Vatsalaukun kiertymä

[kerttu]

Kylläpä se näyttää siltä että ne kuppitelineet joutaa roskiin:) tosin meillä ei niitä ole ollutkaan. Ainoa korkea syöntipaikka meillä on Nastilla ja Tiltulla - niitten ruokapaikka on vakiintunut pirtin puusohvan päälle. Sinne ne hypätä napsahtaa istumaan heti oottamaan kun näkevät että alan laittamaan kuppeja valmiiksi.
Pera on oikeassa - jokaisen spinonen omistajan kannattaa muistaa tämä vaiva -oli sitä ollut lähisuvussa tai ei.

[Liisu ja muut]

Pera kiltti, kerrataanko ne oireet vielä, siis koiralla vatsa turpoaa huomattavasti, onko muita oireita esim. ennen turpoamista? Kannattaako koira kantaa vaikkapa huovalla autoon (jos on matkassa) vai pystyykö itse kävelemään ja onko kävely hyväksi?

[Nina P.]

Tästä tulikin mieleeni, että miten te muuten ruokitte koirianne? Aikoja ja määriä ajatellen siis.

Meillä ensimmäinen ruoka tulee aamulenkin jälkeen. Annos on noin 1/3 päivän ravinnosta. Paitsi, jos on kisapäivä, silloin Repe saa vain muutaman nappulan ja piimää.

Iltaruoka tulee vasta päivän viimeisen lenkin jälkeen ja se on sitten 2/3 päivän ruuista. Meillä on ajoittain useampana iltana viikossa treenejä, joten näin on helpompi. Ruoka-ajat pysyvät säännöllisinä, eikä treeneihin tarvitse lähteä koskaan täydellä vatsalla.

Päivin mainitsema artikkeli meni oli kiinnostava, laitoin suosikkeihin.

[Pera]

Moi Liisu,

Leo leikki koirapuistossa yhden nuoren weimarin kanssa, ja yhtäkkiä maha on turvonnut kaksinkertaiseksi, ja jotenkin "kiemurtelee". Yrittää oksentaa, eli kakoo (jotain voi tullakin, Leolla ei tullut). Läähättää kovaa.

Mun ongelma oli se, että oltiin siis lenkillä: vaikka mulla auto ja kortti olisikin, niin eihän se auto sillä lenkillä mukana ole.
Rahaakaan en kanna lenkeillä mukana, mutta nyt sattui olemaan 20 eksua mukana.

(Eräs rakas ystäväni on sanonut mua kännykkä-riippuvaiseksi ja todistaakseni kai lähinnä itselleni olen silloin tällöin jättänyt puhelimen kotiin... Onneksi en tällä kertaa, enkä enää ikinä jätäkään: sain heti soitettua pieneläinklinikalle (samalla annoin sen weimarin omistajalle pikakurssin vatsalaukun kiertymästä: jos sun koira on tän näköinen, sulla on KIIRE!), josta neuvoivat eläinlääkärias. Herttaan joka on lähempänä. Soitin sinne ja tiesivät odottaa.)

Back to the problem: millä eläinlääkäriin? Mullahan oli taksirahat, mutta mikä taksi ottaa kyytiin oksentavan (tai yrittävän) spinonen ja kaksi braccoa? En edes yrittänyt vaan kävelimme metrolle (n. 10min), 1 pysäkki metrolla 3 min) ja kävelyä 15 min eläinlääkäriin. Joku varmaan haukkuu mut nyt pystyyn, mutta en keksinyt muutakaan vaihtoehtoa. Ja jotenkin tuntui että Leon oli helpompi olla liikkeessä kuin paikallaan: heti kun pysähdyttiin alkoi kiemurtelu.
---
Meidän pojat syö kaksi kertaa päivässä; aamulla n. tunti lenkin jälkeen ja ovat sitten täyden päivän "levossa" ennenkuin tulen töistä. Toinen safka illalla lenksun jälkeen.

-petra

[Paivi Kari]

Meillä taisi toi koiran liikuttaminen turvonneena kerran pelastaa Julin...

