Mietittävää....

[kerttu]

Laitanpa samalla toisenkin kysymyksen tänne saitille, se on suunnattu jalostusta tehneille / sitä suunnitteleville. Kysymykseni on ennenkin kuultu vanha kysymys ”mitä juuri tällä minun koirallani on / oli annettavaa rotukannalle, että sitä olisi syytä käyttää jalostukseen Monestihan sitä sivulliset ihmettelee että mitähän tuossakin hommassa oli ideaa ?”
Mitä vastaisitte tähän – haastan tähän niin jalostusurosten kuin narttujen omistajat. Lupaan vastata myös itse itselleni

[SallaFi]

Hei,
Omalta kohdaltani yhden pentueen voimin arvioin Ellasta seuraavat kokonaisuutena, ilman erityista painotusta mihinkään tiettyyn asiaan: terveys, luonne, käyttöominaisuudet, rakenne, suku.

Terveys on terveys. Luonne hyvä ja tasapainoinen. Ellan sukulinja on normaalia spinonea pehmeämpää (nämähän eivät ole mitään erityisen pehmeitä koiria), joten sen suhteen uros ei saanut enää olla pehmeä. Helposti hanskat tiskiin heittävää koiraa on vaikea kouluttaa, sillä se ei anna mitään anteeksi. Oikein koulutettuna se taas on mitä miellyttävin ja helpoin kaveri.

Käyttöominaisuuksien arviointi ensimmäisen seisojan kohdalla oli vaikeaa ja kommenttia tuli paljon. Mietin omalta kohdaltani sen, mitä Ella oli tehnyt ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen ja mitä puutteita siinä oli. Puutteista yritin miettiä, mitkä johtuivat koulutuksesta ja mitkä koirasta ja missä määrin. Tähän en tiedä varmasti oikeaa patenttiratkaisua vieläkään, eikä kukaan muukaan. Koetulokset eivät haitanneet

Ne, jotka ovat Ellan nähneet, tietävät että se on kevytluustoinen ja takaa kapea. Uros ei siis missään nimessä saanut olla takaa ahdas tai kapea. Suvusta sen verran, että käyttökoirien suhteen Ellan kasvattaja on tiennyt, mitä on tehnyt, niin isä- kuin emälinjan suhteen. Haittana pidän hänen kaikkien koiriensa pehmeyttä.

Näin jälkiviisaana tiedän, että suurin vaikeus oman koiran arvioinnissa oli oma kokemattomuuteni metsästyspuolelta. Koetulokset eivät siis haitanneet tässäkään asiassa Nyt kun kokemusta on hiukan lisää, olisin siitä huolimatta tehnyt Ellan kanssa saman ratkaisun, vaikka täytyy sanoa, että Ranja on minulle maastossa mieluisampi. MUTTA Ranja taas on koulutettu ihan toiselta pohjalta ja hyvin paljon kevyemmällä kädellä. Tähän valintaan on auttanut Ellan kanssa takkuaminen ja se, että olen nähnyt muita saman kennelin kasvatteja.
Salla

[Dynamo]

Jotain tässä minultakin:

- Alma (Karhen Nocciola) - kuka siten periyttää mitäkin, mutta Alman eka pentue hyvä, toka ulkomuodollisesti ja osittain luonteellisestikin paljon huonompi. Tokassa silti 70 prossaa metsästyskäytössä, siihen puoleen omistajat ovat kylläkin olleet tyytyväisiä. Ko. pennuista kolme meni henkilöille, joilla ollut aiemmin saksanseisoja/saksanseisojia, joten jotain arvostelupohjaa lienee.
Alma itsessään 10-vuotias veteraani, joka metsästyskäytössä. On nytkin kauden alkaessa lähdössä Savukoskelle kolmeksi viikoksi. Erinomainen noutaja ja uimari. Edelleen terve kuin pukki.

- Ruusu (D. Rambling Rose), Alman ja Väinön tytär, Korkeintaan keskivertopentue Ollin kanssa - sillehän Olli tuotettiinkin. Häntämutkia. Pari siistiä koiraa.

- Nyyti (D. Route Sixtysix), Ruusun sisar, Suskilta vuokrattu. Pentue Ollin kanssa, ainakin ulkomuodollisesti selvästi parempi pentue kuin siskollaan. Nyytillä yksi parhaimmista päistä joita tiedän, eikä muutenkaan ole moitteen sijaa. Paljon parempi kuin siskonsa.

- Väinö (Snow Drop for Wynsett). ilmeisemmin oli jotain annettavaa suomalaiselle spinonekannalle. Puuttui yksi premolaari, muistaakseni p-nelonen, mutta jälkeläisillä ei hammasongelmia. "Ulkomuoto-ongelmat" etupäässä ja turhan lyhyessä turkissa. Helkkarin nasta koira. Kärsi korvatulehduksista, kuoli 9,5-vuotiaana luusyöpään.

