|
|
Post by Dynamo on Oct 28, 2004 11:10:56 GMT 2
Siis mitkä seikat eivät merkkaa itselle niin paljoa, etteikö koiraa käyttäisi jalostukseen.... hmm.
Kun ajattelen jalostukseen käytettävää koiraa, mulle ainaskin merkitsee kaikista eniten koiran kokonaisuus. Joku huono "pikkujuttu" voi peittyä toiseen hyvään, merkittävämpään. Näinhän homma toimii?
Jos uskoo, että koiran käyttäminen voisi jopa parantaa rotua, silloin ollaan oikeilla jäljillä.
Carita mainitsi löysät silmät. Eihän ne tapa, mutta ovat a)tosi hankalat metsässä, pellolla ja tuulella ja b)kamalan rumat.
Lonkat eivät mullekaan merkkaa kovinkaan paljoa; varsinkin jos tunnen rotua enemmälti, taustat yms. Spinoneissa tietämykseni on kyllä aika vähäinen. Suvun tilanne ja taustat on mulle tärkeämpiä kuin yksittäisen koiran.
Jatketaan...
maija äs
|
|
|
|
Post by Paivi Kari on Oct 28, 2004 12:40:05 GMT 2
Tämä onkin aika hankala ja moniselitteinen juttu.
Mun mielestä koiran luonne on kaikkein tärkein. Siitä en tinkisi missään tapauksessa.
Avoimet silmäluomet on todella ikävät, ja epäilemättä voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Se voisi siis olla yksi karsiva ominaisuus. Raskauttava tekijä on mun mielestä myös huonot lonkat tai OD. Ja sitten muut tekijät löytyvät rotumääritelmää lukemalla.
Mutta jostain on aina tingittävä, koska täydellisiä koiria niin harvoin löytyy.
Sekään ei aina tunnu toimivan, että yhdistelmän toisesta puoliskosta yrittää löytää kompensoivia ominaisuuksia.
Monestihin kasvatus tai pentujen teettäminen on myös tunnepohjainen juttu, ja silloin kyllä kasvattaja saattaa antaa paljon anteeksi koirien huonojakin ominaisuuksia.
Mutta JALOSTUKSEN pitää aina perustua järkeen.
Päivi
|
|
|
|
Post by Salla F on Oct 28, 2004 13:32:01 GMT 2
Minä olisin kyllä samoilla linjoilla Maijan ja Päivin kanssa. Kokonaisuus ratkaisee ja se, miten koiran rakenne sopii rodulle ominaiseen käyttöön. Esim. löysät silmät keräävät moskaa ja pehmeä turkki kerää siemeniä ja tikkuja, eikä suojaa niin hyvin oksilta. Rotumääritelmän ominaisuuksilla ON tarkoituksensa. Jos muuten hyvällä koiralla on esim. hammaspuutos, en kieltäytyisi harkitsemasta sitä omalle koiralleni, mutta sitten taas jos koirasta ja lähisuvusta löytyy jos ja vaikka mitä, niin en käyttäisi. Samoin esim. tulehduskierrehän ei varsinaisesti koiraa haittaa, jos muistaa troppia syöttää (mikä ei liene tarkoitus), mutta se kertoo kyllä aika selvää kieltä elinvoimaisuudesta. Sitten kun mietitään geenipohjan laajuutta, niin yksittäisten koirien tai yhdistelmien sulkeminen ei ole ongelmallista, jos takana olevia, hyviä ja terveitä linjoja on löydettävissä muista koirista. Suomen spinonethan polveutuvat pääosin englannista, joten sieltä niitä linjoja löytyy, jos tarve on. Itse olen joutunut kovasti urosvalintoja miettimään, ja olen punninnut asiaa seuraavilta kanteilta sulkematta mitään näkökantaa pois toisen kustannuksella: 1. Terveys (uros, sen jälkeläiset ja tiedossa olevat sukulaiset) 2. Luonne ja käyttöominaisuudet (uros, sen jälkeläiset ja tiedossa