Oltiin jossan "hevonkorvessa", kun Juli äkisti turposi. Koira äkkiä autoon ja sieltä korvesta sitten ajettiin kauheaa kuoppaista metsätietä tuhatta ja sataa lääkäriin. Auton iskaritkin veteli jo viimeisiä, joten kyyti oli sen mukaista. Mutta tapahtui ihme; kun pääsimme klinikalle Julin tuvotus oli lähes kokonaan pois.

Jos koiran vatsa alkaa turvota, kannattaa seurata koiran ikeniä ja silmäluomia; jos ne menettävät väriään ja alkavat muuttua valkoisiksi, on tosi kiire, koska shokki voi olla lähellä.

Kyllä silloin aikoinaan Julin ja Seran sairastumiset pelästyttivät oikein kunnolla!

[Maarika]

Yhellä kaverilla oli tanskan doggi jolle tuli vatsalaukunkiertymä josta juuri juuri selvisi leikkauksella,oli jo yhdeksän vuotias ja kuoli muutaan kuukauden kuluttua tapauksesta

Meillä Wilma yleensä(nykyään ei ihan joka kerta) syö makuultaan,olihan se ihmetyksen paikka ku eka kerran näin sen on se vaan sen verran ihmeellisen näköistä hommaa. Ja ruoka annetaan 2*päivässä ihan fifti-fifti
aamulla ja iltapäivällä.

[Markku]

Päivin mainitsema vetcare.fi sivuilla oleva artikkeli
vatsalaukun kiertymästä, kannattaa käydä lukemassa.

Kannattaa tosiaan miettiä mitä koirille syöttää ja millaisia annoksia.
Omalla koiralla vatsalaukku kiertyi n.7-vuotta sitten, koiran ollessa parhaassa metsästys kunnossa.
Nyt Taru (La Storia) lähentelee kunnioitettavaa 13 vuoden ikää.
Tämän hetkinen ruoka koostuu kolari hirvenlihasta,
kaikesta ruuan tähteistä mitä päivän aikana kertyy ja
lisäksi laitetaa senior sertiä.
Sertiä joudutaa lisäämään uloste määrän lisäämiseksi.
Toisilla on ongelmia liian suurista läjistä, meillä seurasi liian pienestä uloste määrästä suolisto ongelmia.

[Pera kirj]

Markku terve,

sulla taitaa olla mun Sonotutt'Orecchin sisko! Eli Taru on samasta pentueesta! Ihanaa kuulla, että hän on jo niin kunnioitettavaan ikään päässyt.

Myös Tarun äiti Ombra vietti eläkepäivänsä mun luona.

-Petra

[maija s]

Päivi mm taannoin laittoi linkkiä vetcaren sivuille ja tähän kirjoitukseen.
Laitan siitä kuitenkin vielä tähän, koska se tosiaan antaa ajattelemisen aihetta. Näin varsinkin isoille koirille, joita ruokitaan ylläpitoruuilla kasvun hillitsemiseksi = tahtoo sanoa silloin myös isompia ruoka-annoskokokoja = tahtoo sanoa sitä että vatsalaukku venyy.
Näin tätätä tulkitsee asiaa tutkinut pieneläinsairauksien ell Tuomnas Kärkkäinen - en siis minä.


Mahalaukun kiertymä – onko tämä ihmisen aiheuttama sairaus?
Kirjoittaja: Tuomas Kärkkäinen, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Taustaa
Mahalaukun kiertymä on kohtalonomaisesti liitetty suurten koirarotujen ominaisuuksiin. Sen syntyä on selitetty koiran rakenteesta ja käyttäytymisestä johtuvilla perusteilla. Ongelman tekee merkittäväksi sen mukanaan tuoma suuri kuolleisuusriski sekä eittämättä myös korkea uusiutumisriski muutaman vuoden sisällä huolimatta onnistuneestakin hoitotoimenpiteestä. Toinen huolestuttava piirre taudissa on sen yleistyminen. Amerikkalaisessa aineistossa taudin esiintyminen on kasvanut noin kymmenkertaiseksi 20 vuoden aikana (60-luvun lopusta 80-luvun lopulle).

