|
|
Post by carita on Jan 17, 2006 19:37:29 GMT 2
Minä ainakin katson että jos on tällainen kylmä tuuli niin silloin ollaan vaan kotosalla ja käydän lyhyet pissarundit (autolla jonnekin missä voi koirat huoletta päästää vähän juoksemaan ja äkkiä kotiin). Syy tähän on koirien turkin laatu, Daisy ja Ling pärjäävät mainiosti vähän kovemmillakin pakkasilla, eivät Kaxen ja Trixi myöskään valita, mutta kai se on niin että lyhytturkkinen hyytyy nopeammin, vai?? Logovaatteista tuli mieleen, sain kivan joululahjan Ruotsista tänä vuonna. Se päätyi Kaxenin käyttöön (karvat kun ovat suht lyhyet), punainen pieni huivi jossa lukee valkoisella tekstillä (på svenska): EMÄNTÄNI ON SINKKU... nyt kierretään raittia huivi kaulassa ja katsotaan mitä tapahtuu  |
|
Wilma
Full Member
Posts: 149
|
Post by Wilma on Jan 17, 2006 21:22:55 GMT 2
Wilmalle ainakin yksi logolla varustettu mantteli.
Kiitooos ;D
|
|
|
|
Post by maija s on Jan 18, 2006 9:19:33 GMT 2
Ei se koiran hyytyminen pakkasessa ja viimassa aina mitään turkin pituutta katso. Kyllä se enemmänkin on kiinni koiran luonteesta, opituista tavoista, olosuhteista jne. Mulla on harjakoiranarttu, karvaton sellainen, enkä pidä toppapukua silläkään. Kun mennään lujaa pieni lenkki metsän suojassa, sekin tarkenee, kun pitää kovaa vauhtia päällä. Pellon viimaan ei tietty kannata mennä. Ei spinone mitään vaatteita tarvitse lenkillä!!!! Mulla on ollut niukkaturkkisia koiria, ja on pärjätty mainiosti kovissakin pakkaslukemissa. Kun koirassa on virtaa niin ei kylmä ennätä tarttua kiinni  Eri juttu on odotukset metsästystilanteissa, vedoissa tms - silloin vaate puoltaa paikkansa. ms |
|
|
|
Post by carita on Jan 18, 2006 9:56:58 GMT 2
No siksi Trixi ei valita, siinä on virtaa....  Mutta tassut ovat kovalla koetuksella pakkasella, se on varma asia. Pakkaslumet ja jäät tuppaavat repimään auki haavoja vähän väliä johonkin varpaseen, onneksi ne ovat olleet sellaisia "itsestään paranevia" pieniä juttuja. Meillä meni kerran Bryanilta (irkulta) antura halki jäällä, se antura vaan niin kuin puolittui, ihan kun olisi lasiin astunut. Pala irtosi ja antura kasvoi sitten itsestään umpeen, mutta kyllä oli pahan näköinen jälki. |
|
|
|
Post by Nina P. on Jan 18, 2006 11:47:29 GMT 2
Repellä on parikin toppamanttelia, mutta niitä käytetään vaan, kun koira joutuu olemaan paikallaan ja odottelemaan. Tuo ukko on niin vauhdikas, että pysyy kyllä lenkillä lämpimänä Meillä on enempikin oikein kovilla pakkasilla (-20 tai alle) ongelmana se, että tassut paleltuvat ja nimenomaan takatassut. Niitä sitten nostellaan vuoron perään. Mitään haavoja ei ole kyllä koskaan ollut, Repellä on todella paksunahkaiset anturat. |
|
|
|
Post by Jansku ja Roni on Jan 22, 2006 10:22:59 GMT 2
Ajattelin tossa aikasemmin että ei se Roni mitään manttelia tertte,kun ei tunnu paljon piittaavan onko kesä vai talvi,kunhan on tarpeeksi lunta missä kieriskellä tai pitkä ruoho (huonompi vaihtoehto,kun on ukkelu aina ihan vihreä kesällä..) vaikka tekis mieli ostaa,kun sellanen ois niin kiva.
