Toko/BH

[Tino]

Heipsan!
Näkyi uusimmassa Koiramme-lehdessä olevan hyvä juttu BH-kokeesta. Eli olemme Tinon kanssa juuri parasta aikaa valmentautumassa siihen. ( vaihtelevalla menestyksellä...) Olisihan se niin mukava saada Tinolle titteli BH... heh heh saas nähdä kuinka äijän käy ensi vuonna.

Nyt sitten itse asiaan, kuinka paljon löytyy Tokoilevia spinoneita?

Tino on ensimmäinen koira jonka kanssa ihan tosissaan harjoitellaan, ja monenmoista pulmaa on ollut ja tulee varmaan jatkossakin olemaan.

Kysyisinkin kuinkas teillä maahan menot? Tinon ongelma on semmoinen h-i-t-a-a-n puoleinen asettautuminen maahan. ( siis todella hidas...)

[Nina P.]

Repen kanssa on tokoiltu välillä enemmän välillä vähemmän.

Alussa meillä oli kaksi selkeää ongelmaa: maahanmeno ja seuraaminen. Maahan mentiin todella hitaasti ja ylös ponkaistiin vauhdilla heti tilaisuuden tullen - luulin jo jossain vaiheessa, että maahan meno tekee Repelle kipeää ;D Seuraaminen oli Repestä mahdottoman tylsää ja muut koirat taas hirmu kivoja.

Repellä toimii se, että uudet asiat opetellaan iloisesti ja leikin varjolla. Maahan menosta tulee kiva juttu, kun juostaan & riehutaan ensin yhdessä ja välillä kesken leikin tuleekin maahan -käsky ja sitten heti saa namia tai pallo lentää. Jos haluan nopean maahanmenon, niin silloin vain nopeasta suorituksesta saa palkkaa. Olen myös ottanut käyttöön kaksi eri käskyä: nopea "maahan" ja hidas "maate", joka tarkoittaa että makuulleen jäädään pitemmäksi aikaa ja Repe tietää asettua heti mukavaan asentoon. Minusta tuntuu, että meillä ainakin aluksi ongelmia aiheutti se, että Repe luuli aina joutuvansa makuulle useammaksi minuutiksi, eikä olisi millään malttanut jäädä paikoilleen. Siksi siis maahanmeno oli kovin hidas.

Seuraamista harjoitellaan lyhyissä pätkissä kesken lenkin (& kaikissa erilaisissa paikoissa) ja silloin homma tehdään kunnolla. Taas heti namia ja kehuja ja leikkimistä. Nykyään tämäkin sujuu jo varsin kivasti.

Olen vähän lepsu tokoilija, vaikka olisi kyllä kiva saada Repelle jonkin asteinen koulutustunnus tästäkin lajista

[Maija]

Siiri 6kk tunnustaa joutuneensa kerran jos toisenkin tokoilemaan ja meilläkin on tähtäimessä BH heti keväällä. Sit TOKO-kokeisiin jos Akan hermo kestää.

Maahanmenon hitaudesta sen verran että tee siitä hauskaa, palkkaa lelulla jos koira leikkii mielellää.. Jos haluat liikkeistä nopeita, pitää palkkauksenkin olla nopeaa...

[Tino]

Meillä on ollut käytössä vanhoista sukista tehty "motivointipatukka" jolla kyllä liikkeisiin on jo tullut vauhtia. ;D Ja se on kuulkaa melkoinen näky....Kurssilaiset on antanut Tinolle lempinimeksi Pluto.

Itse ajattelin jo tässä että hitaus maahan menossa ulkona johtuu siitä ettei se halua palelluttaa "kulkusiaan" sillä sisällä vauhti on aivan eri luokkaa.

Valitettavasti koneeni on kyykyssä, joten Tinon sivuille ei pitkään aikaan ilmesty tokoilu tai agility kuvia, metsästykuvista puhumattakaan.