Vuosi sitten ilmestyi amerikkalaisessa alan julkaisussa (Journal of American Animal Hospital Association 2004;40:192-203) mielenkiintoinen artikkeli viiden vuoden seurannan tuloksista. Tutkimus tehtiin Purduen yliopistolla ja sen kantavina voimina olivat American Kennelclub ja suurten rotujen rotujärjestöt. Tutkimukseen osallistui 1989 eri rotuista koiraa. Se tehtiin pääasiallisesti kyselytutkimuksena, mutta sairastuneet koirat luonnollisesti tutkittiin perusteellisesti. Tutkimukseen osallistuneet rodut olivat meilläkin taudille tyypillisiä suuria tai suurehkoja koiria edustavia rotuja (akita, vihikoira, collie, tanskandogi, irlanninsetteri, irlanninsusikoira, newfoundlandinkoira, rotweileri, st.bernhardinkoira, iso villakoira ja weimarinkoira). Rodut oli jaettu hieman meidän käyttämästämme luokituksesta poikkeavasti suuriin (yli 22,5 kg) ja jättirotuihin (yli 45 kg). Tutkimusaikana koirista sairastui 5,7 %.

Tutkimuksessa selvitettiin sekä koirasta itsestään riippuvia että ulkoisia riskitekijöitä. Koirasta riippuvista riskeistä suurimmaksi osoittautui rakenne, jota kuvaa korkea, syvä ja kapea rintaontelon rakenne (riskilisäys 170 %). Samantyyppisiä riskitekijöitä olivat ikä (20 % riskinlisäys/ikävuosi) ja suuri syömisnopeus. Myös lähisuvussa (vanhemmat tai sisarukset) esiintyneen sairastumisen todettiin olevan osoitus lisääntyneestä riskistä saada tauti. Korotettu ruokinta (ruokakuppi telineellä) lisäsi riskiä 110 %. Tyypillisesti sairaus ei ilmene aivan pentuiässä. Se on tämän tutkimuksen mukaan suhteellisen harvinainen alle 4-vuotiailla. Siitä eteenpäin todennäköisyys sairastua kasvaa huimasti ja pysyy korkeana koiran elämän loppuun asti. Koiran rakenteesta johtuvat seikat eivät kuitenkaan selvitä sitä, miksi tautitapausten määrä on kasvanut näin runsaasti.

Kasvun syitä on etsitty ruokinnasta ja varhaisimmat tutkimukset epäilivät syyksi kuivamuonan korkeaa hiilihydraattipitoisuutta (van Kruiningen et al -74, Morgan et al -77). Elwood (-98) totesi settereillä yhden ruoan syöjien riskin sairastumiseen olevan kolminkertainen verrattuina sekaruoan syöjiin. Glickman (-97) totesi, että sekoitettaessa kotiruoan tähteet kuivamuonan joukkoon riski väheni 59 % mutta mikäli kuivamuonaan sekoitettiin purkkiruokaa, sairastumisriski laski vain 28 %.
Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan kolmeen kysymykseen:
1. Lisääntyykö sairastumisriski syötettäessä kuivamuonaa?
2. Kasvaako riski annostilavuuden kasvaessa?
3. Lisääkö runsas hiilihydraattimäärä sairastumisriskiä?

Sairastuneiden tietoja käsiteltäessä saatiin tilastollisesti merkittäviksi muuttujiksi ikä, ensimmäisen ikävuoden aikainen krooninen vakava sairastelu ja ruoka-annoksen tilavuus/ateria.

Ikä vaikutti siten, että alle 2-vuotiaita sairastui vain 8,1 % ja 2-4 vuotiaistakin vain 11,8 %. Ikäryhmässä 4-7-vuotiaat sairastumisprosentti oli 21,1 % ja ryhmissä 7-10-vuotiaat ja yli 10-vuotiaat sairastui hieman yli 28 %.

Ruoan annoskoon vaikutuksesta todettiin, että suuritilavuuksinen ruoka-annos kaksinkertaisti riskin päivittäisistä ruokintakerroista riippumatta. Suuri annos kerran päivässä kolminkertaisti riskin verrattuna ruokintaan pienillä annoksilla kahdesti päivässä. Jättiroduilla tämä riski oli merkittävämpi kuin suurilla roduilla. Sairastuneilla todettiin mahalaukun kiinnityssiteet merkittävästi venyneiksi. Tutkimus ei todennut yhteyttä kuivamuonan ja mahalaukun kiertymän välillä. Tämä ehkä johtuu siitä, että tutkimusaikana kaikki koirat söivät kuivamuonaa.

