Ruotsin spinoneiden metsästyskoe

[carita]

Sain Ruotsista hiukan tietoa heidän metsästyskokeesta ja miten se on laadittu. Ajattelin että tämä saattaa kiinnosta meitä suomalaisia, niinpä heitän käännöksen tänne, jotta kaikki kiinnostuneet pääsevät osalliseksi. Sain luvan julkaista näitä tietoja täällä, kerron tämän lähinnä sen takia että täällä on mukana koirien nimiä jotka ovat osallistuneet kokeisiin.

Ruotsin metsästyskokeet ovat samat sekä spinoneilla että bracco italianoilla. Näiden kahden rotujen rotuyhdistys laatii koesääntöjä. Koe nojautuu osittain saksanseisojien kokeisiin, mutta poikkeuksellisesti tuomarit tulee olla erityiskoulutettuja juuri näihin kahteen rotuun jotta he saavat arvostella kilpailuissa. Toinen erityispiirre on että koirilta vaaditaan ”raviaskelia” pelto/tunturityöskennellyssä. Ruotsissa on päädytty kirjoittamaan vaatimuksia tällä tavalla, vaikka Italiassa vaaditaan koiralta kokonaan ravityöskentelyä. Syynä tähän vaatimukseen Italiassa on se että Italialaiset käyttävät ”la braga” ravivaljaita koirillaan pennusta asti jotta ne oppisivat oikeatyylisen liikkumistavan. Tämä tapa liikkua ei siis ole mikään luonnollinen/synnynnäinen tapa, vaan opittu. Me jotka emme käytä ravivaljaita, tiedämme että nuori koira ei liiku ravaten, tämä tapa tulee vasta koiran aikuistuttua, tästä syystä vaatimus koskee ainoastaan ”raviaskelia”.

Ruotsin metsästyskoe on jaettu kolmeen osaan:
1. Vesityö (sama kuin muidenkin mannermaisten koirien)
2. Hyväksytty taipumuskoe riistajäljessä (tässä ovat eroavaisuudet muihin mannermaisiin)
3. Jos koira suorittaa 1 ja 2 kohdan hyväksytysti saa se jatkaa pelto/metsä/tunturiosuuteen. Vesityö tulee suorittaa uudestaan joka kausi. Eri kausilta ei siis voi kerätä pisteitä, poikkeuksena on riistatyö, hyväksytty riistatyö on aina hyväksytty työ.
Kun sanotaan että koira on saavuttanut metsästyskoepalkinnon, tarkoittaa tämä silloin koko koetta, ts. kaikki osasuoritukset on viety loppuun ja läpäisty.

Ruotsissa on tähän mennessä ainoastaan 4 koiraa saavuttanut palkinnon metsästystyössä. Nämä koirat ovat Ara (Bonbon kennelin italian tuonti -84), Snubbakollens Kjappfot, Sentling Zenzero (läpäisi kokeen Englannissa) sekä Ryttarstigens Busco. Norjassa on Donna Liberatas Diego myös palkittu.

Ryhmä Donna Liberatas koiria ovat myös suorittaneet 1 ja 2 kohdan useampana kautena mutta eivät löytäneet lintuja peltotyöskentelyssään. Tänä vuonna on kolme nuorta koiraa selvittänyt vesityön (Liberata del Subasio, Cara Compagna Dolli sekä Cara Compagna Devo).

