Kuinka syntyy tuloksia?

[Dynamo]

Kuinka syntyy tuloksia käyttöpuolella?

Siinäpä pulma. Sen olen ainakin omalta kohdaltani todennut, että olen tarvinnut:

a)helkkaristi kilpailuviettiä
b)aikaa
c)rahaa
d)uhrauksia
e)pedanttia luonnetta

- ainakin kaikkea noita. Mutta onko niitä?

a) Kilpailuvietin löytäminen ei ole helppoa, jos sitä ei ole. Mulla se on aika vähäinen, mutta hyvässä treeniporukassa sen on saanut tsempattua hulluihin kierroksiin. Yksin se ei olisi onnistunut.
b) Aikaa tarvitaan aina, ja jos sitä ei ole, sitä otetaan muusta. Olen erinäisiä kertoja ollut treenaamassa jo viiden-kuuden aikaan aamulla ennen töihin menoa... Huom, tämä siis oli ennen perheen kolmea lasta...
c) Rahaa kuluu ainaskin ajettuina kilsoina, autokuluina, ilmo-maksuina... Kaer-puolella tietty myös lintuina.
d) Rankkasateellakin on pakko treenata, koska kokeissakin voi sataa - se on jo aikamoista uhrautumista
e) Pedantti luonne vaatii hiomista, eikä hällä väliä -meininkiä. Tämä on tehnyt mulle eniten tiukkaa, paha, paha paikka! Treenaamista kannattaa videoida, se ajaa kummasti tarkempiin suorituksiin.

Jä mitä tärkeää: millään sunnuntaikoulutuksilla ei synny tuloksia. Hyvällä tuurilla voi edetä jonkun matkaa, mutta viimeistään voittajaluokassa tulee seinä vastaan. Uskon että näin on lajissa kuin lajissa?!

Siis kilpailemaan aikova: älä tee töitä, mene kunnon treeniporukkaan, ota pankkilainaa ja muovaa luonteesi uudestaan.

Siitä se lähtee

[Salla F]

Olipa hyvä tiivistys. Omilla koirillani ei ole kummoisia tuloksia ollut (johtuneeko kilpailuvietin puutteesta?), mutta olen huomannut, että vaikka hyvä treeniporukka onkin tärkeä, omaa pitkäjänteisyyttä se ei korvaa. Työstä valtaosa tehdään kuitenkin yksin. Jos haluaa Tuloksia, kilpailuviettiä pitää olla, mutta tuloksiin löytyy kyllä motivaatio, jos pitää rodun kuin rodun ominaisuuksien vaalimista tärkeänä ja haluaa siksi varmistaa koiransa rodunomaisuuden. Eli vähän kuin lonkkakuvaus tai ne pari pakollista näyttelykäyntiä.

Salla
ps. avoin mieli ja kokeneempien apukaan ei haittaa. Kiitos taustajoukoille!

[Dynamo]

Salla wrote: "kilpailuviettiä pitää olla, mutta tuloksiin löytyy kyllä motivaatio, jos pitää rodun kuin rodun ominaisuuksien vaalimista tärkeänä ja haluaa siksi varmistaa koiransa rodunomaisuuden."

Joo totta puhut. Tällaisen uuden rodun kanssa se on erityisen tärkeää. Isommissa valtaroduissa se jää varmaan paljon helpommin taka-alalle.
En mä itte ole koskaan aatellut sen kummemmin rotua kun olen kisannut. Ne rodut oli kuiteskin jo muovattu Suomessa uomiinsa, joten ei niiden tulevaisuutta sen kummemmin aatellut? Kuullostaa varmaan pahalta. Enemmänkin ajatteli eri linjoja tms.
Mulle on ollut vaan tärkeää että pääsee kilpailemaan. Ja ne kaikki kaverit ja se fiilis...
Mut silloin oli nuorempi ja (vielä) hullumpi ja kaikkee muutakin.

Nyt mun kaikki silloiset kisakaverit ovat entisiä koiraharrastajia. Mä olen ainoa, jolla edes on jokunen koira, muilla ei ainoataan. Yks niistä just kertoi, kun puhuttiin aiheesta, että tuli annettua kaikkensa siihen aikaan, vei mehut tulevalta koiraharrastukselta.