Melkein muuten jouduttiin maksumiehiksi agilityn alkeiskurssin jälkeen, kun Tino hyppäsi umpipussin tunnelin päälle. Se oli tehty metallista ja tietysti taipui painavan koiran alla. Onneksi Tinon isäntä on autopeltiseppä....

[Nina P.]

Spinonen kanssa harrastaessa sattuu ja tapahtuu ;D

Minusta tuntuu muuten, että nämä spinot tuntuvat jollain tavalla saavan aina ihmisten sympatiat puolelleen. Repe on ainakin osannut olla sellainen hurmuri, että vaikka se olisi treeneissä / kisoissa tehnyt mitä hölmöä, on muiden kommentit olleet luokkaa "on tuo Repe vaan niin ihana"!

[carita]

Kaxen ja Ling kävivät alkeiskurssin Porvoon Palveluskoiraharrastajien kentällä koirien ollessa vuoden ikäisiä. Pikkuisen vetäjät pähkäilivät, että mihin ryhmään lintukoirat kuuluvat, seurakoiriin vai palveluskoiriin, no, palvelemaan me sitten mentiin

Hyvin oppivaisia koiria, jos vaan ohjaajalta olisi riittänyt enempi energiaa että oltais treenattu myös omalla ajalla vähän enemmän. Daisy on käynyt sellaista "pehmokoulutusta" mikä on aika IN ymmärtääkseni. Omasta mielestäni palveluskoirapuolen treenit ovat tehokkaampia, mitä mieltä muut?

Missä te muuten käytte koirianne kouluttamassa, yksityisesti vai ryhmissä ja missä ryhmässä (jos ei siis kanakoirakerhon kautta tietysti?).

[Dynamo]

Koulutuksista:

Olen aina ihmetellyt, miksi koirakerhot niin hanakasti vetävät pennuille, nuorille ja vasta-alkajille koulutuksia tietyn roturyhmittymän mukaan. Se on syvältä, ja haittaa etenkin palveluskoiria.
Olen erinäisiä kertoja törmännyt tilanteeseen, jossa pk-puolelle "eksynyt" vasta-alkaja ja palveluskoiriin kuuluva nuori koira ovat ihan hakusessa; monissakaan pk-treeneissä ei ole esim. seuraamista ringissä tms. Sitä vähemmän on "kaikille koirille" kuuluvia juttuja, mitä eriytyneempää porukka on. Palveluskoira tarvitsee ihan samalla tavalla ns. sosiaaliset jutut yms kuin kaikki muutkin rodut. Jos treeniporukka koostuu jo valmiiksi pidemmälle edenneistä harrastajista, jokainen osaa ne antaa koiralleen - mutta eivät välttämättä hoksaa tai ole kiinnostuneita, onko tämä taito vasta mukaan tulleen vasta-alkajan hallussa. Yleensähän se ei ole.
Kaikille roduille on ehdottomasti parasta, että koulutuskentälle mennään vasta-alkajille, kaikille roduille kuuluvaan porukkaan. Se riittää aina aluksi - ja sitten jonkun ajan kuluttua voidaan mennä sinne, mihin kiinnostus/rotu ohjaa.

Carita kysyi, onko pk-puolella tehokkaampaa koulutusta. Ei se sitä ole, esim. alokastokossa ei ole yhtään se vaikempia liikkeitä kuin alo-pk-kisoissa, siis kun tottiksesta puhutaan.
Palveluskoiraihmiset voivat myös olla niin hiton fanaattisia, että treenit tehdään yksitellen - ja muut odottavat vuoroaan autoissa. Panostetaan alun alkaen yksilöllisyyteen. Koiralle haetaan puhtia, kun se on autossa eikä kentän laidalla notkumassa. Kun sen vuoro tulee, se on tulta ja tappuraa. Kaikilla kentillä ei toki näin ole, mutta monilla. Ja tästä ei ole vasta-alkajalle ja varsinkaan hänen koiralleen mitään iloa.
Jos hakee koiralle ja itselle parasta alkeistietoa, kannattaa mennä seurakoirapuolelle. Siellä ollaan myös paljon suvaitsevaisempia. Palveluskoiraporukoissa ei useinkaan katsota hyvällä silmällä ns. sunnuntaikouluttajia ja roturasismi kukoistaa. On toki poikkeuksia, mutta ne ovat harvassa.
Mä ainakin aikoinani aina ohjasin aloittelevat koirineen ensin seurakoiratreeneihin - ja jos kiinnostusta riitti sen jälkeen jonkun kuukauden kuluttua pk-puolelle, se oli jo kokonaan eri juttu.