[Valkky ja Vallu]

Taipumuskoe kuullostaa kiinnostavalta. Usassa on jonkinlainen vastaava, jossa ei kilpailla vaan testataan nimenomaan spinoneiden luontaista kykyä ja soveltuvuutta alkuperäiseen käyttöönsä ( meillä video ko jutusta.) Hovawarteille järjestetään Saksassa samantyyppisiä rodunomaisia kokeita ja ovat tarpeeseen. Voisi innostaa monia edes kokeilemaan koiriaan metsähommissa ja ainakin saataisiin arvokasta tietoa jalostuskäyttöön.

t. Nina ja Juha ja Välkky ja Vallu ja tietysti pikku-Mikki-väärärotuinen

[kerttu]

Kyllä meillä käytössä oleva Kaer koe mittaa juuri samoin luontaisia ominaisuuksia mitä Ruotsissakin, jos tuloksen saamatta jääminen juuttuu koulutus kysymyksiin ( esim peräänmeno) ne kyllä osataan sieltä lukea. SSK.n ylituomaripäivillä keskustellaan kunkin rodun erityispiirteistä ja ne huomioidaan arvostelussa. Laitanpa tähän liitteeksi SSk.n keskustelupalstalla olleen keskusteluketjun , jossa mietittiin pierotujen eroavaisuuksia valtarotuihin se löytyy täältä www.saksanseisojakerho.fi/forum/read.php?f=15&i=108&t=108
Se täytyy myöntää että alku oli tosi hankalaa, hyvä ettei pointteriin verrattu:) Nykyisin valtaosa kerhomme tuomareista pitää miltei kunnia-asianaan olla valveutunut ja ainakin koetilanteessa ns. hyväksyy rodun sen omine piirteineen. Takapuheina on tosin kuultu ikävämpääkin tekstiä Tämä ominaisuuksien testaaminen on jalostustyössa äärimmäisen tärkeää. Käyttökoira, kuuluu se sitten ajaviin, seisojiin noutajiin jne ei välttämättä omaa niitä taitoja mitä siltä käytännön työssä edellytetään. Jokin vietti ja osa-alue voi olla niin puuttellinen että se ei tee siitä mukavaa jahtikaveria.
Ei muuta kuin rohkeasti kokeisiin, jos koekertomuksessa on vaikka maininta " haku riistalle pyrkivää" se on todella mainitsemisen arvoista, paljon enemmän painoarvoa jalostustyössä, kuin puheet "käytetään metsästykseen" , Jos koiraa käytetään metsästykseen, kyllä sen silloin myös kehtaa kokeissa esittää Siellä saa sitä paitsi todella hyviä neuvoja ja kun päivän kävelet maastossa samojen juttuja miettivien kavereiden kans, et ainakaan tyhmempänä tule takaisin.
On ollut huhua että on perusteilla harvinaisille roduille oma metsästyspuolta eteenpäin vievä kerho. Olenkin koittanut jo vaikuttaa että sinne voisi myös lähinnä etelässä asuvat spinone harrastajat liittyä, meillä täällä Pohjoisen perukoilla taijetaan pärjätä ominaan. Mutta jos halukkuutta ko kerhoon löytyy, voin vielä yrittää viedä asiaa eteenpäin, niin te halukkaat pääsitte toimintaan mukaan. Jos joku ei kehtaa tänne kirjoittaa, laittakaa postia suoraan minulle.
p.s Caritalle kiitos käännöksestä.

[carita]

Ilmoitusluontoinen asia, täältä etelästä löytyy myös Uudenmaan kanakoiraharrastajat ry joka on erittäin aktiivinen porukka, sinnekin voi mennä mukaan löntystelemään koirineen...

[carita]

Tämä juttu saattaa siirtyä vielä räyhäpalstalle mutta kirjoitan sen silti tähän, lähinnä sen takia että on ollut paljon keskustelua siitä että koirilta on häviämässä metsästysvietti ja tämä on sellainen käsitys joka ei oikein pidä paikkaansa.

