Post by SallaFi on Apr 14, 2015 7:44:03 GMT 2
Hei,
Linkistä löytyy artikkeli koskien spinone ravia ja ravivaljaiden käyttöä. Artikkelin on kirjoittanut Gastone Puttini, suhteellisen nimekäs ammattikouluttaja.
www.spinone-italiano.it/public/news/Traduzione%20Puttini%20convegno14.pdf
Eli tiivistettynä: Ravivaljailla ei pakoteta tai pakko-opeteta ravia, vaan niiden tarkoituksena on tuoda esiin koiran luontainen ravi. Kaikki riistaintoiset koirat - spinone mukaan lukien - lähtevät hakuun laukalla. Niin niiden pitää tehdäkin. Ravivaljailla niille saa malttia lisää. Olen nähnyt, miten treeneissä koiraa juoksutetaan ravivaljailla 10 min, minkä jälkeen se juoksee sen jälkeen päivän pääsääntöisesti ravia. Siis jos sillä on luontainen ravi. Jos koiralla ei ole luontaista ravia, se ei pysy ravilla, joten sille on ihan turha ravivaljaita laittaa. Olen nähnyt tästäkin esimerkin: koiralla ravi ei ollut luontainen, joten ravin sijasta se peitsasi, myös valjailla. Peitsi on ravia nopeampaa, ja koira oli kuutioinut, että niin pääsee nopeammin riistalle. Kyseessä ei siis ole ainoastaan rakenne- vaan myös temperamenttikysymys.
Käsitys siitä, että ravin pystyy pakolla opettamaan koiralle kuin koiralle, kun laittaa ravivaljaat, on virheellinen. Ja pitää myös muistaa, että ravin on oltava temperamenttista ja vauhdikasta menoa, ei mitään pikkusievää lönkyttelyä. Sekin on temperamenttikysymys. Ravin ja ravailun välillä on ero!
Italiassa ei kokeissa anneta pisteitä eri suorituksissa, kuten meillä Suomessa. Jos jotakuta kiinnostaa, voi lukea vaikka FCI:n eurooppalaiset säännöt seisoville lintukoirille. Niistä saa osviittaa, ja ne löytyvät englanniksi. Italiassa kuitenkin arvostellaan kokonaisuuteen myös rotutyypillinen työskentelytapa, eli tyyli. Suomessa tyyliä ei arvostella, vaan rotutyypillisen toimintatavan tunteminen on kasvattajien vastuulla. Tyylistä katsotaan mm. hakutapa, hännän käyttö, toiminta hajukentissä, seisonta-asento, vakaus, varmuus ja paikallistaminen, lähestyminen, pään asento haun aikana (ero braccoon). Koska tyyli huomioidaan kokeissa, ammattikouluttajat ravuuttavat koiraa valjailla: että ne todennäköisemmin malttavat ravata lyhyen hakuerän aikana edes jonkin verran. Epätyypillinen tyyli voi viedä käyttösertin tai joissain tapauksissa jopa ykkösen.
Italiassa on myös kasvattajia ja ylituomareita, jotka eivät ravivaljaita käytä, vaan joiden mielestä koira saa haussa laukata sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista, koska riistaintoiset koirat niin tekevät. Koiran rotutyypillisen tyylin ja temperamentin pystyy havaitsemaan riistalle lähestymisestä - vauhti, askellaji, häntä, pään asento, hajukenttien käsittely. Itse olen samaa mieltä. Ravivaljaiden käytöllä on kuitenkin pitkät perinteet, joten niitäkin käytetään vielä.
Lähes kaikilta Italiassa näkemiltäni spinoneilta löytyy ravi luontaisesti riistan hajulla, kuten pitääkin, vaikkei niillä olisi ollut ravivaljaita päällä ikinä. Jos ravia ei löydy, koiran mentaliteetti on muuttunut, eikä se ole enää rotutyypillinen. Eli yhden näennäisesti pienen asian puuttuminen heijastuu useaan muuhunkin asiaan koira temperamentissa ja toiminnassa - eli rotutyypillisyydessä. Kyse ei ole myöskään riistainnosta ja siitä, paljonko koiralla saa riistaa reppuun vaan siitä, MITEN se riista reppuun saadaan. Olipa kyseessä mikä tahansa rotutyypillisyyden piirre, se on hyvä tunnistaa, koska yhden piirteen muuttamisessa on vaarana, että moni muukin asia alkaa muuttumaan. Koiran rotutyypillisyys - käyttöominaisuudet, rotutyypillinen tyyli, rotutyypillinen temperamentti ja niistä seuraava rotumääritelmään mahtuva ulkomuoto - on kuin rivi dominoita. Kun yksi pala kaatuu, muut menevät perässä.
