Metsästysvuoden kuulumisia ja rotupalaveri 18.4.09

[SallaFi]

Hei,

Jotta olevat ja tulevat spinonen kanssa metsästävät eivät kuvittelisi, että tämä homma on ruusuilla tanssimista (meilläkään), laitan tähän hieman kuulumisia männävuodelta. Samalla tämä toimii alustuksena vuosikokouksen roturyhmää varten: siellä aletaan viritellä pikkuhiljaa keskustelua siitä, millainen haluamme spinonen olevan viiden tai kymmenen vuoden päästä ja miten tavoitteeseen päästään. Ensin pitää kartoittaa tilanne, mikä lähtee oman koiran tason rehellisestä arvioinnista. Mikään koira ei ole täydellinen, mutta voi siitä huolimatta olla maailman paras. Keskustelua on tarkoitus jatkaa syksyn jahtipäivillä.

---
Edeltävän syksyn reippaan tiputusmäärän ja lepsun kesän jäljiltä yhteistyöhaluinen Ranja oli heittäytynyt riistahulluksi ja metsästeli alkusyksyn puhtaasti itselleen. Hakulaajuus pysyi sopivana, kun löytyi tarpeeksi vetinen ja laaja suo…peitteisessä koiraa ei juuri näkynyt, ja ohjattavuus oli kuin Titanicilla liikenneympyrässä. Metsälintukauden kolmantena päivänä lähdin jopa mökille kesken päivän, kun tuntui, että olisi voinut seuraavaksi ampua vaikka koko koiran! Otti päähän.

Alettiin siis harjoitella tiedotusta. Pillitiedotus irtosi yllättävän helposti, mutta ei ole vielä satavarma. Sain kuitenkin tiedotukseen muutaman linnun ammuttua. Muuten pudotin tänä vuonna maltilla, koska halusin a) jättää siemenlintua ja b) pitää koiran holtissa. Ohjattavuuden ja pillikuurouden lisäksi kehitimme myös avanssiongelman. Avanssi lähtee, jos Ranja seisoo jotain muuta kuin kanalintua ja luvan annan minä TAI jos Ranja seisoo kanalintua ja luvan antaa joku muu.

Vaikka työmaata riittää, Ranja on minulle erittäin mieluisa metsästyskaveri. Puutteistaan huolimatta se ei ole syyllistynyt seisojan pahimpaan syntiin, eli oma-aloitteiseen nostoon, vaan saa vähätkin linnut hyödynnettyä. Se hakee tunnista toiseen, päivästä toiseen ja viikosta toiseen aina kulloisenkin fyysisen kuntonsa maksimirajoilla, eikä ala tyhjissä maastoissa ”peesaamaan”, vaan jaksaa sitkeästi hakea, kunnes lintu löytyy. Riistarikkaassa maastossahan kulkee koira kuin koira – todellinen metsästyshalu mitataan, kun lintuja on vähän ja joutuu juoksemaan tyhjissä metsissä päivätolkulla peräkkäin.

Kokeissa kävimme kolmesti, joista paras saldo oli huikeat 34 pistettä, mikä kertookin kaiken…tuloksesta oli turha edes haaveilla. Onneksi velipoika Roki piti sentään omalta osaltaan spinoneja palkinnoissa: se sai kahdesta kokeesta 58 pistettä, eli kakkostulos jäi pienestä kiinni. Eniten minua on kuitenkin ilahduttanut koko kolmikon työmoraali ja se, että ne ovat kaikki tasaisen tehokkaita metsästyskoiria.

---
Sekä jalostusneuvojana että yksityisenä harrastajana on ollut ilo seurata, kuinka spinone on vähitellen vakiinnuttanut asemaansa metsästyskoirana, mihin on vaikuttanut paljon pentujen myynti vain metsästäjille. Myös rodun ominaisuuskeskiarvot ovat nousseet, joskin nousuvaraa on vielä Ja nousuahan tulee, kun käytetään aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä jalostukseen rodun keskiarvoa parempia koiria, joilla on takanaan ”geenipankki”, josta on vara hyvää periyttää. Eli periaatteessa italialaistenkin jalostuksen ohjenuoran mukaan ”parhaista käyttökoirista rotunsa tyypillisimmät edustajat”. Ja juuri tuossa järjestyksessä.

