Piristystä päivään:)

[kerttu]

Joka kaipaa piristystä voi kurkistaa tänne
video.yahoo.com/watch/3724392/10232836
Meillä sitä piristystä tänään meinas kaivata kun vanhin sisareni jonka tietämys uroksista taitaa olla suurinpiirtein tasoa " Eihän se Leevi kun tutut tytöt" tuli kylään sheltti uroksensa kanssa ja meillä on meneillään oikea juoksu rumba. Sydän kylmänä vahdin ettei kukaan livahda oven väärälle puolelle. Harvoin näin kaikki kerralla osuu samaan aikaan. Ensin alotti pojan perheen Aune russeli joka on mummulassa sunnuntaihin asti, sitten Miisa ja Viivi samalle päivää ja eilen Tiltu ja Armi. Eipä tainnut tulla pitkä väli pentujen hoitoon jos kaikki menee suunnitelmien mukaan

[kerttu]

Käytiin kattomassa tuo elokuva - suosittelen,mutta ottakaa nessupaketti mukaan, siellä voi tulla pitäsköhän tämä olla "tiristystä päivään " otsakkeen alla ;D

[kerttu]

Heippa

Onpa mulla kotona hurjan kiltit koirat!!!! Omien [?]kullannuppujen
[?]arvostus nousi tän jutun jälkeen aika huimasti
[?] Mitenkäs teillä? Tosin olihan tää tosi hauska juttu, mutta tais olla
huumori kaukana aina kotiin mennessä... eli ei spinonet ainakaan pahimmasta päästä ole...

Tarina menee näin...

Minulla on rhodesiankoira. Tai oikeastaan kaksi, mutta tuskani liittyy
lähinnä nuorempaan. Sen nimi on Pelle. Se alkoi tekemään tuhmia yksin
ollessaan noin neljän-viiden kuukauden ikäisenä. Aluksi se jopa hieman
huvitti, kun kirjoja oli luettu ja kengännauhat oli poikki. Ei huvita enää.

Päätimme rajata Pellen liikkumatilaa, jotta tuhot saataisiin kuriin. Ostimme
valkoisen, tukevan metallisen lapsiportin lastentarvikeliikkeestä ja
telkesimme Pellen putkaan kodinhoitohuoneeseen. Se oli p.a.s.k.a idea. Pelle
kiipesi portin yli ja kostoksi pisteli poskeensa pari punottua arkkua ja
kirjahyllyllisen romaaneja. Grisham ja Tervo ovat muuten Pellen mielestä
ihan hanurista. Remes menettelee.

Ostimme toisen portin ja asensimme sen oviaukon yläosaan. Eipä tule koira
enää portin yli. Eikä tullut. Sen sijaan ratsasi salvatun siivouskaapin ja
söi pesuainepurkit rikki ja imurin toimintakyvyttömäksi. Kahdesti. Pienempiä
tuhoja en viitsi käydä luettelemaan.

Tuplasalpasimme siivouskomeron tuolilla. Kostoksi siitä Pelle repi eteisen
(yhteydessä kodinhoitohuoneeseen) kiinteän naulakon kiinnikkeineen seinästä
melkein kahden metrin korkeudesta alas takkeineen päivineen. Gyprocissa on
muistona reiät kiinnikkeistä. Jälkiruuaksi meni parit kengät ja
villakangastakki. Se on pientä - saapahan uusia.

Ajattelin kokeilla DAPpia. Sillähän pitäisi olla rauhoittavia vaikutuksia
muutaman viikon käytön jälkeen. Eipä päästy kokeilemaan. Parin päivän
jälkeen Pelle söi sen.

Mainitsinko jo, että "eipä tule enää koira kahdesta portista yli"? Eipä
tule. Mutta läpi tulee kyllä. Eilen tuli. Oli pistänyt ranttaliksi.
Huonekaluja oli siirrelty, matot kurtussa, kirjoja syöty, lipastojen
päälliset pyyhkäisty lattialle, yläkerran keittiössä tasot tyhjennetty,
vaatekomeroon murtauduttu (ja syöty muutama kilo koiranruokaa), pari isoa
rottinkiarkkua syöty suikaleiksi, verhot revitty ikkunasta lattialle. Minun
huumorintajuni vielä riitti, kun 1,5 tuntia siipan kanssa selvittiin Pellen
edesottamuksia. Laitettiin portit takaisin paikoilleen ja kiristettiin niin
pirusti. Kokeiltiin vielä ettei rynkyttämällä pääse portista läpi tai saa
sitä pois paikoiltaan enää. Hyvältä näytti.

Äsken sain kotoa puhelinsoiton. Oltiin menty taas portista läpi päivän
aikana. Samoin seurauksin kuin eilen. Paitsi koiranruokaa ei oltu syöty, kun
sitä ei enää ollut. Eikä arkkuja pilkottu, kun niitäkään ei enää ole. Nyt
pystyn jo melko hyvin pidättelemään naurua. Tulee mieleen onko
taloudellisesti kannattavampaa jäädä pois töistä? Eli riittääkö päiväliksa
kattamaan Pellen elämöintiä.

Kolmesti on käynyt niinkin, ettei mitään ole tuhottu koko päivänä. Viitenä
päivän viikossa käyn töissä. Ei hassummin. Pelle on ollut meillä kesäkuusta
asti. Kesäkuusta on pitkä aika.

Ei se ahdistunut ole. Eikä vingu perään, vaikka p.e.r.s.k.ä.r.p.än.e.n
onkin. Kiltti kun mikä. Sillä on vaan energiaa. Ei se luilla ja leluilla
viitsi leikkiä, vaikka niitä sille runsaasti jätetäänkin, kun asunto on yksi
iso lelu ja paljon hauskempi. Huonekaluja se ei syö (isompia siis), eikä
seiniä, listoja tms. joten kai pitäisi olla uuden talon omistajana
onnellinen siitä. Aina ei jaksa olla onnellinen ja tyytyväinen.

Onni on oma koira. Oma rhodesiankoira. Oma Pelle.

[jansku]

Täytyy kyllä todeta että vähällä on päästy, etuoven ja ovilistojen raapimisen lisäksi Roni on pureskellut yhden ainoan kielletyn asian elämänsä aikana ja sen se teki silloin kun pentuna olimme sitä Kertulta hakemassa, nimittäin ensimmäisellä tapaamisella otti maistiaiset minun kengänpohjasta niin että kenkä oli vielä minulla jalassa

[kerttu]

Alkaa tuntumaan kun lehtiä lukee että spinonet on paljon fiksumpia kuin Berlusconi
www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1682570

[kerttu]

Kaikkea sitä saa lukea lennoilla tapahtuvan!
tämä oli Kalevan juttutuvassa
Häirikkö koneessa
Meidän seurueeseen sitten sattui se häirikkö tulemaan mukaan.Olisko sitten silmät päästään pitänyt hävetä, mutta en voinut.Se miespuolinen alkoi jo heti nousun jälkeen huudella kovaa ja huitoi ympärilleen käsillään häiritsevästi.Joi omasta pullostaan, kiskoi lentoemännän hametta ylös , yrjösi ja oli olevinaan hurmaava väläyttämällä leveää hymyään.Myöhemmin pissasi ja kai ulosti housuihinsa, röyhtäili ja lopulta oksensi häntä rauhoittelevan henkilön päälle.Ja kaiken kaaoksen jälkeen lentoemäntä sanoi häntä ihanaksi! Ja kyseinen miespuolinen päästi naurunräkätyksen. No huh: onneksi hän oli vasta 4 kk vanha ja tuskimpa homma toimisi 15 vuotta myöhemmin... ;D ;D