|
|
Post by carita on May 23, 2006 20:40:38 GMT 2
|
|
|
|
Post by dynamo on Jul 12, 2006 10:03:20 GMT 2
Kaverin dobermanni astutettiin viime viikolla. Näyttelyistä pari serttiä, jälkikokeesta avo-kakkonen. Lonkat b. Siis oivallista jalostusainesta?? Omistaja sitä hehkuttaa intona, mutta koiran tuntevana olen asiasta eri mieltä. Miksikö? - ulkonäkö puutteellinen palkintosijoista huolimatta. Saatu säkällä pikkunäyttelyistä. Koiralla raskauttavia virheitä. - luonne mitätön, mutta kiltti. - jälkikokeen tulos tuurilla. Olen ollut niin monta kertaa sen treeneissä narunkin nokassa, että väite on totta. Koiran tottis on mitä on, ja jos tuomarilinja ei olisi ollut niin lössöä, koira ei olisi ikinä saanut kakkosta. Sen kilpailuttaminen luonollisesti päättyi tähän tulokseen. Tämän kirjoitin tänne spinonepalstalle, koska tämä pätee kaikkiin rotuihin. Ja olen muistaakseni kirjoittanut tästä ennenkin jotain  Siis summa summarum: tulokset eivät tosiaan (aina) ratkaise jalostuskelpoisuutta. Tarvitaan myös omaa kritiikkiä. |
|
|
|
Post by dynamo on Jul 22, 2006 20:54:45 GMT 2
Jatketaan samasta aiheesta.....
En itte ole tosiaankaan puhdas pulmunen tuon em. asian suhteen. Olen hommanut parille koiralle käyttötulokset vain ja ainoastaan niiden jalostuskäytön takia. Toinen oli metässä aika surkea ja toinen vielä surkeampi - tuurilla ja omalla jonkunlaisella kokemuksella nekin tulokset tulivat. Toisessa oli vielä lössö tuomari; jollain toisella seula olisi ollut selvästi tiukempi (ja olisi pitänytkin).
Koirat eivät siis olleet mun; sain tuloksia vastaan jalostusoikeuden yhteen pentueeseen.
Periaatteessa mulle hyvä diili, koska molemmat eivät noin päällisin puolin olleet suinkaan huonoja: terveitä, sukuakin löytyi, kohtalaiset ulkomuodot... MUTTA olisihan mun pitänyt jo ite nähä, millasia ne olivat käytössä. Vaatimattomia ja miellyttämiä. Mutta that´s it. Eivät tosiaankaan koiria mun makuun.
Entä mitä tuli jälkeläisistä?? Toisen pennut katosivat maailmalle, jollain oli muistaakseni joku tuloskin. Toisella pari, kolme meni käyttöihmisille, mutta pennut eivät olleet kaksinaisia.
Molemmissa pentueissa urokset olivat tooosi hyviä - valitettavasti narttu iski pentueissa läpi oikein kympillä...
Summa summarum:
Kun en itse arvostanut narttuja, miksi oletin, että niiden jälkeläisistä tulisi jotain muuta? Ainahan voi olla ylläreitä, mutta harvemmin sentään...
Ja on muistettava, että kokeneissa käsissä (tai ghirbeällä tahkoamisella) tuloksiakin syntyy - johonkin pisteeseen saakka. En kyllä itte jaksaisi tahkota koiralla vuodesta toiseen, jos homma ei natsaisi, puolin ja toisin.
Tässä tällaisia ajatuksia tällä' kerralla. Niitä voi varmasti soveltaa rotuun kuin rotuun.
t. maija
|
|
|
|
Post by dynamo on Jul 22, 2006 20:59:15 GMT 2
Pentueiden toooosi hyvillä uroksilla tarkoitan siis uroksia, joilla nartut astutin - pennuissa ei näitä toooosi hyviä sitten ollutkaan.. ghirbeällä tahkoamisella = tarkoittaa siis hirveällä tahkoamisella |
|
|
|
Post by dynamo on Jul 30, 2006 21:58:04 GMT 2
Muuta asiaa jalostuksesta:
Usein ihmetellään, miten jostain yhdistelmästä tulee hevosen kokoisia, vaikka uros ja narttu olisivat sopivan kokoisia plus myös suku.
