissä koiran liikkeissä. Ja... Eri asia toki on, mitä pitää liikkumista haittaavana.
No mitäs näistä, pieniä murheita, onneksi. Suurempi on kun katsoo akkunasta ulos ja vettä tulee taivaan täydeltä. Ja piti mennä mettästä hakemaan havuja semmoseen palloon. Onks kukaan teistä tehnyt sellaista itse? Pitääkö sisustaksi ostaa joku kehikko, massapallo tms.? Mä ajattelin rutata kanaverkkoa moneen kertaan palloksi ja tökätä oksat siihen. Mahtaako onnistua!
maija s
|
|
|
Post by Pera kirjautumatta on Dec 17, 2004 9:48:47 GMT 2
Jeeps Päivi, mulle tuli ihan sama eilen mieleeni, kun luin tätä käytyä keskustelua: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ajattelin, että laitan tänne vain viestin, että lähdenkin tästä nyt a) myymään b) viemään piikille koirani, jotka VAIN ovat näyttelykoiria. Olivat kuitenkin kovin iloisen tuntuisia eilen lenkillä ja koirapuistossa telmiessään, että päätin kuitenkin pitää pojat talossa... Tuo Päivin pointti eri käyttötarkoitusten koirista on hyvä! t.Pera Perhonen alias Arla
|
|
|
Post by Dynamo on Dec 17, 2004 10:08:08 GMT 2
Sori kamut, jäi lisäämättä äskeiseen viestiini: Luin Päivin kirjoituksen jälkeen tässä osiossa olevat viestit pariinkin kertaan. Lieneekö Päivi tarkoittanut Caritan ja Sallan "sanailua"? Mun mielestä täällä mennään nyt maltilla ja asiallisesti. Ainahan saiteilla kuuluu ollakin eri mieltä asioista? Ja nyt kun kirjoitetaan omilla nimillä ja siististi, eiks se ole ihan allright? En mä ainaskaan ole huomannut kahtiajakoa käyttö-näyttökoirat. Mulla ei ole kumpiakaan, joten ehkä olen niin pimpo, etten huomaa moista Terkut Peralle - tykkääksä maidosta vai miks sulla on uusi nimi, siis Arla... maija s
|
|
|
Post by Salla F on Dec 17, 2004 10:25:28 GMT 2
Ihan vain varmistukseksi, taitaa olla tarpeen: minulla ei tosiaankan ollut eikä ole tarkoitus mollata kenenkään harrastusta. Näyttelyt ovat hyvä harrastus ja sieltä saa paljon hyödyllistä tietoa. Vaikka minä en näyttelyistä tykkää, enkä tykännyt ensimmäisenkään koirani kanssa, ei ole minulta pois, vaikka jollakin olisi metrin pino sertejä. Koiran onnellisuus ei riipu näyttö- eikä käyttötuloksista. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että jalostukseen käytettävältä koiralta edes koekertomus (ei siis välttämättä edes tulos) rodunomaisesta käyttökokeesta olisi suotavaa. En minä katsonut hyvällä sitäkään, kun tuttu ilmoitti astuttavansa koepalkitun narttunsa, jota ei ole kertaakaan käytetty näyttelyssä (avo2, paitsi luonteesta johtuen on ihan perusteltu). Joten toisiaan pois sulkematta, molempi parempi, eikä kumpikaan toisen kustannuksella. Salla
|
|
|
Post by Salla F on Dec 17, 2004 10:27:48 GMT 2
...niin että ei ainakaan minun puoleltani mitään happamia (vaikka happamasta tykkäänkin, lienee luonnevika) Salla
|
|
|
Post by Nina P. on Dec 17, 2004 10:32:23 GMT 2
Päivi: Jeps, tiedän tunteen. Itsekin olen välillä pahoittanut mieleni tämän saitin jutuista, mutta semmoista se on. Pidä lippu korkealla vaan, kyllähän sinä tiedät että me joilla on sun kasvatteja ollaan tosi tyytyväisiä koiriimme ja pidetään sun työtä arvossa!