Omiin havintoihinsa perustuen tutkijat totesivat suurten rotujen koiria ruokittavan enemmän kuivamuonalla kuin pienten rotujen edustajia.

Hiilihydraattien syönnillä ei tässä tutkimuksessa todettu olevan yhteyttä sairauden syntyyn.

Lisäksi todettiin, että selvästi laihoilla koirilla tautia esiintyi merkittävästi muita enemmän.

Ensimmäisen ikävuoden aikana vakavasti sairastelleilla koirilla oli selvästi suurempi riski saada mahalaukun kiertymä kuin tällöin terveinä säilyneillä. Mahdollisesti tähän on syynä samat terveysongelmat kuin pentukauden aikanakin.

Tutkimuksen perusteella annettiin seuraavat suositukset:
1. Koiria ruokittaessa ja ruokaa valittaessa tulee annoskoon olla merkittävä valintatekijä.
2. Etenkin riskirodut tulee ruokkia vähintään kahdesti päivässä.
3. Käytetyn ruoan tulee olla mahdollisimman vähän turpoavaa sekä energiapitoisuudeltaan sellaista, että se mahdollistaa kohtuulliset annoskoot.
4. Ruokaa ei saa tarjota korotetulta alustalta.


Pohdinta
Koiran ruumiinrakennetta on meilläkin pidetty yhtenä taudin perussyynä jo vuosikymmenten ajan. Aivan ilmeisesti sillä on oma selvä merkityksensä ja tietty määrä sairastumisista tapahtuu rakenneseikkojen vuoksi. Koirien rakenteessa tai perimässä ei ole kuitenkaan kuluneina vuosina tapahtunut mitään sellaista muutosta, mikä selittäisi taudin lisääntyneen esiintymisen.

Tämän tutkimuksen ansio on mielestäni siinä, että se nostaa etenkin ruokinnalliset kysymykset voimakkaasti esille. Meidän tulee miettiä, mikä koiran elämässä on muuttunut 60-luvun jälkeen. Oma käsitykseni on, että pääasiallinen muuttuja on siirtyminen kuivaruokintaan.

Tämä muutos tapahtui vuoden 1957 jälkeen, jolloin alettiin ensimmäistä kertaa valmistaa teollisesti koirille kuivamuonaa ns. ekstruudiomenetelmällä. Näin valmistetaan tälläkin hetkellä lähes kaikki kuivamuonat. Valmistuksessa jauhetaan kaikki valmistusaineet yhdeksi massaksi, joka sitten kypsytetään voimakkaassa lämmössä ja paineessa. Massasta tehdään halutun näköisiä ja muotoisia paloja, jotka kuivataan prosessin lopuksi. Tämä menetelmä mahdollistaa ruokamäärien tuottamisen nopeasti ja kohtuullisella hinnalla. Tutkimustiedon lisääntyessä on opittu valmistamaan koiran ravintotarpeita paremmin vastaavia ruokia. Niinpä esim. kasvuajan ongelmat on saatu radikaalisti vähentymään parinkymmenen viime vuoden aikana. Ekstruudiomenetelmällä on kuitenkin omat rajoitteensa. Tyypilliseen ekstruudioruokaan on korkean käsittelylämpötilan vuoksi ongelmallista lisätä energiaa (rasvaa) niin paljon kuin koiran ruoansulatus sitä vaatisi. Matalaenerginen ruoka johtaa korkeisiin annostilavuuksiin, jotta päivittäinen energiantarve saataisiin tyydytetyksi. Ruoan turpoaminen kostuessaan on toinen tilanteeseen vaikuttava tekijä. Tällöin annoskoko kasvaa 1,5-kertaiseksi alkuperäisestä tilavuudestaan.

