Post by kerttu on Oct 31, 2005 7:42:40 GMT 2
Tässäpä ylituomari Raimo Polven koekertomukset SM kisaajista 29.10.2005 Lumijoella:
SM 2005 Fragola Jasmina “ Pirra” / Kerttu Ylilauri
Haku: rodunmukaista olosuhteisiin sopivaa hakua, josta kuvastuvat riistalle pyrkivyys, sekä muut vaadittavat ominaisuudet. Hyvä vainu. Löytää linnut kolme kertaa, niistä tehdään kaksi riistatyötä. Eteneminen hyvää, samoin paikallistaminen. Suorittaa viimeisessä tilanteessa paukkunoudon. AVO3 56 p.
Fragola Cassiatore ”Viivi” / Jukka Ylilauri
Haku: tehokasta, riistalle pyrkivää, olosuhteisiin sopivaa hakua. Erinomainen riistanlöytökyky. Tiedottamiseen irtoaminen vaikeahko. Seisonnat varmoja, etenee vaivattomasti ja paikallistaa riistan erinomaisesti. Ensimmäisessä tilanteessa paikallaan ammuttaessa. Toisessa tilanteessa suorittaa paukkunoudon. Paukkunoutoa lukuun ottamatta erinomainen koesuoritus. Suljetaan.
VOI0
Fragola Jan- Hakon ”Haksu” / Leena Uusitalo
Haku: rodunomaista riistalle pyrkivää hakua. Käyttää tuulta ja maastoa erinomaisesti, sekä löytää erinomaisesti riistaa. Erinomainen nenä, seisonnat ovat varmoja. Ei valitettavasti suostu etenemään kahdessa tilanteessa. Suljetaan.
AVO 0
Ryttarstigens Astro ”Aku” / Leo Mikkola
Haku: pitkällä rauhallisella laukalla liikkuva nuori uros. Sen hausta ei kuitenkaan vielä kuvastu riistalle pyrkivyys. Näin ollen haku on katkonaista ja ulkopuoliset tapahtumat vaikuttavat välillä häiritsevästi. Tottelevaisuudessa hakusuorituksen aikana puutteita. Seisontataipumus selvä. Kynnys sopivan korkea, seisoo kiinteästi, etenee reippaasti ja helposti, paikallistaa hyvin riistan. Menee perään riistan karkottuessa, toisessa tilanteessa pysähtyy hyväksyttävän matkan päähän. Ei vielä nouda fasaania.
NUO 0
sitten kun vielä vapaasti kertoo päivän tapahtumista, niin selventää lisää…
Pirran riistatyöt. Eka lintu ei noussut lentoon jostain syystä vaan juoksi ojassa jääden Pirran saaliiksi, jonka se kiltisti istuen luovutti minulle. Toinen riistatyö – hakua taimikossa, seisonta, avance, nosto, laukaus, josta ei oltu varmoja osuiko se. Pirra laitettiin hakuun linnun lähtösuuntaan jossa se jonkin aikaa haettuaan alkoi jäljittämään lintua jonka oletin olevan ”lentokyvytön jalkamies” seisonta kuusen alle, hyvä avance josta lähtee juokseva kukko. Annan komennon nouda, ja vielä kehotus OTA, samassa lintu nousee siivilleen ja pyöveli ampuu yllätyksekseni jolloin koitan komentaa PAIKKA vaan eihän se enään pysäytä koiraa joka on käsketty kertaalleen noutamaan raanakkoa. Käsken tuomaan linnun ja hämmästyksekseni se arpoo sen suuhun ottoa, kuitenkin tuo. Kun saan linnun käteeni huomaan miksi. Sen ”keskivartalo” puuttuu kokonaan ja siinä oli nyrkin mentävä reikä, koko lintu oli kuin lihalöntti. Pyöveli täräytti järeillä paukuilla lintua likeltä, no ei siinä mitään, mutta eihän siitä linnusta mihinkään muualle ollut kuin kuoppaan…. Paukkunoudosta ei voi saada kuin AVO 3.n
Viivi.