---
Mitäs muilla on jäänyt käteen (ja reppuun)?

Salla

[kerttu]

Hei,

Salla kyselee mitä muilla jäi reppuun ? Meillä ei jäänyt mitään, se vähän mikä saatiin pantiin kiireella pakasteeseen, ei jätetty repun pohjalle . Kovin olis meikämammakin hoikka jos nuilla linnun lihoilla pitäs ittesä elättää
No jos mennään asiaan- 2009 vuonna tulee täyteen 20 vuotta elämää ja toimintaa spinoneitten kans. Tämä aika on opettanut paljon. Noviisinä sitä luulee tietävänsä kaiken,tässä vaiheessa huomaa ettei sitä todellakaan tiedä kaikkea, vaikka haluaisikin:)

Me ollaan aina tiputettu maltillisesesti, ja vain ja ainoastaan kunnon tilanteista, niin tänäkin vuonna. Asiakkaiden edessä sitten voi tulla sellasia ei toivottuja tilanteitakin. Onneksi ei tänä vuonna tullut, vaikka jouduin ottamaan keskeneräsen Armin mukaan oikeisiin töihin safareille. Pahempia vaaranpaikkoja sille kuitenkaan sattunut.
Meillä ei tämän oman työhomman takia ole mahollisuutta metästää viikkotolkulla yhteen menoon, pari päivää on maksimi jos onnistutaan saamaan kotimies. Joten ne viikon kestävät sessiot on meillä mittaamatta. Kotimettiin päästään päiväseltään, lenkki aamulla toinen illalla,välillä mennään yhdessä Jukan kans välillä hajaannumme toinen toiselle alueelle.
Vanhoista koirista ei mitään uutta kerrottavaa, Viivi tekee duunia omalla vahvalla vietillään, omapäinen ja kovakorvainen siitä tosin on tullut iän myötä, mutta se sallittaneen kun ikään on yli 11 v. Tiedottaminen metässä on välillä jopa oma-alotteinen, pellolla kurkkaa pillitiedotukseenkin ” idiootti, etkö näe tässähän olen
Avanssin kans sillä ei ole ollut ikinä ongelmaa, seiso se sitten likeltä tai kaukaa, tai annan avanssiluvan edestä tai takaa:)
Toivon vain että mummo on ens syksynä vielä iskussaan...
Pirra - talon rauhallisin hakija, pikkusen uppiniskasuutta sitä tosin tuli Pirrallekin tänä syksynä. Liekkö ohjaajan ote höltynyt vai vähät linnutko pani työskenteleen pikkusen turhan laajasti ja omapäisesti peitteisessä maastossa. Yhteyttä Pirra kuitenkin pitää parhaiten. Jukan lemppari mettäkoira. Avanssi voi olla hitaampi kuin Viivillä jos ajautuu liian likelle lintua, muuten ei ongelmaa.
Armi Kuusela:) Tämähän se tietenkin on tässä vaiheessa mielenkiintosin kaveri kun on työn alla. Saa nähä... voipa olla melodyä kuluu tämän tytön kans... Sillä on vauhtia ja haussa laajuutta. Linnut löytää kun me löydettäis niitä seisova koira:) Tiedota ei ainakaan vielä mitenkään. Ei tosin nosta ite, jos lintu lähtee oma-alotteisesti, se ei mene perään. Mutta jos se joutuu jälestään lintua ja saa sen lopulta piikkiin, se seisoo kunnes saa nostoluvan. Mutta siinä vaiheessa mulle tuli ainakin tänä syksynä aina kylmä hiki... peräänmenohalut on kohtuullisen hyvät.
Sain kuitenkin rötöstelyn jälkeen paikallaan makuuttamalla sitä sen verran hillittyä että saimme kolme tulosta ( 2x AVO 2 ja 1x AVO 3) Kovistella en ole arvannut, vaikka koulutusta näkyykin kestävän. Aivan liian monen koiran etenminen on pilattu peräänmenoa pois kouluttamalla, ja vaikuttais siltä ettei Armin eteneminen ainkaan ihan Viivin kans samaa luokkaa ole. Vanhemmuuten omat hermot kestää koiraltakin enemmän, nuorempana olis varmaan käämit kärynneet näissä tilanteissa Nyt vaan osaa aatella kuten muumimamma ” on sitä selvitty paljon pahemmistakin pinteistä” mihin meillä on kiire Armin kans:) Neitillä on ikää vasta 2, 5 vuotta.

