Post by kerttu on Oct 25, 2004 20:01:23 GMT 2
Kerronpa tämän päiväisen "koulutusretken " ettei liian helpolta tämä elämä vaikuttais 
Kolmen maissa tulivat Leena ja Haksu ja suuntasimme näitten nuorikoiden kans pellolle. Ensin hakuvuoroon pääsi Pirra. Se esitti kohtuullista peltohakua kesantopellossa.
Kanavan varressa huomasimme sen seisovan. Latasin aseen ja vielä Leenalle naureskelin että huomaahan ”tuomari” ilmoitetun seisonnan: Menin koiran luo joka seisoi rauhallisesti, nostolupa, räväkkä eteneminen vesiojaan jonka kupeessa kukko kökotti. Miten lie kukko hojeltunut sinne veden puolelle ja kastui. Sieltä tuli märkä koira kukko suussa. .... Tarkastin linnun ja totesin ettei se ole vahingoittunut. Nakkasin ilmaan ja se lähti lentoon melko huonosti, joten päättelimme että se taisi sittenkin vioittua siinä uinnissa ja noudossa. Ajattelimme ottaa sen sitten paluumatkalla ja lopettaa paistiksi.
Matka jatkui ilman lintutilanteita, ja vastaan tuli paluumatkalla naapurin isäntä mynsterinseisojan kans - kukkoa kaulasta roikottaen. Jiro oli sattunut sille meidän kukolle, kohtalokkain seurauksin... Eli naapurissa herkuteltiin fasaanipaistilla.
Isäntä kertoi minne oli nähnyt toisen kukon laskeutuvan ja suuntasimme sinne. Pirra löysi kukon ja seisoi jälleen hyvin, mutta kukolla petti hermo ja rääkästen se sanoi hei, heit meille.
Seuraava tilanne oli metsäpuskassa josta olin juuri käskemässä Pirraa pois, kun huomasin että sehän seisoo taas. Jälleen paukut piippuun ja koiran luo. Se seisoi n. metrin päässä linnusta joka oli ihan näkösällä. Oli kiva huomata että nuori koira ei nostanut siinäkään tilanteessa oma-alotteisesti, vaan malttoi odottaa lupaa. Luvan saatuaan räväkkä nosto jälleen, ja kukko ilmaan, laukaus, ja koira vähän perään... ajattelin että nytkö se sen peraanmenon oppi. Aiemmin ei peräänmenoja Pirralla ole ollut.
Jatkettiin matkaa ja ilta hämärtyi. Metsän reunassa tuli KAER kokeisiin kysely puhelu, sen aikana Haksu seisoi metsänreunassa ojanpenkalle. Vinkkasin Leenaa, että odottaa kunnes lopetan puhelun, puhelin taskuun ja haulikko tilalle kouraan.
Luvan saatuaan Haksu pakotti fasunlentoon ja se oli käskystä aivan paikallaan. Seurasimme minne kukko lensi ja Pirra hakuun. Sieltähän se löytyi, vaikka nyt tuntuu ettei olis tarvinnut löytyä. Pirtsu seisoi varmasti, nosto luvasta, laukaus, ja hieno peräänmeno.!!!!!!! Hain koiran takas lähtöpaikalle ja otin takin päältäni, kerroin sille kaiken mitä touhusta ajattelin
( Lopulta oma vilu pakotti armahtamaan koiran. Kun lähestyimme sitä tuulen alta se kuuli meidän askeleet ja takin alta alkoi häntä iloisesti heilua. Taisin kuitenkin osata arvioida palautteen tason, koska koira ei ollut enempää minulle ” möksis” huolimatta kokemastaan. Totesin Leenalle että se hittolainen otti vaan iltatorkut tuolla hupun alla.
Nyt huomenissa menemme uudelleen ja silloin otetaan koulutusnaru mukaan. Pirran seisonta on varma ja siihen kestää mennä likelle ja on mahdollisuus laittaa koulutusnaru jolla sitten estetään peräänmeno tarpeeksi epämiellyttävästi ( tässä lievästi kiukuissani mietin otanko kaks vai kolme kertaa taaksepäin kerien voltin, mikäli neiti meinaa rynnistää linnun perään) Pihaan tultuamme, kun nämä sisarukset vielä innoissaan painivat ja leikkivät juoksuliivit vielä päällään, tuumasin että hulluimmat koirat merkitään punaisilla liiveillä.
Meillä on koirien oman hengen säilyttämiseksi pakko karsia alkuunsa pois tuollaset vinkeet.
Itse ei ammu siinä tilanteessa, mutta koska nämä ovat työkoirina asiakassafareilla, joskus voi olla tilanne että asiakas ei huomaa ko. vaaraa että lintu ja koira ovatkin samalla linjalla. Sitten ei naurattais varmaan ketään. Jatkan kertomusta kunhan edistymme jompaankumpaan suuntaan…..