Haku oli loistavaa, kuten linnun käsittelykin. Sitä ohjasi Jukka, kokeessa ohjaajana toista kertaa, VOI luokassa eka kertaa… Tiedotus onnistui paremmin kuin minulle, kaikki muu meni muuten ok, mutta toisessa riistatyössä lintu lähti juoksemaan Viivin edestä, komennolla sievästi paikallaan, uudella avancella lintu ylös ja tietenkin isännän täydellisyyden hakeminen ( tipu kenttään ) unohtaa koiran paikalleen käskyn ja Viivi nouti linnun oma-alotteisesti…. sitähän ei kestä tehä VOI luokassa. Kuitenkin olin erittäin tyytyväinen Viivin koesuoritukseen, se näytti millainen toimiva spinone on ( lukuun ottamatta tuota paukkunoutoa) Sitä ei tarvitse hoputella hakuun, eikä muutenkaan kannustaa, kun sen päästää irti se hoitaa homman itsenäisesti ja määrätietoisesti. Olin oikeasti ylpeä koirastani! Vaikka Pirra voitti hyvällä työskentelyllään mestaruuden – todellinen mestari on vielä Viivi, sen myönsi kaikki paikalla olleet.
Haksu.
Haksu haki hienosti, sen riistainnosta ja linnunlöytökyvystä ei jäänyt arvailun varaa. Sen kompastukseksi koitui huono avance, se menee röyhkeän likelle lintua ja siitä eteneminen on monelle koiralle vaikeaa… mutta sitä kun treenaamme niin eiköhän kuulla positiivisempaakin juttua. Jälijoukoissa Haksu sai itselleen vankkumattoman ihailijan varmalla ja määrätietoisella työskentelyllään.
Aku
Nuori reipas koira, joka on vielä vähän lapsellinen mikä ei ole mikään ihme. Se seisoo kuitenkin linnut hyvin, ja etenee reippaasti. Perään meno on vielä herkässä. Kunhan Aku saa kokemusta ja järkeä lisään niin uskon että kuulemme vielä tästä pojasta. Penikkahan se vielä on, jolta ei saakaan vaatia vielä mahdottomia.
Keli koepäivänä oli vaativa- syksyinen 17 m/ sek tuuli vaikeutti koirien toimintaa, mutta hyvin nämä selvittivät tilanteet. Noin kovalla tuulella linnut ovat tiukassa ja piileksivät ojissa ja peitteisessä maastossa.
Kiitokset kuitenkin Akulle ja Leolle Joutsasta, kun reippaasti rohkenitte touhuun mukaan, ja varmaan saitte oppia ja kokemusta roppakaupalla. Paikalla olivat myös Viivin pentujen Niken ja Netan omistajat Aki ja Sanna Himangalta sekä Juhani+ Teija Kontiolahdelta Paavolan Pete Tyrnävältä Italian tuonti Peran kanssa. kuten myös uusimpina harrastajina Pirralta pentua odottavat Alitalot. Jo ennenkin mukana olleet Maarika ja Wilma olivat innolla mukana myös. Kiitokset myös entiselle ja tulevalle spinoneomistaja parille Hinnille ja Maurille laavun tarjoilun laittamisesta.
Olisin toivonut useampien spinoneharrastajien osallistuvan vuosittaiseen ainutlaatuiseen tapahtumaan, monta kokemusta ja näkemystä rikkaampana porukat lähtivät kotimatkalle. Ylituomarin rinnalla kulkien kuulee ja oppii paljon uusia asioita ja pääsee seuraamaan koirien toimintaa aitiopaikalta. Siinä voi sitten säästyä monelta ongelmalta omaa koiraa kouluttaessa kun osaa ajatella mihin tulee tähdätä. Sitä ei opi kirjoista lukemalla eikä kuuntelemalla - se pitää nähdä! Moni missasi nytkin vuoden parhaan tilaisuuden opin saamiselle. Lopuksi vietimme koeporukan kesken viihtyisän saunaillan, päivän tapahtumia kerraten.
P.S sunnuntaina samoissa maastoissa , hieman heikommassa tuulessa starttasi 6 " valtarotujen " koiraa, yksi VOI 3 tuloksena. Muut törmäsivät, nostivat itse ja yksi pitkä peräänmeno olivat sen päivän tulokset.