Viivin pennut on jo niin aikuisia ettei niistä kannata mainita. Osalla homma toimii osalla ei,.
Pirran O-pentueesta Armi ja Tara esiintyivät edukseen koekentillä - Molemmilta varmaa toimintaan omalla tasollaan. Ei mitään ykkösen tasoa mutta selkeästi ne ovat kehityskelposia. Taran emännällä on eka koira ohjauksessaan, niin voipa sanoa että kunhan ens kesänä keskitymme emännän kouluttamiseen niin Tara varmasti kykenee vähintään samaan tasoon kuin Armi. Taran koesaldo 5 koetta joista tuloksena 3 xAVO 3.
Armilla oli kans 5 koetta joista 2x AVO 2 ja 1x AVO 3. Helmi sisko on katellut vapaamuotoisesti riekkoja Timo isännän kans Posiolla ja pentueen ainoa poika Osku opetellut touhuja Sonkajärvellä. Molemmilla on vielä petraamista jos koesääntöjä aatellaan reppukoirina kelvollisia. Luulen etteivät niitten omistajat koekentillä ajattele esiintyä. Pääasia että koirat saavat kuitenkin olla metästyskäytössä. Mutta nyt tulee muistaa ettei saa hyväksyä omiltakaan kasvateilta sitä mitä ei hyväksy näytöksi muilta. Eli koetulos pitäs saada näittenkin ennenkuin voin paukutella henkseleitä ja kehua niitten ominaisuuksia:) Omaani kun olen eniten seurannut käsitykseni on että Armi on parempi jahtikoira kuin äitinsä. Pirra on tasaisen varmasti toimiva koira mutta jotain kipinää siihen kuitenkin kaipaisin. Viivissä se kipinä on ja jos Armin elkeet jatkuu tuollaisena se kykenee samaan kuin mummonsa. Vesityöhalukkuun on mielestäni melko hyvä mittari, ja siinä etenkin veteenmeno kertoo koiran työskentelyhalukkuudesta.En siis tarkota pelkästään sitä meneekö koira halukkaasti uimaan, vaan sen koko koiran olemusta siinä miten se suhtautuu noutotilanteeseen. Toinen menee rutiininomaisesti kun käsketään ja tekee koulutusnoudon, mutta sen näkee koirasta milloin se on tätä ja milloin palavaa työskentelyhalua. Kestävyydestä tämä vertausmittarini ei toki kerro.
Pirran R- pennut eivät vielä mahottomia esittäneet, tosin ainakaan useimmat meidän kasvatit eivät ole vuosikkaana vielä mitään ruudinkeksijöitä linnunkäsittelijöitä. Olimme osan kans syksyllä Lapualla ja juoksihan ne ja jokunen seisontakin saatiin. Nouto meni ok jo valtaosalla. Mukavia viestejäkin tuli, äkkipäiten aatellen kolmelle oli ammuttu kunnon tilanteesta lintu.
Rosa Kempeleestä kävi täällä fasuilla ja sen heräämisen sain ite nähä. Eka linnun jälestys päättyi törmäämiseen ja hämmästykseen ” mikä tuo oli” ei mennyt perään:) Seuraavassa tilanteessa jälestys, seisonta, ja luvasta nosto. Ei peräänmenoa! ( tunnustettakoon että fasu nousi puuhun:) Osa kaivelee päätään kun koira ei vielä seiso, vaan tarkkoo liian likelle ja sitten pörisee. No jos ens syksynä sama jatkuu sitten pitää miettiä oikeesti.
Duunia, duunia, duunia, sitä tämä koiran saattaminen kanakoiraksi vaatii. Saattaminen onkin oikea sana ) Opettaa pitää sellasta koiraa jolla ei ole lahjoa, lahjakasta pitää vaan ohjata oikeaan suuntaan. On asioita joita koiralle ei voi opettaa eikä etes Joulupukilta toivoa
Ne palikat on koiralla syntyissään tai sitten niitä ei ole. Varma koira toimii joka päivä omalla tasollaan, ”tuurijuoppoja” on sitten ne jotka jokupäivä ovat innoissaan toisena homma ei sitten taas huvita juuri ollenkaan.
Kaikenkaikkiaan minulle jäi syksystä 2008 tunne ” tästä on mukava jatkaa”