Eilen sitten näyttelyn innoittamana ompelin vanhasta teddykarvan palasta ja Peakin remmeistä Ronille manttelin (hmm Janin naureskellessa vieressä,mun turhuutta)hieno tuli,siihen sopii vielä huomioliivi päälle ja ei maksanu mittää.
Testikäytettiin sitte aamulenkillä sitä ja tuntu että Ronilta oli kiire hävinny kokonaan,ei tarvinnu roikkua remmin perässä kun ukkeli oikeen nautiskeli pakkasista.Taidan siis ommella toisen.
|
|
|
|
Post by Nina P. on Jan 22, 2006 14:50:43 GMT 2
Heh, Repenkin eka takki oli ihan "ilmainen", ompelin sen sinisestä tikkikankaasta, joka jäi yli aiemmin tekemästäni sängyn päiväpeitosta. Hieno tuli, vaikka itse sanonkin Ikää ukolla oli tuolloin vuoden verran. Repe vaan kasvoi siitä ulos kesän aikana ja jouduin sitten suurentamaan sitä sinisellä teddykarvalla, joka puolestaan oli jäänyt yli kissan makuu-alustasta. Edelleeenkin nuttu oli ihan siisti ja toimiva - kunnes sitten taas seuraavana talvena liian pieni. Sitten päädyinkin ostamaan ihan mittojen mukaan teetetyn manttelin harrastuskaverilta. Lisäksi Repellä on itse tehty sadeviitta. Sitä tarvittiin vaelluksella, märkä turkki kun ei oikein telttailuolosuhteissa olisi päässyt kuivumaan. Tuon ompelin sitten ostotakin mittojen mukaan ja ihan varta vasten hankitusta harmaasta sadepukukankaasta. |
|
|
|
Post by caritakirj on Jan 22, 2006 22:23:34 GMT 2
Meidän bokserilla oli 70-luvulla minkkiturkki  Joo, ihan oikeesti. Meidän isä oli verhoilija ammatiltaan ja teki aivan upeata työtä käsillään, hän ompeli meillä kotonakin aina kaikki verhot, huonekalut, vetskarit vaatteisiin ym. ym. Työssään sitten (autoverhoomossa) kerran häneltä jäi palanen minkkiturkkia (no joo, ei se aito ollut tietenkään, vale sellainen) ja siitä isä ompeli koiralle minkkiturkin. Voi varjele että oli kaunis bokseri... mutta se pahuksen koira pisti takkinsa silpuksi eräänä päivänä yksin ollessa.. että sen pituinen se.... |
|
|
|
Post by Jansku ja Roni on Jan 23, 2006 16:32:02 GMT 2
Tää lähti nyt ihan aiheen vierestä....
Meijänkin verhoomolla ommeltiin tänään koulun rehtorin koiralle keinonahka/karva/ "kelsiturkkia" .Tarviihan ne koiratkin verhoilua...
Mietin että pitää laittaa oman verhoomon oveen kyltti että: myös eläinverhoilua (ei vaihdeta pehmustuksia)
|
|
|
|
Post by carita on Jan 23, 2006 17:46:19 GMT 2
Juupa juu, takaisin otsikkoasiaan.... tänään sitten päästiin vihdoinkin taas ulos (kolme pakkaspäivää takana) ja voi mikä nautinto ampaista metsään, siis koirat nauttivat... ja minä taas  pitihän sen nyt arvata, rähmälläni ekassa ylämäessä, kyllä harmitti. Eihän se silloin tunnu kun lentää joutsenena kaaressa, mutta auta armias muutamia tunteja myöhemmin, kroppa täynnä sellaisia lihaksia mistä ei ole tietoakaan että ovat olemassa, särkyä vähän joka puolella. Ja tämä mun kompurointini oli jo toinen tällä viikolla, ekan lennon tein ihan omalla pihalla kun "keräsin kakkoja"... että näin meillä.... mutta koirat ovat saaneet juosta ja sehän on se pääasia |
|
|
|
Post by Suvi Hongisto on Mar 15, 2006 15:56:16 GMT 2
Tervehdys kaikille, minäkin ajattelin antaa osani aiheeseen kertoen meidän koiranpoikien liikunnasta: (Mahti spino, kohta 7 v. ja Touho bracco, kohta 4 v.)