BH-koe on ihan jees. On siinä jotain älyttömyyksiä, kuten yksin kaupan edessä istuminen. Kuka nyt koiransa sellaiseen paikkaan nykyään edes jättää? Ei ainakaan kaupungeissa. Kaverini saksanpaimenkoirauros oli vastikään pöllitty kaupan pyörätelineestä; poliisi löysi sen myöhemmin joltain juopolta.

maija s

[Dynamo]

Äskeiseen viestiini lisäystä:

Koulutusporukat ovat tietty kiinni paikkakunnan/koirakerhon koosta. Jos on pieni paikkakunta, kaikki saattavat olla samassa - ja päinvastoin.
Hyvin toimivissa kerhoissa on alkeiskursseja, jotka ovat just passeleita kaikille. Jos löytyy lintukoirien omia, se olisi hienoa.
Carita kertoi olleensa pk-puolen alkeiskursseilla, ja ilmeisesti tykkäsi? Hyvä niin.
Mutta karttakaa pk-treenejä, ihan totta, spinone on niin erilainen koira kuiteskin. Se aika kaukana varsinkin malinoisista
Mä olin koulutusohjaajana v. 1977-1992 pk-puolella. Se oli hullua aikaa ja tuloksia tuli kun koko ajan treenattiin, mutta se nurja puolikin tuli tutuksi: spinone sopii paljon jonnekin muualle.


ms

[Tino]

Täällä kainuun korvessa kun asutaan niin ainakaan omalla paikkakunnalla ei pyöri säännöllistä toko ryhmää enää. Tuohon BH kokeeseen valmentavaan kurssiin on tilattu tuttujen välityksellä koulutusohjaaja. On ollut vähän tuota lapsenhoito ja työestettä, muuten olisin lähtenyt Kajaania kohti sillä siellä on enemmän tarjontaa.

Tuosta kaupan eteen jättämisestä. Tarkoituksenahan ei ole testata sitä että voihan koiran sitten jättää kaupan eteen hetkeksi. Vaan kuinka koira reagoi 5 askeleen päästä kulkevaan toiseen koiran kun omistaja ei ole paikalla. Eli koira ei saa reagoida aggressiivisesti. BH kokeen ideahan on karsia palveluskoirakokeista ne palveluskoirat jotka käyttäytyvät agressiivisesti muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Tinollahan ei tätä ongelmaa ole, enemmänkin päinvastoin.. ;D Se suhtautuu kaikiin koiriin potenttiaalisina leikkikaverina ja meno on sen mukaista...

Samaa mieltä olen etten minäkään uskalla omia koiria jättää kaupan eteen, vaikka pieni paikkakunta tämäkin on niin monenmoista pöljää näkyy liikkeellä olevan. Täällä joku tyyppi polttaa autoja jotka ovat esim. rikkoutuneet ja jääneet tielle odottamaan hinausta.

Tarkoituksena on ensi keväänä mennä paikallisen kanakoirakerhon toko ryhmään. Kuinka moni kulkee tälläisissä?

Oletteko muuten kuulleet Kiva Koirakansalainen- testistä? Yhdistyksemme järjesti sellaisen tässä kuukausi sitten, valitettavasti en itse voinut osallistua Tinon kanssa kun olin lupautunut auttamaan järjestelyissä. Kivahan semmoinen Kiva koirakansalinen-diplomi olisi. (ks.www.kivateam.fi/koirakans.htm)

Tarkoitus ei ole mitenkään tiukkapipoisesti treenailla, taidan olla juuri tuommoinen sunnuntai harjoittelija... Ja empä menisi Tinon kanssa sellaisen ohjaajan koulutukseen, joka käskisi kurittaa koiraa. Tinolla ainakin häviää ilo tekemisestä jos se on liian tiukkapitoista. Positiivinen vahvistaminen sopii meille paremmin.