olevat sukulaiset) 3. Rakenne (toivottavasti kompensoi oman narttuni puutteita) 4. Sukutaulu (aloittelijalle ulkosiitos. Koska Ella ei ole suomalaisille spinoneille sukua, pidän geenipohjan kannalta tärkeänä, että uroskaan ei ole, ainakaan kovin läheistä.) Näillä kriteereillä olen syynännyt myös oman koirani. Täydellistä ei ole, mutta tieto puutteista auttaa. Terveyden ja luonteen/käyttöominaisuuksien välinen arvojärjestys oli todella vaikea päättää, mutta spinoneiden luonne on yleensä hyvä, ja sitten taas jos ajattelee näitä ns. luonnevikaisia koiria rodusta riippumatta, niin useinhan ne ovat a) väärin pidettyjä b) jostain paikkaa kipeitä ja siksi epäsosiaalisia. Sitten vaan lottokone pyörimään ja toivotaan, että jotain tulee ja ovat sellaisia, että niillä on jotain annettavaa suomalaiselle spinonejalostukselle.  Salla |
|
Caritakirjautumatta
Guest
|
Post by Caritakirjautumatta on Oct 28, 2004 14:49:46 GMT 2
On ihan pakko täsmentää ettei synny väärinkäsityksiä, TAAS... siis, en tarkoittanut että tieten tahtoen käytän löysäluomista, pehmeäturkkista, hammaspuutoksellista, C-lonkkaista koiraa, vaan tarkoitin, että jos koira on muuten hyvä ja sillä on joku näistä virheistä, niin silloin en katsoisi esteeksi vielä.
Muuten, minulla on löysäluomisesta sellainen havainto, että silmä kerää roskia, joo, mutta niin kerää normaali silmäkin, ja arvatkaapa mitä, se roska on pirun paljon vaikeampi löytää sieltä "normaalista" luomesta ja kaivaa ulos!! On se rumaa, myönnetään, enkä minäkään niistä pidä, mutta koira kärsii vähemmän siitä kun esim. jostakin selkävaivasta tai epilepsiasta tai kardiomyopatiasta, tätä minä tarkoitin.
Ja vielä, kaikki muut "tulevat" kasvattajat, mukaan vaan tähän keskusteluun, olisi kiva saada kommentteja lisää.
|
|
|
|
Post by kerttu on Oct 28, 2004 15:27:19 GMT 2
Tuo löysä luomi on ongelmallinen, siitä ei pääse mihinkään, ja ruma se on kans.... Tosin tiukkaankin silmään voi mennä roskaa ja silmät onkin syytä tarkistaa kaikilta maastosta tultua. Tämän opin aikanaan ajokoiratuomarilta. Hän käski kattoa koirien silmät. Meidän Santtu petitillä oli kauniit tiukat luomet, vaan niin ne oli kuitenkin mustanaan heinänsiemeniä syyskuisen jänisajon jälkeen. Välihammaspuutos ei ole se suurin virhe minustakaan. Todelliset ko yksilön ja lähisuvun sairaudet tulee ottaa vakavasti ja muistaa myös se käyttöominaisuus ja luonne. Kokonaisuus on tärkein. Pelkkä ulkonäkö ei ole jalostusperuste. Kunpa osaisimmekin tehdä päätökset järjellä eikä pelkästään tunteella  Pehmyt- ja runsasturkkinen on kauhistus, jos minun valta olisi yhtään en toivoisi niitä lisää. |
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 29, 2004 1:47:22 GMT 2
Vielä silmistä:
Mulla ei ole ollut ongelmia löysistä luomista, ei omilla eikä kasvateilla.
Vaan päinvastoin: joillakin pennuilla luomet ovat olleet jo niin tiukat (? onko oikea sana, mutta sinne päin), että yhdeltäkin silmäguru Jussila helpotti tilannetta, eli napsasi vähän alaluomea sivuista auki. Pentu oli noin neljän kuukauden ikäinen.