Eräs luennoitsija (en tiedä hänen nimeään, mutta hän on perehtynyt koirien käyttäytymiseen) kertoi että luontaisia metsästystaipumuksia ihmisen on erittäin vaikea jalostaa koirista pois, tämä on suorastaan mahdottomuus. Mutta sen sijaan voidaan jo muutamassa sukupolvessa hävittää koirasta kokonaan yhteistyöhalukkuus. Se mikä mättää kun koira ei enää toimi metsästyspuolella on sitten tämä puuttuva yhteistyöhalukkuus, vietti on kyllä kohdallaan.... mutta koira sitten vietillään palvelee itseään, ei omistajaa... Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa setterit joista löytyy näyttely- sekä käyttöpuolen koiria. Näyttelypuolen setterillä ei ole yhtään huonompi metsästysvietti mutta siltä puuttuu yhteistyöhalu ihmisen kanssa. Tämän takia on koira vaikeampi käsitellä. Mielestäni ei siis ole mitään järkeä jakaa koiria kahteen ryhmään, näyttely- ja käyttöpuolen koiriin vaan pitäisi uskaltaa yhdistää niitä jalostustyössään vaikka koira ei ole todistanut käyttöominaisuuksiaan KAER-kokeissa. Minulla ei ainakaan ole huutava hinku tulla sinne esittelemään koiraa jolla peruskoulutus mättää, vaikkakin muut taipumukset ovat kohdallaan (testattu on ihan yksityisesti ;D. Mitä mieltä olette, siirrytäänkö räyhäpalstalle nyt

[kerttu]

Caritan lukema tieto voi hyvinkin pitää paikkaansa, mutta lause ” Mutta sen sijaan voidaan jo muutamassa sukupolvessa hävittää koirasta kokonaan yhteistyöhalukkuus.” tarkoittaa myös sitä että koirasta häviää koulutettavuus. Ja se on se ominaisuus mitä ilman me emme saa yhteistyössä toimivia metsästyskoiria, eli tulee juuri niitä itselleen metsästäjiä. Yhteistyöhaluinen koira on helppo koulutettava, eikö se näin mene. Joku minua viisaampi on sanonut että vaikka Nokian 42.sta saa koulutettua jonkinmoisen jahtikaverin, mutta se vaatii kovasti työtä Koiralla voi hyvinkin olla säilynyt metsästysvietti, mutta vaikka se tottelisi kotipihassa ja tokotreeneissä mallikelpoisesti, riistatilanteessa sellainen koira ei olekaan välttämättä sitten se kelvollinen metsästyskoira.Sillä pitää olla se yhteistyöhalu, ja tietoisuus - vain tuon isännän/ emännän kanssa yhdessä me saamme saalista. Setterit on myös hyvä esimerkki, mutta miten on sitten se koulutettavuus joka on samaa kuin se ettemme saa sitä yhteistyöhaluiseksi?
Ei koiria tarvitse välttämättä jakaa kahteen klaaniin, mutta hyväksytään ne sitten sellaisina millaisia taitoja ne ovat osoittaneet ja nautitaan elämästä sellaisenaan niiden kans.
Eikä kenenkään tarvitse pelätä ”räyhäpalstalle” joutumista, nämähän on asioita joista keskustelemalla opimme aina uutta.

[Maija S]

Olen lenkkeillyt ja treenannutkin kuumien engelsmannien kanssa. Totta on, että viettiä löytyy, mutta yhteistyöhalukkuus ties missä. Tosi kivat koirat muuten, mutta olisivat hankalia ainaskin meikäläiselle...
Niistä tulee ainakin osittain mieleen takavuosien dobberit. Viettipuoli kondiksessa, mutta ei yhteistyöhalua (kykyä?). Kuka sellaisella mitään teki? Ei kukaan.
En mä ainakaan enää jaksaisi moisten puupäiden kanssa. Voin kuvitella, millaista olisi metsästää vastaavanlaisen kanakoiran kanssa. Huh.
Kyllä muuten dobbereiltakin kummasti katosi SEKÄ työkyky ETTÄ yhteistyötaito, kun niiden kanssa huseerattiin ties mitä. Mutta näin toki pitkässä juoksussa.
En millään voi uskoa, että kanakoira tekisi tässä poikkeuksen?