Asumme tällä hetkellä hieman ahtaasti ja koiruudet joutuvat olemaan emännän ja isännän pitkän työpäivän ajan ihan sisällä. Töistä johtuen viikonloput ovat "superliikuntapäiviä", esim. nyt talvella teemme pitkiä hiihtoretkiä jäällä. Superliikuntapäivillä tarkoitan pitkäkestoisempaa usean tunnin mittaista liikuntasuoritusta, jota palautellaan sitten alkuviikosta rauhallisemmalla vauhdilla. Jo yksi päivä pelkkää hihnaliikuntaa on liian vähän näille veijareille, sen jälkeen homma menee ihan jojoiluksi (molemmat jojottaa sisällä lelut suussa ylös-alas.) Viikolla käymme vetohiihtämässä, (meillä Kouvolassa on loistavat koirien omat vuorot valaistulla ladulla), moikkaamassa tyttöystäviä koirapuistossa, sekä ajelen vanhempien maatilalle, jossa voin ulkoiluttaa koiruuksia vapaana. Tänä talvena tuli hankittua myös potkukelkka, jolla ollaan vedätetty molempia. Talvella loistavaa liikuntaa on myös lapsien vetäminen pulkassa, meidän pojat ainakin tykkää siitä ylikaiken! Vetäminen on meidän koirille mieluista puuhaa ja siinä energiaa kuluu! Siitä vaan pitää huolehtia että valjaat ovat oikeankokoiset. Ja sitten tietenkin lihashuolto tulee olla kunnossa, rankemman suorituksen jälkeen venytellään ja hierotaan lihaksia. Kesällä kuviot on sitten taas aivan toiset... Näillä eväin me ollaan pärjäilty tähän asti!
Kevätterkuin, Suvi ja koiranpojat
|
|
|
|
Post by maija s on Mar 15, 2006 21:53:40 GMT 2
Suvin kirjoittam jojoilu on tuttua meilläkin. Tai enemmänkin oli; Mahdin isäukko Väinö harrasti sitä päivittäin. Väinö jojoili yksinäänkin pihalla, hyppi ylös-alas kymmeniäkin kertoja peräkkäin. Me oltiin siihen tottuneita, eikä kiinnitetty siihen juurikaan huomiota, mutta satunnaiset ohikulkijat/vieraat lievästi sanottuna katsoivat showta hitaasti... Väinölle se kait oli eräänlainen show-numero, koska se teki sitä nimenomaan kun näki jonkun katselevan Sisäoloissa - kun ei tarvinnut esiintyä - Väinö oli liki huomaamaton. t. maija |
|
Joo, ihan oikeesti. Meidän isä oli verhoilija ammatiltaan ja teki aivan upeata työtä käsillään, hän ompeli meillä kotonakin aina kaikki verhot, huonekalut, vetskarit vaatteisiin ym. ym.
pitihän sen nyt arvata, rähmälläni ekassa ylämäessä, kyllä harmitti. Eihän se silloin tunnu kun lentää joutsenena kaaressa, mutta auta armias muutamia tunteja myöhemmin, kroppa täynnä sellaisia lihaksia mistä ei ole tietoakaan että ovat olemassa, särkyä vähän joka puolella. Ja tämä mun kompurointini oli jo toinen tällä viikolla, ekan lennon tein ihan omalla pihalla kun "keräsin kakkoja"... että näin meillä.... mutta koirat ovat saaneet juosta ja sehän on se pääasia