Toivottavasti roturyhmäpalaveriin Ouluun – tänne spinoneitten valta-alueelle tulee paljon harrastajia keskustelemaan asioita..Salla tuolla edellä vähän vinkkas suuntaakin mistä esimerkiksi voitaisiin jutella.
Kannattaisko tänne saitille tehdä osio jonne voisi laitta toiveita käsiteltävistä aiheista. Kenties kysymyksiä jotka askarruttaa mieltä.
Meillä on täällä Polven Raimo joka on koko spinone Sm ajan tuomaroinut sen , esimerkiksi hän voisi kertoa oman tuomarin näkökantansa rodustamme ja sen kehityksestä Raimo oli muuten silloin v 1995 aspiranttina kun sain Venlan ekana spinonena Suomessa koepalkituksi. Eli Raimon ja spinoneitten koetaivalta on kestänyt tasan yhtä kauan:) Hänen näkemyksensä olisi varmaan mielenkiiintoista kuulla.

[LMi]

Taitaa olla nämä pohjammaan plikat omalla tasollaan näissä metsästys hommissa
"Siemenlinnut, runsaat tiputukset, maltilliset pudotukset" ei tämmöset oikeen kuulu meikäläisen sanavarastoon . Meilläpäin otetaan se minkä Tapio suostuu antamaan lakien ja kiintiöiden puitteissa kuitenkin.

10.9 majoittui Keskisuomen "parhaille" lintumaille 7 metsästäjää, 1 spinone, 1 englanninsetteri ja 3 saksanseisojaa.
3 päivää 5-7 tuntia, 6-8 km per päivä tahtia kulki meikäläinen ja kolleegat suunnilleen saman paitsi koirattomat joille kilometrejä tuli enemmän.
3:en päivän saaliit: Akulle sain alas riistatyöstä riekon ja lehtokurpan, lkss sai riistatyöstä teeren ja toinen lkss sai noutaa ylinlennosta pudotetun teeren.
Lintuja kuitenkin oli mielestäni ihan hyvin, tosin maasta nousevia teeripoikueita ei montaa nähty, lähinnä yksittäisiä lintuja jotka oli arkoja tai lähti niin tiheistä paikoista ettei kunnon tilanteeseen päässyt.

No syksyn kuluessa Aku kyllä järjesteli mulle paikkoja ihan riittävästi mutta riistalaukaukset jäi heikoiks. Jopa metsäpyy torkkui Akun seisonnassa minuuttitolkulla -- nostolupa ja pyy lentoon joka jatkuu vieläkin .
Jänistä yritetään loppukausi, seisonta kyllä pitää jos vain pupu malttaa ootella.