Jussila muuten sanoi, että luomiongelmissa, esim. kiertyneissä alaluomissa, ei saa vitkutella. Jotkut eläinlääkärithän suosittelevat, että silmät leikataan VASTA kun koira on päättänyt kasvunsa. Jussilan mukaan se voi aiheuttaa paitsi kipuja jopa silmän sokeutumisen (jatkuva hankaus).
t. maija s
ps. Nina P. !!!!!!!!!!!!!!!!!! Oletko sä nähnyt sitä Roopea Turussa??
|
|
|
|
Post by Nina P. on Oct 29, 2004 13:42:34 GMT 2
Tuosta alaluomen kiertymästä, Repeltähän on sellainen leikattu vajaan vuoden ikäisenä. Päivin kanssa asiaa aikoinaan pohdittiin ja useampi eläinlääkäri antoi meille silloin ohjeen odottaa, josko vaikka paranisi itsellään. Jossain vaiheessa näyttikin siltä, että "kääretorttu" alkaisi aueta.
Kiertymää on varmasti monen tasoista ja jos se aiheuttaa esim. silmän tulehtumisen, se kannattaa varmasti leikata varhain. Meillä ongelma oli vain kosmeettinen ja myöhäistä leikkausta perusteltiin myös sillä, että kasvun päätyttyä olisi todennäköisempää selvitä yhdellä leikkauksella. Luomesta leikataan vain hyvin pieni viilto, jotta asento olisi oikea, ei liian tiukka tai löysä. Meillä leikkaus onnistui ihan täydellisesti (kiitos Tarja Forell ja Koira-Kissaklinikka!). Tosin pari viikkoa välittömästi leikkauksen jälkeen Repe oli kyllä hurjan näköinen - silmän ympärystästä oli leikattu karvat pois niin, että valkea iho vaan hohti ja itse luomi roikkui löysänä.
Maija S.: Nähtiin Roopea viimeksi vuosi pari sitten, en tiedä asuvatko edes enää Turussa. Roope oli muuten ihan ensimmäinen spinone, jonka olen livenä nähnyt.
|
|
|
|
Post by Caritaunohtitaas on Oct 29, 2004 14:04:54 GMT 2
No kokemukseni silmäluomesta (tiukasta) on tosin irlanninsusikoirasta, mutta siinäkin tapauksessa ell käski odottaa kasvun loputtua ja vasta sitten korjata, ja kas kummaa, eipä ollut mitään korjattavaa enää, pari kuukautta myöhemmin luomi oli itsestään korjaantunut. Mutta kai tämäkin on tapauskohtaista, riippuen siitä kuinka tiukka jne. on kyllä ell varmaan katso tilannetta ja neuvoo sen mukaisesti.
|
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 29, 2004 14:17:11 GMT 2
Vielä luomista: Moni piukka alaluomi saadaan kondikseen, myös sisäänpäin kiertynyt, kun luomea vedetään hellävaroen alaspäin useita kertoja päivässä. Näin voi tehdä heti kun silmästä huomaa, että ohhoh... Luomien "tilanteen" näkee noin 4-5-viikkoisella pennulla, välillä aikaisemminkin. Kyllä tässä on kuulkaa tullut nyittyä luomia kerran jos toisenkin Useimmat ovat jo ihan ok kun ovat luovutusiässä. Mutta jos ei ole, se onkin kinkkisempi juttu kasvattajalle! Pudottaako heti hintaa - ja sitten tietty silmä korjaantuukin heti viikon päästä  - vai sopiiko pennunostajan kanssa mahdollisesta korvaamisesta sitten joskus jos on tarvetta. Onhan niitä vaihtoehtoja. Eräskin kasvattaja sanoi vuosia sitten, että on se hurjaa kun kotona on viisi "silmäongelmaista": myydäkö halvemmalla vai odottaako vielä? Siinäpä vasta pulma. maija s ps. Nina; voi olla että Roope ja perhe ovat muuttaneet Turusta; omistajahan oli silloin viittä vaille valmis lääkäri kun viimeksi olin heidän kanssaan tekemisissä, asuivat silloin yo-kylässä. |
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 29, 2004 14:35:12 GMT 2