Jos tämä herätti kysymyksiä, kysykää niin koitetaan vastata.
Kolmen maissa tulivat Leena ja Haksu ja suuntasimme näitten nuorikoiden kans pellolle. Ensin hakuvuoroon pääsi Pirra. Se esitti kohtuullista peltohakua kesantopellossa.
Kanavan varressa huomasimme sen seisovan. Latasin aseen ja vielä Leenalle naureskelin että huomaahan ”tuomari” ilmoitetun seisonnan: Menin koiran luo joka seisoi rauhallisesti, nostolupa, räväkkä eteneminen vesiojaan jonka kupeessa kukko kökotti. Miten lie kukko hojeltunut sinne veden puolelle ja kastui. Sieltä tuli märkä koira kukko suussa. .... Tarkastin linnun ja totesin ettei se ole vahingoittunut. Nakkasin ilmaan ja se lähti lentoon melko huonosti, joten päättelimme että se taisi sittenkin vioittua siinä uinnissa ja noudossa. Ajattelimme ottaa sen sitten paluumatkalla ja lopettaa paistiksi.
Matka jatkui ilman lintutilanteita, ja vastaan tuli paluumatkalla naapurin isäntä mynsterinseisojan kans - kukkoa kaulasta roikottaen. Jiro oli sattunut sille meidän kukolle, kohtalokkain seurauksin... Eli naapurissa herkuteltiin fasaanipaistilla.
Isäntä kertoi minne oli nähnyt toisen kukon laskeutuvan ja suuntasimme sinne. Pirra löysi kukon ja seisoi jälleen hyvin, mutta kukolla petti hermo ja rääkästen se sanoi hei, heit meille.
Seuraava tilanne oli metsäpuskassa josta olin juuri käskemässä Pirraa pois, kun huomasin että sehän seisoo taas. Jälleen paukut piippuun ja koiran luo. Se seisoi n. metrin päässä linnusta joka oli ihan näkösällä. Oli kiva huomata että nuori koira ei nostanut siinäkään tilanteessa oma-alotteisesti, vaan malttoi odottaa lupaa. Luvan saatuaan räväkkä nosto jälleen, ja kukko ilmaan, laukaus, ja koira vähän perään... ajattelin että nytkö se sen peraanmenon oppi. Aiemmin ei peräänmenoja Pirralla ole ollut.
Jatkettiin matkaa ja ilta hämärtyi. Metsän reunassa tuli KAER kokeisiin kysely puhelu, sen aikana Haksu seisoi metsänreunassa ojanpenkalle. Vinkkasin Leenaa, että odottaa kunnes lopetan puhelun, puhelin taskuun ja haulikko tilalle kouraan.
Luvan saatuaan Haksu pakotti fasunlentoon ja se oli käskystä aivan paikallaan. Seurasimme minne kukko lensi ja Pirra hakuun. Sieltähän se löytyi, vaikka nyt tuntuu ettei olis tarvinnut löytyä. Pirtsu seisoi varmasti, nosto luvasta, laukaus, ja hieno peräänmeno.!!!!!!! Hain koiran takas lähtöpaikalle ja otin takin päältäni, kerroin sille kaiken mitä touhusta ajattelin
( Lopulta oma vilu pakotti armahtamaan koiran. Kun lähestyimme sitä tuulen alta se kuuli meidän askeleet ja takin alta alkoi häntä iloisesti heilua. Taisin kuitenkin osata arvioida palautteen tason, koska koira ei ollut enempää minulle ” möksis” huolimatta kokemastaan. Totesin Leenalle että se hittolainen otti vaan iltatorkut tuolla hupun alla. Nyt huomenissa menemme uudelleen ja silloin otetaan koulutusnaru mukaan. Pirran seisonta on varma ja siihen kestää mennä likelle ja on mahdollisuus laittaa koulutusnaru jolla sitten estetään peräänmeno tarpeeksi epämiellyttävästi ( tässä lievästi kiukuissani mietin otanko kaks vai kolme kertaa taaksepäin kerien voltin, mikäli neiti meinaa rynnistää linnun perään) Pihaan tultuamme, kun nämä sisarukset vielä innoissaan painivat ja leikkivät juoksuliivit vielä päällään, tuumasin että hulluimmat koirat merkitään punaisilla liiveillä.
Meillä on koirien oman hengen säilyttämiseksi pakko karsia alkuunsa pois tuollaset vinkeet.
Itse ei ammu siinä tilanteessa, mutta koska nämä ovat työkoirina asiakassafareilla, joskus voi olla tilanne että asiakas ei huomaa ko. vaaraa että lintu ja koira ovatkin samalla linjalla. Sitten ei naurattais varmaan ketään. Jatkan kertomusta kunhan edistymme jompaankumpaan suuntaan…..
Jos tämä herätti kysymyksiä, kysykää niin koitetaan vastata.