Koe startteja 3kpl 2 metässä ja 1 pellolla ei palkintoja. Koiralla ominaisuuspisteiden keskiarvot ihan hyvät, mutta ohjaus ei vaan toimi loppuun asti joten palkinnot jäänee haaveeks.
Eräs luennoitsia sanoi kerran että kaer-tuloksesta 30% tulee koiran ominaisuuksista ja 70% ohjaajan työstä.
Olisko noin ??

Joka tapauksessa
Hyvää Uutta Vuotta

[kerttu]

Pitäskö pikkusen oikoa ettet Leo rukka nuorena miehenä harmaannu ainakaan mun kirjotuksen takia ;D
Maltillinen pudotus = vain kunnon tilanne ja niistä sitten ei osuta lähestulkoonkaan joka kerta:) eli lintuja lentelee täälläkin...Ohilentäviä ja pomppulintuja me ei ammuta. Ei onnistuskaan mulla, kun en kule ladatun aseen kans vaan lataan vasta seisonnalla
Lintuja meillä oikeesti oli muuhun Suomeen verraten, Lumijoella paremmin kuin Lievosella. Ei kertaakaan käyty ettei tilannetta, saalista ei läheskään joka kerta.
peltolinnuthan minulta ei lopu, se on fakta:) kun vaan tulis treenattua niillä. Ei me kuitenkaan raskita niitäkään aina ampua, kalliita ovat kasvattaa.
Jäniksiä me ei harrasteta, ts minä en harrastas mutta Armistakin se on hiton hauskaa ajaa niitä ja ei varmasti pysähdy jos vauhtiin pääsee, ajaa niin kauan kuin rusakko on näköpiirissä. Onneksi ne menee aina jonkun lavon alle tms. Eli älä huoli , huolensa sitä on kullakin.
Akun ominaisuus pisteet on ok, kunhan saat sille jarrut !!
Kyllä ohjaajan ja kouluttajan rooli on merkittävä, mutta en ihan nuin paljon ottais omalle kontolle, antasin koiralle puolet.

[SallaFi]

Mutta tämä plikkahan onkin käynyt sivistymässä siellä Keski-Suomessa Meillä oli kiintiöt entiset ja lintuja puolet vähemmän kuin viime vuonna (siitä huolimatta riitti useampi tilanne joka päivälle), eikä poikuuksia ollenkaan. Koska minulle on niin suuri etuoikeus päästä metsälle siellä missä käyn ja haluan saada saalista myös ensi vuonna, pidin parempana opetella ampumaan välillä myös ilmaan

Toivottavasti saadaan tänne Pohojos-Pohojammaale roturyhmään mahdollisimman paljon a) metsästäjiä kertomaan, millaisia ominaisuuksia spinoneltaan haluavat ja b) kasvattajia miettimään, kuinka siihen päästää. Roturyhmään ovat tervetulleita keskustelemaan myös ne, jotka eivät Saksanseisojakerhoon kuulu. Roturyhmät näyttivät olevan Oulussa 18.4.2009.

Salla

[Pasi]

Meillä meni homma todella surkeasti. En metsästänyt spinonella paljoakaan. Harjotutin vaan karkkaria, mutta pisimmät seisonnat on vasta 20 s luokkaa. Muutaman kerran olen spinonea ulkoiluttanut. Lapissakin kun kävimme, niin lintuja ei vaan löytynyt 3 päivän aikana kuin 1. Meillä päin ei löytynyt yhtään lintupoikuetta, joten en raaskinut ampua yhtään. Ajattelin säästää niitä harjoittelukaveriksi Karkkarille. Myöhemmin kun kävin karkkarilla lapissa löytyi riekkoja jo n. 10 lintua / päivä. Täytyy kuitenkin nyt sanoa, että jos haluaa lintuja, niin ostakee spinone ;D. Ei olisi uskonut kuin paljon ongelmia tulee nopeasta ja riistaintoisesta koirasta, niin kuin meidän karkkari. No onneksi vielä toivoa on. Mutta kuten sanoin, niin meidän kausi on ollut surkea kehnon lintutilanteen takia. Olen jopa tänäsyksynä "alentunut" harjoittelee fasaaneilla. Kai se tulevaisuudessa pitää sit niihin panostaa, ku en usko lintutilanteen kauheasti paranevan lapissakaan. Sääli vaan nuoria koiria, joilla ei ole mahdollisuutta harjoitella pellolla.
Parempaa uutta vuotta toivoen ja toivottaen.
Pasi, Leidi ja Elsa + mamma