SM 2005 Fragola Jasmina “ Pirra” / Kerttu Ylilauri
Haku: rodunmukaista olosuhteisiin sopivaa hakua, josta kuvastuvat riistalle pyrkivyys, sekä muut vaadittavat ominaisuudet. Hyvä vainu. Löytää linnut kolme kertaa, niistä tehdään kaksi riistatyötä. Eteneminen hyvää, samoin paikallistaminen. Suorittaa viimeisessä tilanteessa paukkunoudon. AVO3 56 p.
Fragola Cassiatore ”Viivi” / Jukka Ylilauri
Haku: tehokasta, riistalle pyrkivää, olosuhteisiin sopivaa hakua. Erinomainen riistanlöytökyky. Tiedottamiseen irtoaminen vaikeahko. Seisonnat varmoja, etenee vaivattomasti ja paikallistaa riistan erinomaisesti. Ensimmäisessä tilanteessa paikallaan ammuttaessa. Toisessa tilanteessa suorittaa paukkunoudon. Paukkunoutoa lukuun ottamatta erinomainen koesuoritus. Suljetaan.
VOI0
Fragola Jan- Hakon ”Haksu” / Leena Uusitalo
Haku: rodunomaista riistalle pyrkivää hakua. Käyttää tuulta ja maastoa erinomaisesti, sekä löytää erinomaisesti riistaa. Erinomainen nenä, seisonnat ovat varmoja. Ei valitettavasti suostu etenemään kahdessa tilanteessa. Suljetaan.
AVO 0
Ryttarstigens Astro ”Aku” / Leo Mikkola
Haku: pitkällä rauhallisella laukalla liikkuva nuori uros. Sen hausta ei kuitenkaan vielä kuvastu riistalle pyrkivyys. Näin ollen haku on katkonaista ja ulkopuoliset tapahtumat vaikuttavat välillä häiritsevästi. Tottelevaisuudessa hakusuorituksen aikana puutteita. Seisontataipumus selvä. Kynnys sopivan korkea, seisoo kiinteästi, etenee reippaasti ja helposti, paikallistaa hyvin riistan. Menee perään riistan karkottuessa, toisessa tilanteessa pysähtyy hyväksyttävän matkan päähän. Ei vielä nouda fasaania.
NUO 0
sitten kun vielä vapaasti kertoo päivän tapahtumista, niin selventää lisää…
Pirran riistatyöt. Eka lintu ei noussut lentoon jostain syystä vaan juoksi ojassa jääden Pirran saaliiksi, jonka se kiltisti istuen luovutti minulle. Toinen riistatyö – hakua taimikossa, seisonta, avance, nosto, laukaus, josta ei oltu varmoja osuiko se. Pirra laitettiin hakuun linnun lähtösuuntaan jossa se jonkin aikaa haettuaan alkoi jäljittämään lintua jonka oletin olevan ”lentokyvytön jalkamies” seisonta kuusen alle, hyvä avance josta lähtee juokseva kukko. Annan komennon nouda, ja vielä kehotus OTA, samassa lintu nousee siivilleen ja pyöveli ampuu yllätyksekseni jolloin koitan komentaa PAIKKA vaan eihän se enään pysäytä koiraa joka on käsketty kertaalleen noutamaan raanakkoa. Käsken tuomaan linnun ja hämmästyksekseni se arpoo sen suuhun ottoa, kuitenkin tuo. Kun saan linnun käteeni huomaan miksi. Sen ”keskivartalo” puuttuu kokonaan ja siinä oli nyrkin mentävä reikä, koko lintu oli kuin lihalöntti. Pyöveli täräytti järeillä paukuilla lintua likeltä, no ei siinä mitään, mutta eihän siitä linnusta mihinkään muualle ollut kuin kuoppaan…. Paukkunoudosta ei voi saada kuin AVO 3.n
Viivi.
