|
Post by kerttu on Feb 8, 2006 12:22:36 GMT 2
Jatkanpa tänne tuolta toiselta palstalta niin ei mene aiheet sekasin. Tiedän että Suomessa yleensä kasvatus on pienimuotoista kotinurkissa tapahtuvaa muihin maihin verraten. Ja harva kasvatustyöllä ittesä elättää. Mutta, jos miltei joka kuu on ilmotus pentueista, eikä entisiä ole myyty kun jo uusia tulee, niin voiko silloin meidän kulttuuri huomioiden kehua harrastavansa pienimuotoista kasvatusta?? Mitä sillä haetaan? ps. tämä on siis mietintää koskien kaikkia rotuja ei pelkästään seisojia...
|
|
|
Post by maija s on Feb 8, 2006 23:54:18 GMT 2
Tuo "pienimuotinen kasvatus" tuntuu olevan nykyisin kovinkin suosittu termi. Mitä se sitten lieneekin - tuntuu olevan kovin väljä käsitys asiasta.......
Kissapuolella yks kasvattaja painotti, että heillä kasvatustoiminta on tooooodella vähäistä, kuluvalle vuodellekin on suunnitteilla vain muutama pentue :-)
Jos muuten haluaa lyödä rahoiksi, kannattaa alkaa kattifarmariksi. Mulla oli yks duunikaveri, jolla 14 brittikissaa. Elättää kuulemma sillä ittensä. Hyvät kissat toki, nähnyt paljon vaivaa niiden eteen, ei siinä mitään, mutta fyrkkaakin tulee. Kulut ovat kisuissa meinaten pienet, ja pääsee tooooosi helpolla ainakin pentujen kanssa. Kissaemo kun hoitaa pesueensa hyvin. Ja mikä parasta - kysyntä on hirmuinen.
|
|