[kerttu]

Ei se fasuilla harjottelu alentumista ole:) kyllä niilläklin treenaa edellytäen että ovat kunnollisia ja tuloksiakin on tullut. Paskalle haisevilla pyrstöttömillä keskenkasvusilla rääpäleillä ei kukaan koira opi muuta kuin virheitä.
Kyllähän se koiran maltti on valttia, ei se höyryäminen aina sitä tulosta tee. Pitää malttaa kuunnella annetut ohjeet. Intoa kuitenkin pitää olla! Vähän kuin siinä yhessä laulussa
" kokemusta pitää olla mutta sopivasti poikamainen.."
kerttu
ps. Nyt kun muut vähänkään aktiivisemmin saitilla vierailevat ovat metsästyskautensa kuulumisia laitelleet iloksemme / lohduksemme, kiinnostaisi tietää miten Caritan ja Liisun jahtikausi meni ? ette ole vielä kertoneet

[SallaFi]

Terveys ja hyvä luonne ovati jalostuskoiralle ehdottomia vaatimuksia, mutta ne yksin ovat vain seurakoirajalostusta. Käyttökoiralta vaaditaan muutakin.

Käyttöominaisuuksista on jo keskusteltukin, ja lisääkin saa, se on jopa suotavaa.

Palaveriin voisi pohtia käyttöominaisuuksien lisäksi myös terveyttä ja rakennetta. Rakenteen ja ulkomuoden suhteen voi pohjana toimia Luca Massiminon artikkeli Mitä tarkoittaa "rotunsa tyypillisimmät edustajat"? www.spinone.fi

Usein rotutyyppillisenä pidetään koiraa, jolla on päänlinjat ja katse jne. kohdallaan. Käyttökoiran ollessa kyseessä tulisi ehdottomasti kiinnittää huomio ensin rakenteen kestävyyteen ja sopivuuteen käytössä. Eli koiran toiminnalliseen kauneuteen. Jos rakenne ei kestä käytössä, ei mielestäni voi puhua rotutyypillisestä koirasta, vaikka pään linjat olisivat mitä.

Näiden suhteen ainakin muutamia seikkoja, joita pitäisi mielestäni ehdottomasti huomioida on rakenteen tasapaino: etumataluus (jonka tuomarit usein tulkitsevat takakorkeudeksi, silloin kun yleensä huomaavat), mikä usein näkyy myös enemmän tai vähemmän ja ennemmin tai myöhemmin sakkaavina etupään nivelinä. Lisäksi jyrkkä lantio, mikä vaikuttaa potkuun. Rakenteen tulisi olla tasapainossa: etu- ja takapään tulisi olla yhtä vahvat, eikä joko etu- tai takapää saisi olla korostettu. Nämä ja esim. kulmauksien epätasapaino näkyvät usein mm. epävakaana/löysänä selkänä liikkeessä, eli liike ei kulje sujuvasti eteenpäin.

Muita miettimisen aiheita: Koiran temperamentti.

Keskustelua!

Salla

[kerttu]

"ps. Nyt kun muut vähänkään aktiivisemmin saitilla vierailevat ovat metsästyskautensa kuulumisia laitelleet iloksemme / lohduksemme, kiinnostaisi tietää miten Caritan ja Liisun jahtikausi meni ? ette ole vielä kertoneet "

jäikö tämä kysymykseni muitten viestien varjoon? olis kiva kuulla

[carita]

Kiitos kysymästä, meni oikein hyvin . Meillä on molemmilla pakastimet täynnä Järvisuomen broilerin ja kalkkunan siipiä ja koipia, sekä marinoituna että marinoimattomina.