Haku oli loistavaa, kuten linnun käsittelykin. Sitä ohjasi Jukka, kokeessa ohjaajana toista kertaa, VOI luokassa eka kertaa… Tiedotus onnistui paremmin kuin minulle, kaikki muu meni muuten ok, mutta toisessa riistatyössä lintu lähti juoksemaan Viivin edestä, komennolla sievästi paikallaan, uudella avancella lintu ylös ja tietenkin isännän täydellisyyden hakeminen ( tipu kenttään ) unohtaa koiran paikalleen käskyn ja Viivi nouti linnun oma-alotteisesti…. sitähän ei kestä tehä VOI luokassa. Kuitenkin olin erittäin tyytyväinen Viivin koesuoritukseen, se näytti millainen toimiva spinone on ( lukuun ottamatta tuota paukkunoutoa) Sitä ei tarvitse hoputella hakuun, eikä muutenkaan kannustaa, kun sen päästää irti se hoitaa homman itsenäisesti ja määrätietoisesti. Olin oikeasti ylpeä koirastani! Vaikka Pirra voitti hyvällä työskentelyllään mestaruuden – todellinen mestari on vielä Viivi, sen myönsi kaikki paikalla olleet.
Haksu.
Haksu haki hienosti, sen riistainnosta ja linnunlöytökyvystä ei jäänyt arvailun varaa. Sen kompastukseksi koitui huono avance, se menee röyhkeän likelle lintua ja siitä eteneminen on monelle koiralle vaikeaa… mutta sitä kun treenaamme niin eiköhän kuulla positiivisempaakin juttua. Jälijoukoissa Haksu sai itselleen vankkumattoman ihailijan varmalla ja määrätietoisella työskentelyllään.
Aku
Nuori reipas koira, joka on vielä vähän lapsellinen mikä ei ole mikään ihme. Se seisoo kuitenkin linnut hyvin, ja etenee reippaasti. Perään meno on vielä herkässä. Kunhan Aku saa kokemusta ja järkeä lisään niin uskon että kuulemme vielä tästä pojasta. Penikkahan se vielä on, jolta ei saakaan vaatia vielä mahdottomia.
Keli koepäivänä oli vaativa- syksyinen 17 m/ sek tuuli vaikeutti koirien toimintaa, mutta hyvin nämä selvittivät tilanteet. Noin kovalla tuulella linnut ovat tiukassa ja piileksivät ojissa ja peitteisessä maastossa.
Kiitokset kuitenkin Akulle ja Leolle Joutsasta, kun reippaasti rohkenitte touhuun mukaan, ja varmaan saitte oppia ja kokemusta roppakaupalla. Paikalla olivat myös Viivin pentujen Niken ja Netan omistajat Aki ja Sanna Himangalta sekä Juhani+ Teija Kontiolahdelta Paavolan Pete Tyrnävältä Italian tuonti Peran kanssa. kuten myös uusimpina harrastajina Pirralta pentua odottavat Alitalot. Jo ennenkin mukana olleet Maarika ja Wilma olivat innolla mukana myös. Kiitokset myös entiselle ja tulevalle spinoneomistaja parille Hinnille ja Maurille laavun tarjoilun laittamisesta.
Olisin toivonut useampien spinoneharrastajien osallistuvan vuosittaiseen ainutlaatuiseen tapahtumaan, monta kokemusta ja näkemystä rikkaampana porukat lähtivät kotimatkalle. Ylituomarin rinnalla kulkien kuulee ja oppii paljon uusia asioita ja pääsee seuraamaan koirien toimintaa aitiopaikalta. Siinä voi sitten säästyä monelta ongelmalta omaa koiraa kouluttaessa kun osaa ajatella mihin tulee tähdätä. Sitä ei opi kirjoista lukemalla eikä kuuntelemalla - se pitää nähdä! Moni missasi nytkin vuoden parhaan tilaisuuden opin saamiselle. Lopuksi vietimme koeporukan kesken viihtyisän saunaillan, päivän tapahtumia kerraten.
P.S sunnuntaina samoissa maastoissa , hieman heikommassa tuulessa starttasi 6 " valtarotujen " koiraa, yksi VOI 3 tuloksena. Muut törmäsivät, nostivat itse ja yksi pitkä peräänmeno olivat sen päivän tulokset.