Koko kasvaa yleisesti ulkosiitoksessa = tunnetusti varmin keino kasvattaa kokoa.
Tästä oli juuri juttua Mikkelin näyttelyssä, kolmen rodun kasvattajat manasivat asiaa.
Sama ilmiöhän on nähty myös suomalaisissa spinoneissa.
Linjasiitoksessa koko pystyy paljon paremmin hanskassa.
|
|
|
|
Post by Salla F on Jul 31, 2006 7:08:42 GMT 2
Yleensä ulkosiitoksen pennut ovat suurempikokoisia, mutta minusta ei voi vetää suoraan yksi yhteen ulkosiitos=hevosia. Muutenhan rodun koko kasvaisi määrättömiin. Geenit kuitenkin rajoittavat kokoa ja Italiassa kokoa pyritään nimenomaan pitämään pienempänä mm. jalostukseen valitaan mielellään pienempiä koiria. Itseäni pätevämmät sanovat, että saman tyyppisistä vanhemmista voi kuulemma kohtuudella odottaa ulkomuodollisesti yhdenmukaisempaa jälkeä, eli linjaus ei ole ainoa vaihtoehto. Oman kolmen pennun huimalla kokemuksellani tämä pitää paikkansa, myös koirien koko on kutakuinkin vanhempien luokkaa. Tämä asia varmaan korjaantuisi suuremmalla pentumäärällä, mutta eiköhän tämä lisääntyminen ja maan täyttäminen meille jo riitäkin, hoitakoon muut loput  Salla |
|
|
|
Post by kerttu on Jul 31, 2006 7:28:02 GMT 2
Sama kokemus minulla on kuin Maijalla tuosta koonkasvusta.
vrt Viivi / Carlo = isoja. Olli / Emma = isoja vaikka vanhemmat keskikokoisia, nämä vaan esimerkkinä. Tuo samantyyppisyys pitää varmaan paikkansa, mutta heikolla me ollaan siinäkin esim. kun meillä on niin huonoluustoisia narttuja jos siihen laittaa huonoluustosen uroksen,jokainen tietää mitä tulee.
Tämä viimesin pentuehhan on pikkusen linjasiitos, ja ainakin nyt näyttävät tasakokoisilta, kuka tietää millasia niistä kasvaa.Se nähdään ajan kans. Tämä käsitys minulle on tullut 45 pentua kasvattaneena ja asiaa 17 vuotta seuranneena. - enkä aio vielä lopettaa ;D Ei minunkaan tavoitteena ole koko kasvattaa ei silti.
|
|
|
|
Post by Salla F on Jul 31, 2006 8:07:18 GMT 2
Niin, eihän sitä tiedä, mistä kaukaa mikäkin geeni tulee ja miten se sattuu järjestymään. Kahta saman vian omaavaa ei tietenkään kannata laittaa yhteen, tarkoitin lähinnä pieni ja karvainen + iso ja karvaton = lauma sopivankokoisia oikeaturkkisia? Niin kuin joku kauppasi puoliverisenä hevosta, joka oli puoleksi suomenhevonen ja puoleksi lämppäri =) Salla |
|
|
|
Post by Dynamo on Jul 31, 2006 10:44:15 GMT 2
Kerttu kirjoitti: "heikolla me ollaan siinäkin esim. kun meillä on niin huonoluustoisia narttuja jos siihen laittaa huonoluustosen uroksen,jokainen tietää mitä tulee." Näin on. Ja kun vielä on tämä ulkosiitoksen riski isommasta koosta, kivalta näyttääkin spinone, joka hoippuu korkeilla tulitikkujaloillaan korkealla - ja kun muukin luusto on kaitainen ja pääkin kuin nuppineula, AUTS. Kyllä tuommoisiakin on nähty. Mut on tuo jalostus muutenkin villiä touhua kun PITÄISI tulla sopivaa kokoa ja vankkaa luustoa, ja silti sieltä kampeaa esiin jos jonkunnäköistä hyppyheikkiä  |
|