- Olli (Wynsett Falco), ihan ok, tosi vauhdikas. Jos olisi ollut aikaa, Ollista olisi mettäpuolella saanut varmaan paljon irti (näin sanoivat treenikaverit, jotka asioista tietävät, minä en). Sorsastuksessa se sentään pääsi monena syksynä näyttämään nouto- ja uimataitojaan Olisin toivonut vahvempaa luustoa, mutta hieno, leveä reisi ja syvä kroppa. Tosi hyvä turkki. Kuoli suoliliepeen kasvaimeen 7,5 vuoden ikäisenä. Jälkeläisissä häntämutkia - auts!

Kenenkään em. suvuissa ei ollut mitään pois laitettavaa. Ollin äidin, Epithelium Hostarian, sukutaulukin kertoo varmasti jotain niille, jotka tietävät jotain italialaisista koirista

En viitsi lähteä spekuloimaan, mitä olisin voinut tehdä toisin/jättää tekemättä.

Mutta - aikansa kutakin.

[kerttu]

Minä näen narttujeni antina Suomen spinonekannalle seuraavaa:)
Salli - se oli ulkomuodoltaan kaunis, kaikinpuolin terve hyväluonteinen koira. Se antoi perustan kasvatustyölleni. Käyttöominaisuuksia en silloin (tämän hetken tietoni mukaan )osannut arvioida itse, metsästävän mieheni mielestä se oli kelpo jahtikoira. Onneksi mitään tietämättömän kohdalle osui koira jonka käyttöä ei tarvinnut tiedon lisäännyttyäkään katua.
Sen jälkeläisissä oli /on jopa hyviä jahtikoiria, useita koepalkittuja. Eka pentue meni kokonaisuudessaan metsästäjille ja kaikkien toimista tuli positiivista palautetta. Toinen pentue Ryttarstigens Pimin kanssa oli kovin kirjava, osaa ei voi kehua muutenkaan. Parilla terveysongelmaa, jota ilmennyt isän suvussa, mutta ei missään muissa Sallin pentueissa. Viimeinen pentue Väinön kans tasalaatuinen, etupään suoruus ongelma samoin karva ts. paremmin sen puute:)
tiivistettynä
Sallin anti: terve rakenne, terveys, luonne, käyttöominaisuudet.

Viivi – paras spinoneni käyttöominaisuuksiltaan tähän mennessä. Terve, hyvä- koulutusta kestävä luonne. Valtava riistainto, vauhdikas. Useat koepalkinnot ovat todistus sen käyttöominaisuuksista. Urosvalinnalla pyrin korjaamaan Viivin rakenteessa etupäätää. Osalla jälkeläisiä se onnistuikin. Samoin turkki oli pikkunen miinus, se sillä on lyhintä sallittua pituutta. Nyt 9 vuotiaana se on edelleen innokas jahtikoira. Jälkeläisissä eka pentue tasaisin, niin ulkomuodoltaan kuin ominaisuuksiltaan. Jälkimmäiset pentueet ulkomuodoltaan epäyhtenäiset.
Viivi anti: terveys, luonne, erinomaiset käyttöominaisuudet ja tempperamentti.

Pirra – Terve koira kaikinpuolin kuten äitinsä ja mummonsa. Rakenne ja karva parempi kuin äidillään. Miellyttävä luonne ja jopa parempi koulutettavuus kuin Viivillä. Palkittu 3 x AVO 2.lla – osoitus käyttöpuolesta siis kunnossa. Miellyttävä jahtikoira kaiken kaikkiaan.
Pirran jälkeläiset Rocon kanssa vaikuttavat lupaavilta niin ulkomuodoltaan kuin tempperamentiltaan. Luonteet / tempperamentti erinomaiset, helpot mutta käsittelyä kestävät. Karvaa sain lisää sen minkä halusinkin samoin luustoa ja kulmauksia. Ainakin tässä vaiheessa olen tosi tyytyväinen.
Pirran anti: terveys, luusto, rakenne, luonne, käyttöominaisuudet.


Jälkikäteen ajateltuna - Koirat ovat olleet terveitä,lonkkatilastot ainakin tähän asti erinomaiset, ja ne jotka on maltettu kouluttaa metsästykuntoisiksi ovat paikkansa siinä täyttäneet. Ulkomuotopuolella muutamia hienoja koiria.
Vaikka en Venlaa toennut käyttämään jalostukseen olen iloinen että kuitenkin sain sen veljen Paavon kautta pentueen josta esim Pirra, Haksu ja Romu ovat:) Ja etenkin nyt kun minulla on Pirran tytär Armi kasvamassa.Odotan kovasti kunhan sille ikää riittävästi että pääsen kokeilemaan sitä maastossa, nyt 5 kk iässä vesityö ja noutokin tapahtuu linnulla sekä leluilla:)


Olisi kiva kuulla muidenkin kasvattajien kuin Maijan ja Sallan mielipiteitä...