[Dynamo]

Kaupan eteen jättämisestä:

Monissa BH-kokeissa ko. osiota testataan näin. Siksi se on saanut paljon arvosteluja - monet urpot voivat ottaa siitä mallia: kiva kun testissa kokeillaan miten homma toimii, ni koira on sit helpompi jättää kaupan fillaritelineeseen

ms

[Dynamo]

Vielä Tinolle, jäi veks äskeisestä:

Ei missään julkisissa treeneissä koulutusohjaaja voi käskeä kurittaa koiraa. Aina on mukana tarkkoja silmäpareja, jotka tekevät hanakasti valituksia. Se onkin aika kinkkinen tilanne koulutusohjaajalle, kun nuori, kukkoileva uros korisee hampaat irvessä taluttimen päässä olevalle nuorelle neitokaiselle. Varmasti koulutusohjaajan tekisi mieli avata sanallinen arkkunsa, mutta...
Pk-puolen treenit voivat muuten olla niin erilaisia, että spinonen paikka on muualla. Ei spinone tarvitse niin voimakasti viettipohjaista tottistreeniä. Se vaatii jo ohjaajaltakin paljon.
Minä ainakin uskoisin, että tämäkin porukka, joka käy tällä palstalla, haluaa kokea koiransa kanssa mukavaa yhdessäoloa myös tottiskentällä. Vaikka se ei tietenkään ole mikään leikkituokio, silti asiat voidaan tehdä niin monella tavalla.

ms

[Maija]

Guest-Dynamo said:

Ei missään julkisissa treeneissä koulutusohjaaja voi käskeä kurittaa koiraa.

Kyllä minä sanon ainakin omissa treeneissäni että älä anna pomottaa tai näytä sille kuka on pomo.

Koiran potkimista, lyömistä jne EN hyväksy, mutta kyllä minusta pomottavan koiran saa alistaa tyylillä jolla toinenkin koira alistaa, eli painamalla maahan ja jatkamalla tilannetta siihen saakka, ettei koira nouse ennen kuin luvan saatuaan. Tokihan jos kyseessä on herkkä (tai oikeasti aggressiivinen) koira niin tuo em. homma kannattaa jättää tekemättä, ja vain miettiä että mitä sitten? En minä koskaan ole ketään käskenyt alistamaan koiraansa. Se on sitten eri juttu miten ite kukanenkin tulkitsee tuon "näytä sille kuka on pomo".

Ison koiran kans ei pärjää pirukaan jos sen päästää pomoksi, ja yks kasvattini lähti piikille viimeisen päälle perseelleen menneen tapakasvatuksen vuoksi... Tokihan multa ei kysytty neuvoja tai kerrottu ongelmista ennenku niillä oli mitta täynnä. Olisin ottanut sen tähän meille jos olis ollu aikaa alkaa soittelemaan eläinlääkäriä tikkaamaan Meidän Arttu nimittäin ei voi sietää toisia uroksia, paitsi ne joita se on tavannut pennusta asti...

Tuo johtajuuskaan ei paljoa vaadi jos pitää jutuista huolen pennusta asti...

[Maija]

Guest-Dynamo said:

Palveluskoiraihmiset voivat myös olla niin hiton fanaattisia, että treenit tehdään yksitellen - ja muut odottavat vuoroaan autoissa. Panostetaan alun alkaen yksilöllisyyteen. Koiralle haetaan puhtia, kun se on autossa eikä kentän laidalla notkumassa. Kun sen vuoro tulee, se on tulta ja tappuraa. Kaikilla kentillä ei toki näin ole, mutta monilla. Ja tästä ei ole vasta-alkajalle ja varsinkaan hänen koiralleen mitään iloa.

