Kyseenalainen maine :)

[Dynamo]

Kun tällä palstalla saa tuulettaa koiransa saavutuksista, tässä tulee eräänlainen sellainen Nummi-Pusulasta. Tosin vähän kyseenalainen, mutta mitäs pienistä
Olli (Wynsett Falco) on erikoistunut kanoihin. Ja kun se itse on koira, sehän on siis melkein kanakoira, eiks jeh?
Olli on kahdesti syksyn aikana pelastanut kanoja pinteestä. Ekalla kerralla kettu oli käynyt meidän kanalassa ja siepannut Jürgenin (kukon). Samassa rytäkässä oli kadonnut vanha kana. Me emme tienneet tapahtumasta mitään, kunnes parin päivän kuluttua näimme Jürgenin aapiskukkosulat pusikon takana. Mutta... missä oli kana? Etsimme sen maallisia jäännöksiä, mutta turhaan.
Siinä vaiheessa haettiin Olli apuun. Olli lähetettiin tipuille, risteili pellolla mallikkaasti, nenä nousi - ja hyppy ojan yli pusikkoon. Ei ollut kuin vilaus kun koira istua nakotti edessä kana suussa. Kana pääsi vahingoittumattomana kanalaan, josta oli paniikissa pyrähtänyt kanatarhan aidan yli muutamaa päivää aikaisemmin.
Pari viikkoa myöhemmin tuli soitto parin kilometrin päästä: "Teillähän on se kanoja (??) metsästävä koira, voisiko se tulla apuun..." Eikun koira autoon ja menoksi. Talon pihalta oli kadonnut edellisenä päivänä kana, ja nyt tarvittiin kuulemma koiran tarkkaa nenää apuun.
Olli rymisteli talon takana sankassa metsässä. Kahdesti se kävi ilmeisesti kysymässä että mitä helkkaria tämä nyt - kunnes se selvisi. Sankan kuusikon sisältä kuului kova protpotus, vähän vinkunaa, ja hetken kuluttua koira ja kana tulivat sulassa sovussa - tosin kana koiran suussa, mutta se nyt oli pientä.
Sekin kana säilytti henkensä.
Kyläseuran kokouksessa olivat kuulemma puhuneet, että siellä vihreässä talossa on koirarotu, jota käytetään ympäri Eurooppaa kanojen etsimiseen.

Kiva verestää siis taitoja, mihin koira on jalostettu, heh............

Kerropa sä Kerttu kun sut oli Viivin kanssa pyydetty kilpikonnajahtiin

maija s

[kerttu]

Vai kanakoira Olli - erittäin hyvä että on helläsuinen niin tiput säästää henkensä ja muninta voi jatkua.
Meillä tuo elävän nouto onnistuu muilta paitsi nyt vanhemmiten Venlalta, se tykkää että ”täällä ei hipit hypi eikä varjot voimistele”. Se ei pure riistaa kelvottomaksi, mutta ottaa sen verran ” tukevan otteen ” että kyllä siinä lintuparka jos ei muusta niin säikähyksestä luovuttaa henkensä parempiin käsiin.
Tämän Viivin ja minun kilpikonna jahdin vois miltei aloittaa – oli synkkä ja myrskyinen yö….
Syyskesä ja vettä tuli taivaan täydeltä. Naapuripitäjästä soitettiin että perhe joka oli ottanut tuttava perheemme ” Killen ja Kallen ” omaksensa oli kadottanut pihahäkistä toisen konnistaan. Olivat kuulleet että meillä on jäljestävä koira, eli aluksi hommaan pyydettiin meidän PBGV.n Santtua. Piha oli Limingan kirkonkylällä keskustassa ja siellä oli vähän hankala narussa jäljestää Santun kans, joten otin Viivin kokeille touhuun. Annettiin sen haistella sitä jäljellä olevaa konnaa, sitä oliko se Kille vai Kalle en enää muista, ja kysyttiin ”missä konna” Viivi jäljesti tarkasti kiemurrellen marjapuskien juuressa, ihan toiseen suuntaan minne talonväki arveli otuksen paenneen. Ajatelin jo että eipä taida tajuta hommaa...Olimme pakotetut lopettamaan kun matka olisi jatkunut naapurin pihalle jossa oli kaksi vihaiseksi tiedettyä koiraa juoksulangassa. Naapurisopu ei kuulemma ollut sen tasoinen että olisivat voinut mennä pyytämään heitä siirtämään koirat sisälle että olisimme saaneet tarkistaa sen kasvimaan kulman jonne Viivi olisi halunnut mennä.
Joten jouduimme jättämään illan jo pimetessä touhun siihen. Olisko ollut seuraava aamu kun soittivat että tämä kadonnut konna oli löytynyt juuri sieltä naapurin pihalta minne Viivi olisi meitä vienyt. Olivat uskaltaneet naapureiden töihin lähdettyä mennä tarkistamaan komposti kasaa minne opaskoiramme meitä olisi vienyt. Ja siellähän tämä konnuus oli haistellut maailman tuulia.
Että sellanen konnajahti meillä ;D Sitä onko konna nykyisin tallessa en tiedä, tästä jutusta taitaa olla jo 5-6 vuotta.
Kyllä meillä yleisemmin apua hakevat ovat yleensä ampuneet ilman koiraa jahdissa ollessaan linnun haavakoksi ja sitten tulevat kysymään joutaako avuksi. Mikäpä ettei, aina valmiina jos vaan aikataulu antaa periksi ja sehän on taas pitkälti järjestelykysymys meikäläisellä