[kerttu]

No, siihen tuskin koirien apua tarvittiiin joka tapauksessa - bon appétit!

[bertoldo]

Jaha metsästysvuoden kuulumisia: täytyy sanoa, errä itse metsästys ei saaliiden suhtten kylläkään onnistunut raposesti. Saaliina yksi riekko. Koiran viaksi tätä ei voi suinkaan panna. Yritystä kyllä oli. Tyhjästä vain on paha nyhjästä. Meillä on kyllä ollut Peran kanssa onni ja mahdollisuus olla mukana ylösajavana koirana useissa fasaanijahdeissa, joissa sitten noutajat ovat suorittaneet sen jälkityön eli noutamisen. No onhan niitä muutamia jahteja fasaanien kanssa ollu itselläkin, että on saatu nautia kokonaisuudesta. Alkusyksyn koiran toiminta oli, etten kehuisi, erinomaista nopeat haut, hyvät ylösnostot, eikä peräänmenoja. Kunnes. Yks ipudotus melken kuonon eteen. Jopa rupes käymään pellot ahtaaksi. (täällä kun ei ole nuo peltoaukeat Lumijoen luokkaa) Taas palattiin lähtöruutuun. Pysähtymisharjoituksia ja tottelevaisuutta vain. Riistatyöt pois vähäksi aikaa. Nyt näyttää taas valoa tunnelin päässä. Toissa lauantain jahdissa kuudesta seisonnasta vain yksi puolittainen peräänmeno. Pari lievää yritystä, mutta kuitenkin pyshtymiset, kun karjaisee niin että peräsuoli on tuuman pitemmällä kun munat. ( siis isännällä). No harjoituksia on jatkettu ja ensi lauantaina olisi sitten taas semmoinen edustusjahti tiedossa. Katotaan nyt tullaanko sieltä pää punasena kottiin vai onko naama hangonkeksillä. Jokatapauksessa, koulutus jatkuu edelleen.

[Dynamo]

Joku tuossa kirjoitti, että kaer-tuloksista olisi 30 prossaan koiran aikaansaannosta ja loput ohjaajan.
Voisi pitää paikkansakin? Jokainen tietää, että toooosi hyvä ohjaajaja saa paskankin koiran pelittämään ainaskin vähän paremmin kuin kokematon - ja tietenkin päinvastoin. Ja kun on paska koira ja täysummikko/tumpelo remmin toisessa päässä, siitä ei tule sitten yhtikäs mittään
Ite kisasin aikoinaan saksanpaimenkoiranartulla, joka oli mitätön nynnerö, vaatimaton keskinkertaisuus. Sen verran oli itellä homma vissiin hanskassa ja onnea matkassa, että sain sille 2 x AVO-kakkosta jäljeltä. Koiran omistaja (se en siis ollut minä!!) puhkui onnea, että v-ttu kun mulla on hyvä koira jne jne. Ja eikun pennuttamaan koiraa - ite en kyll olis koskaan tehnyt sille pentuja, kun tiesin mikä se koira oikeasti oli! Mutta niinhän se on; tulokset merkkaavat, eikä oikeasti se, mitä se koira on! Tällä en missään tapauksessa väheksy kenenkään koirien tuloksia, päinvastoin. Haluan vaan painottaa sitä, että se ohjaajan roolikin voi niiden saamisessa olla merkittävän iso.
Silti koetulos on toki yksi tärkeä mittari, kun mietitään koiran jalostuskelpoisuutta. Koetuomarihan on puolueeton henkilö, joka näkee koiran ilman ruusunpunaisia silmälaseja.
Onnistuneita koekäyntejä - kaikille!!!!!!!