Totta. Rajansa kaikella. Kaikkea on kiva tehdä niin kauan kuin se on kivaa. Ja kun ei ole, otetaan esille vaikka ristipistotyöt.

maija s

[kerttu]

Melko kompaktin paketin Maija osasit koota asioista mitä tarvitaan menestykseen.
Sekin on totta että näitä kaikkia osa-alueita ei välttämättä kaikkien elämäntilanne salli.
Mutta silloin tulisi ihan oikeasti miettiä myös, onko kovasti koulutusta tarvitsevan koiran pito sitten aivan välttämätön siinä elämäntilanteessa. Parempia aikojahan voi olla edessä. En minäkään olisi lasten pienenä ollessa voinut panostaa tähän harrastukseen tällä tavalla. Silloin kun aloitin tämän homman olin kerran Lapualla kokeissa Anita Maljasen kanssa samassa ryhmässä. Anita on huomattavasti minua iäkkäämpi, mutta hyvä kuntoinen ja ryhdikäs nainen. Olen pitänyt häntä ”esikuvanani” näissä hommissa siitä asti. Uskoisin että Anitassa olisi esimerkkiä myös teille minuakin nuoremmille.

Vasemmalla kädellä hommaa hoidellen ei etene. Hyvä porukka, oma into on A ja O, ilman sitä sama lopettaa heti kättelyssä.
Näille uusille roduille uskottavuutta saadaan vain koetulosten kautta, senhän tietää kaikki jotka sen haluaa tiedostaa. Ei se niin kamalaa ole, jos siellä vaikka vähän munaakin ittiään, kyllä uusia harrastajia neuvotaan hyvinkin tarkkaan. Kerrattain meillä oli nuori tyttö kokeessa, ja hän ei tajunnut antaa avancea koiralle – no jälkijoukoista kuului kehotuksia, ja lintu saatiin ilmaan. Linnun lähtiessä ampuja ja taisipa osa jälkijoukoissakin karjasta ”PAIKKA” ja koirahan jäi paikalleen. Se ei tosin missään myöhemmässäkään vaiheessa osoittanut peräänmeno taipumuksia, eli emme mitään virhettä mekään tehneet. Koira nousi VOI luokkaan, sitä en muista starttasiko siellä.
Kokeissa jälkijoukoissa kulkeminen antaa arvokasta kisällioppia. siellä on monestikin hyvinkin kokeneita konkareita mukana, jotka kyllä ovat auliita neuvomaan ( muistakaa kuitenkin suodatin…)
Ennen Junkkaria suosittelisin menemään seuraamaan jonnekin KAER koetta ilman omaa koiraa, silloin yleensä saa kulkea ihan tuomarin ja ampujan seurassa saaden täsmätietoa mitä milloinkin tapahtuu.

Huomenna alkaa Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa, siellä on taas tarkoitus neljä päivää Jahtitorvi Fasaanisafarien puitteissa levittää tietoa mm spinonesta metsästyskäytössä.
Harmi että olemme sisäosastolla ja sinne ei saa viedä koiriaJ

[Dynamo]

Muistan kuinka aikoinaan väittelin Jorma Pörstin (palveluskoirien ylituomari) kanssa siitä, kuinka ihmisiä saadaan houkuteltua mukaan kilpailutoimintaan.

Minä keltanokkana väitin kivenkovaa, että jos koulutusohjaajalla on riittävästi psykologista silmää, hän pystyy tsemppaamaan joukkonsa vaikka kuinka pitkälle.
Pörsti sanoi sen olevan puppua - palo kilpailemiseen TÄYTYY olla olemassa, se vain kaivetaan sieltä esille. Hänen mukaansa nämä mukana vedettävät tsempatut putoavat kyllä josssain vaiheessa joukosta.

En uskonut sitä, mutta vuosien mittaan selvisi lukuisat kerrat, että Pörsti oli oikeassa. Aina on niitä, jotka käyvät treenaamassa kivan joukon mukana "koska se on kivaa" - mutta se ei riitä tuloksiin.

Tosissaan homman ottava ei välitä, vaikka porukka olisi huono - hän etsii uuden. Hän ei välitä, vaikka homma menisi persiilleen - hän nukkuu yön yli ja jatkaa siitä.

Kyllä "sitä jotain muuta" tosiaan tarvitaan. Jos ei se ole kilpailuviettiä niin vaikka sitten uuden rodun eteenpäin vientiä?

Kerttu kirjoitti että aina ei ole edes mahdollisuutta kilpailemiseen ja treenaamiseen. Se on enemmän kuin totta. Jos mielii tuloksiin koira ottaminen pitäisi ajoittaa sinkkuvuosiin (Salla!!)
Ite ostin hyvän dobberiuroksen Hollannista, olivat esikoisen kanssa liki yhtä vanhoja. Koira vietti mukavana kotikoirana koko elämänsä, vaikka siitä olisi ollut vaikka mihin. Mä en vaan pystynyt klaaraamaan hommaa pienen lapsen ja koiran kanssa.

Mutta aikansa kutakin.

t. maija s