Suuren annoskoon ja ruoan turpoamisen yhteisvaikutuksena koiran mahalaukku ja sen siteet venyvät päivittäisen ruokinnan yhteydessä. Venyminen tapahtuu hiljalleen muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana. Tämä siteiden venyminen tai jopa niiden repeäminen on mielestäni välttämätön edellytys kiertymän syntymiselle.

Syy, miksi mahalaukun kiertymä on suurten ja jättirotujen tauti, on todennäköisesti siinä, että mitä suurempi rotu on kyseessä, sen pienempi on ruoansulatuskanavan paino verrattuna koiran painoon. Pikkuroduilla ruoansulatuskanava painaa n. 7 % eläimen painosta. Suurilla roduilla ruoansulatuskanavan paino on jopa vain 2,8 %.

Yleisen matalaenergisyyden lisäksi ongelmia saattaa syntyä myös ns. ”large breed -ruokinnasta”. Nämä ruoat laadittiin estämään ylipainon muodostumista pentukauden lopussa. Rajoitetun ruokinnan avulla pyrittiin varmistamaan terveiden lonkkien kehittyminen. Ajateltiin, että koiralle voidaan tällöin antaa ruokaa vapaasti ilman ylipainon pelkoa. Jotta tähän päästään, tuli ruoan energiapitoisuutta laskea runsaasti. Samalla kuitenkin nousi annostilavuus. Painon ja kasvun rajoittamiseen pyritään myös siirtämällä kasvava pentu aikuisruoalle.

Omaan ajatteluuni ei mahdu se valitettavan yleinen tapa, millä pennun kasvua pyritään rajoittamaan. Ajatus ruokkia pentu huonosti, ettei se kasvaa ”liian” nopeasti, ei voi olla kriittistä tarkastelua kestävä. Koska pentukautena kasvun vaatima energiamäärä/kg on n. 2-3 -kertainen aikuisikään nähden, ei rajoituksesta voi seurata pelkkää hyvää.

Yleinen ongelma on myöskin suurten koirien vaatima runsas ateria. Tämä johtaa helposti säästämiseen ruokintakustannuksissa. Hinnaltaan edullisimmat ruoat ovat tyypillisesti markettien tarjoamia vaihtoehtoja. Näille on yhteisenä nimittäjänä koostumuksen matala rasvapitoisuus ja vastaavasti korkea tärkkelyksen osuus, mistä seuraa tällaisen ruoan matala energiataso ja suurentuneet annokset.

Tutkimusten mukaan koiran aineenvaihdunta pystyy käyttämään rasvaa ravinnoksi noin kaksi kertaa tehokkaammin kuin ihminen. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että normaalissa hyvässä koiranruuassa suurin energialähde tulisi olla rasva. Tällaisessa ruoassa on rasvaa noin 16 % tai enemmän tarpeen vaatiessa. Näin rakennettu ruoka mahdollistaa terveyden ja kasvun kannalta kohtuullisen kokoiset annokset. Optimaalinen koiranruoka on siis korkeanerginen, hyvinsulava ja vähän turpoava. Tällainen ruoka tulee ruokittaessa annostella!

[kerttu]

En tiiä onko ollut hyvä säkä vai mikä, mutta minä en ole koskaan käyttänyt enkä ole kehottanut kasvattejani käyttämään ”large breed -ruokintaa”. Pennuille on annettu penturuokaa ainakin 9 kk asti, monesti vuosikkaaksi. Ne ovat varsinkin pienenä olleet pullukoita palleroita. Eihän niitten maha yksinkertasesti ainakaan minun järellä kykene vetämään laihaa ruokaa niin paljon että ravinnontarve tyydyttyisi oikein.
Jos nuin haluaa tehdän niin isoksi kasvaville pennuille tarkoitettu ruoka on kuitenkin se parempi vaihtoehto kuin se että lantrataan summamutikassa aikuisten ruualla penturuokaa. Tai pahimmassa tapauksessa siirrytään kokonaan aikuisten ruokaan. Ei se pentu kasva määräänsä isommaksi ruokki sen miten ruokki, kasvuvauhti voi toki olla toinen ja ongelmat sitä kautta. Mutta ei pentuja saa nälässä pitää.
Ruokintakertoja tulee olla aikuisillakin se kaksi.