Salla
Linkistä löytyy artikkeli koskien spinone ravia ja ravivaljaiden käyttöä. Artikkelin on kirjoittanut Gastone Puttini, suhteellisen nimekäs ammattikouluttaja.
www.spinone-italiano.it/public/news/Traduzione%20Puttini%20convegno14.pdf
Eli tiivistettynä: Ravivaljailla ei pakoteta tai pakko-opeteta ravia, vaan niiden tarkoituksena on tuoda esiin koiran luontainen ravi. Kaikki riistaintoiset koirat - spinone mukaan lukien - lähtevät hakuun laukalla. Niin niiden pitää tehdäkin. Ravivaljailla niille saa malttia lisää. Olen nähnyt, miten treeneissä koiraa juoksutetaan ravivaljailla 10 min, minkä jälkeen se juoksee sen jälkeen päivän pääsääntöisesti ravia. Siis jos sillä on luontainen ravi. Jos koiralla ei ole luontaista ravia, se ei pysy ravilla, joten sille on ihan turha ravivaljaita laittaa. Olen nähnyt tästäkin esimerkin: koiralla ravi ei ollut luontainen, joten ravin sijasta se peitsasi, myös valjailla. Peitsi on ravia nopeampaa, ja koira oli kuutioinut, että niin pääsee nopeammin riistalle. Kyseessä ei siis ole ainoastaan rakenne- vaan myös temperamenttikysymys.
Käsitys siitä, että ravin pystyy pakolla opettamaan koiralle kuin koiralle, kun laittaa ravivaljaat, on virheellinen. Ja pitää myös muistaa, että ravin on oltava temperamenttista ja vauhdikasta menoa, ei mitään pikkusievää lönkyttelyä. Sekin on temperamenttikysymys. Ravin ja ravailun välillä on ero!
Italiassa ei kokeissa anneta pisteitä eri suorituksissa, kuten meillä Suomessa. Jos jotakuta kiinnostaa, voi lukea vaikka FCI:n eurooppalaiset säännöt seisoville lintukoirille. Niistä saa osviittaa, ja ne löytyvät englanniksi. Italiassa kuitenkin arvostellaan kokonaisuuteen myös rotutyypillinen työskentelytapa, eli tyyli. Suomessa tyyliä ei arvostella, vaan rotutyypillisen toimintatavan tunteminen on kasvattajien vastuulla. Tyylistä katsotaan mm. hakutapa, hännän käyttö, toiminta hajukentissä, seisonta-asento, vakaus, varmuus ja paikallistaminen, lähestyminen, pään asento haun aikana (ero braccoon). Koska tyyli huomioidaan kokeissa, ammattikouluttajat ravuuttavat koiraa valjailla: että ne todennäköisemmin malttavat ravata lyhyen hakuerän aikana edes jonkin verran. Epätyypillinen tyyli voi viedä käyttösertin tai joissain tapauksissa jopa ykkösen.
Italiassa on myös kasvattajia ja ylituomareita, jotka eivät ravivaljaita käytä, vaan joiden mielestä koira saa haussa laukata sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista, koska riistaintoiset koirat niin tekevät. Koiran rotutyypillisen tyylin ja temperamentin pystyy havaitsemaan riistalle lähestymisestä - vauhti, askellaji, häntä, pään asento, hajukenttien käsittely. Itse olen samaa mieltä. Ravivaljaiden käytöllä on kuitenkin pitkät perinteet, joten niitäkin käytetään vielä.
Lähes kaikilta Italiassa näkemiltäni spinoneilta löytyy ravi luontaisesti riistan hajulla, kuten pitääkin, vaikkei niillä olisi ollut ravivaljaita päällä ikinä. Jos ravia ei löydy, koiran mentaliteetti on muuttunut, eikä se ole enää rotutyypillinen. Eli yhden näennäisesti pienen asian puuttuminen heijastuu useaan muuhunkin asiaan koira temperamentissa ja toiminnassa - eli rotutyypillisyydessä. Kyse ei ole myöskään riistainnosta ja siitä, paljonko koiralla saa riistaa reppuun vaan siitä, MITEN se riista reppuun saadaan. Olipa kyseessä mikä tahansa rotutyypillisyyden piirre, se on hyvä tunnistaa, koska yhden piirteen muuttamisessa on vaarana, että moni muukin asia alkaa muuttumaan. Koiran rotutyypillisyys - käyttöominaisuudet, rotutyypillinen tyyli, rotutyypillinen temperamentti ja niistä seuraava rotumääritelmään mahtuva ulkomuoto - on kuin rivi dominoita. Kun yksi pala kaatuu, muut menevät perässä.
Salla