Maija S.: Itse ajattelin kanssa tehdä sellaisen "havujoulupallon". Ostin kukkakaupasta semmoista "oasis"-sientä, joka on tarkoitettu kukka-asetelmien tekoon. Niitä saa ihan valmiiksi pallon muotoisina, eikä maksanut paljoa. Kukkakaupan myyjä varotteli, että siitä tulee sitten todella painava, kiinnitysnarun täytyy olla todella tukeva ettei kukaan saa sitä päähänsä.
Minä en sitäpaitsi oikeasti osaa esitää koiraani edukseen näyttelyssä. Oltiin kerran Repeläisen kanssa koko päivän kestäneessä näyttelykoulutuksessa ja pääsin näkemään koirani kokeneen handlerin hyppysissä. Ero oli melkoinen! En siis kommentoi millään tavalla Repen ominaisuuksia muutoin, vain esiintymistä.
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Dec 17, 2004 11:06:40 GMT 2
Lainataampas lisää tekstiä tuosta yllä mainitsemastani osoitteesta (kyseessä siis edelleen Sundgrenin sanat, eivät minun):
"Käyttörotujen muuttuminen seurakoiriksi on huonontanut niiden luonnetta
Ennen työkoiria valittiin jalostukseen käyttöominaisuuksia suosivasti, vaikkei jalostuksesta tai genetiikasta tiedettykään mitään. Näin tehtiin satoja vuosia ja pystyttiin luomaan erilaisia hyviä työkoiria. Sitten ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin. Vain harvat ihmiset enää metsästävät, ja vielä harvemmat toimivat paimenina. Silti heillä on yhä edelleen koiria kumppaneinaan. Koirien ominaisuudet ovat kaupungistumisen myötä muuttuneet ja edelleen muuttumassa. Jalostusvalintoja tehdessä on kuitenkin huomioitava, että muutettaessa yhtä luonneominaisuutta muutetaan samalla muitakin.
Varsinkin noutajarotujen luonteet ovat muuttuneet rajusti. Yhä useampi kultainennoutaja on arka. Sileäkarvaisellanoutajalla (flatti) sen sijaan on edelleenkin hyvät metsästysominaisuudet. Millaisia jalostusvalintoja noutajaroduissa sitten on viime vuosina tehty? Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan suurin osa jalostukseen käytetyistä flateista testattiin metsästyskokeissa. Ne palkittiin paitsi näyttelyissä myös metsästyskokeissa. Labradorinnoutajista testattiin metsästyskokeissa pienempi osuus jalostuskoirista kuin flateilla. Kultaisennoutajan kohdalla pääasiallinen jalostuskriteeri oli pelkkä näyttelymenestys, ja vain harva jalostuskoira osallistui metsästyskokeisiin. Tällainen jalostus on johtanut siihen, että kultaisissanoutajissa on paljon stressiä kestämättömiä ja arkoja koiria. Noutajaominaisuuksien säilyttäminen rodussa olisi säilyttänyt kultaisennoutajan hyvät luonneominaisuudet ennallaan. Sama luonteen muutos näkyy collieissa, leonbergeissä ja isoissavillakoirissa: koirat ovat yhä useammin arkoja.
Ruotsin palveluskoirakeskuksen (Statens Hundskola) kouluttajien mukaan heidän suurin haasteensa onkin opettaa koiranomistajille laumanjohtajana olemista. Koiria annetaan jo 8 - 12 kk ikäisinä pois pitovaikeuksien takia. Useimmat poisannettavista koirista olisivat kuitenkin itsevarmuutensa vuoksi erittäin hyviä työkoiria. Koska omistajista ei ole koiriensa johtajiksi, ainut ratkaisu on jalostaa koirista pehmeämpiä (arempia). Jos kasvattajat kasvattavat itsevarmoja, työominaisuuksiltaan hyviä koiria, saadaan vain lisää ongelmakoiria. "
|
|