Tuo on totta! Vasta-alkajille tuosta ei tosiaankaan ole mitään iloa, mutta itse treenaan aikuisia kaikkein mieluiten noin. Eli kentällä ei ole muita eikä kukaan (siis koira) räkytä siellä laidalla. Monta kokenutta silmäparia katsoo ja huomaa ongelmat/puutteet paremmin kuin pelkän koulutusohjaajan omat silmät. Ja siinä sitten kun seisoskelee ja kattelee toisten koirakoiden työskentelyä, oppii itsekin aina jotain uutta ohjaamisesta ja ohjaamatta jättämisestä.

[Nina V]

Onkos kellään kokemusta verijäljeltä? Tänään kokeiltiin eka kerran ja molemmat spindet nakutti tyylipuhtaasti, tosin vaan puolisen tuntia vanhan ja lyhyehkön jäljen. Lisätieto ei olisi ohjaajalle pahasta. Ja miten on: viisaammat ( äijät ) väittävät, että kun kerran on koiransa verijäljelle opettanut, niin mitään muuta sillä ei sitten enää tehdäkään. En ihan vielä usko.

Kainuussa on samat ellei paremmat harrastusmahdollisuudet kun täällä etelärannalla. Joka paikassa on kyllä kerhoja ja yhdistyksiä ja treenejä, jonoon vaan niin mukaan pääsee peruutuspaikalle 2005. Tämän päivän tieto. Toivottavasti keväällä saisi jossain ryhmässä joukkoharjoitusta.

Pk-treenit on meillä päin pääasiassa kovan linjan koulutusta ääni käheänä ja ketjut tiukalla. Ei spinonelle, ei kertakaikkiaan. Johtajan paikka ei aukea karjumalla ja hyökkäilemällä susillakaan. Joten ensin kannattaa kyllä seurata koulutusohjaajia ihan turistina kentän laidalta ja sitten pyrkiä mukaan sopivantuntuiseen joukkoon. Muutosta on tyyleissä onneksi jo näkyvissä.

Onkos spindeille tai vaikka yleisesti koirille pentukouluja? Muutaman kerran pentukerho voisi tehdä monelle varsinkin perheen ainokaiskoiralle hyvää. ja voisi muutenkin olla hauskaa.

Ps verijäljen teko oli perheen nuorista neidoista karmivan näköistä puuhaa, " mä en kestä äiti sua taas..."

[Caritakirjautumatta]

No, ainakin Porvoon Palveluskoirat ovat omaksuneet tämän muutoksen alkeiskurssiryhmäläisiin siellä ei karjuttu eikä hakattu... ihan oikeesti. Tiedän kyllä vuosien takaa että meininki on ollut (ja näköjään on vieläkin) kova pk-kentillä, mutta tämäpä kenttä on sitten poikkeus. (Olihan sielläkin näitä kilpailevia ryhmiä ja siellä näki tiukkaotteiset miehet liikkuvan) mutta jokainen omalla tyylillään. Sehän on selvä että eri rotuja koulutetaan eri tavalla. Esimerkiksi irlikset joita harrastin ennen, ei olisi tullut kuuloonkaan että niitä olisi "käskenyt" tekemään, ei, ei. Mutta kyllä niitäkin sai tottelemaan, pehmeämmällä tavalla. Syy että hakeuduin tähän "ronskiin" porukkaan oli se, että kiva team jossa kävin aikaisemmin, oli sen verran lepsu että siitä ei irronnut mitään, tyyliin käsky maahan ja namipala vedetään kuonon edessä maata pitkin (vaikka koira jo tiesi ja osasi). Joku sanoi hyvin tuossa aikaisemmin, tutkikaa, seuratkaa sivusta ryhmän toimintaa ennen kuin menette mukaan, takuulla löytyy kenttä jokaiselle. Ja täällä etelässähän on se etu, että voi valita paikkaa, niitä riittää...