Tuolla JTO:n puolella oli sielläkin juttua geenipohjan laajentamisesta. Kaikkihan sen toki hyväksyvät - olisihan se hölmöläisten hommaa, jos näin ei tekisi? Olen tuossa vaan pariakin rotua joutunut seuraamaan aika likeltä. Kun koirien lukumäärä kasvoi, katseet suunnattiin ulkomaille, kuinkas muuten. On se kyllä ollut aika hurjaa; on syntynyt kaikenlaisia kummajaisia, joilla ei ole ollut mitään tekemistä rotumääritelmän kanssa. Tämä kun on niitä ulkosiitoksen vähemmän mukavia kylkiäisiä Kaikista ulkomaan ihmeistä ei kerta kaikkiaan ole siitokseen. Kuten ei kotimaisistakaan. Syntymämaa ei pelkästään tee koirasta jalostuskelpoista. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Ja hommassa tarvitaan myös hyvää tuuria - joten onnea uskalikoille! maija s |
|
|
|
Post by carita on Oct 29, 2004 15:01:43 GMT 2
Minä taas  tuntuu ettei muut keskustele kun pari hassua, no, joka tapauksessa, geenipohjasta. Tänä päivänä ei onnistu ulkosiitostamaan (aika hyvä sana, eiks vaan ;D) kunnolla, koska koko eurooppahan harrastaa linjausta, joten kun minä määrätietoisesti haen narttua joka toisi vähän uutta, niin hups, eikö heti 4 - 5 sukupolven takaa ollaan taas "naapurikoirassa". Ja jos halutaan tehdä ulkosiitos pentue, niin sehän tapahtuu valmiiksi linjasiitetyllä "materiaalilla". Riskin siis ei pitäisi olla kovin suuri, jos varsinkin linjat sieltä molempien koirien takaa ovat tuttuja. Siis, ei suurempi riski kun se linjasiitoskaan. Ja tiukka linjasiitos taas tuo minulle mieleen nämä entisaikojen "vanhat, hienot siniveriset kuninkaalliset" jotka menivät naimisiin keskenään serkkujensa kanssa, ja niistähän on paljon juttuja tiedossa ettei ne ihan fiksuja ja terveitä olleet  Minusta olisi tärkeää pitää erillään suomen kannan linjat, ja rakentaa kimppatyöskentelynä eri linjoja, josta sitten on hyvä jatkaa eteenpäin, ettei kaikki olisi jotenkin lähisukua toisilleen. Onkohan tällainen mahdollista??? Tämä tietysti edellyttää että tuodaan narttuja lisää, jotka tuovat jotakin uutta... |
|
|
|
Post by Dynamo on Nov 20, 2004 8:11:47 GMT 2
Onko jollain kokemusta koirien polven ristisiteen menemisestä??!! Väinö loukkasi jalkansa viime sunnuntaina kun sai veti kuin mielipuoli pitkin jäisiä kallioita (no pakkohan sinne oli mennä hakemaan ne sadat ja sadat suppikset!!). Onko koko viikon onnahdellut ja lepuuttaa jalkaa ilmassa. Eilen käytin sen rokotuksilla ja näytin jalkaa samalla. Lekuri oli sitä mieltä että ehkä vaan reväyttänyt olkavarren. Antoi kipulääkettä ja käski kattoa alkuviikkoon. Piti toisena vaihtoehtona polven ristisiteen menemistä (siis katkeaako se?) - ja sehän tietää leikkausta. Mun yhden tutun staffi liukasti jäisellä kotipihallaan ja sillä oli sama homma. Iso leikkaus ja iso kuntoutus. Kertokaa mulle, pliis, ettei se nyt NIIN ISO juttu sentään ole. Ehkä ole ymmärtänyt väärin t. maija s |
|
|
|
Post by carita on Nov 21, 2004 16:09:53 GMT 2
Miten Väinö nyt voi, onko ontuminen vähentynyt?? Ehkä se vaan sitten onkin revähtänyt!!! Ei kai ollut kellään tästä asiasta kokemusta, kun et saannut vastauksia. Minä oon itse sellainen hullu huolehtia, että joka pikku asiakin paisuu suureksi asiaksi, joten en ole koskaan hyvä antamaan mitään lohduttavia sanoja, kun itse pelkään jopa koirieni rauhoittamisia, yäk... mutta ehkä teidän ei tarvitsekaan leikata Väinöä!! Muuten Maija, pistin sulle sähköpostia (jos vaikka luet vaan palstaa etkä omaa postiasi... |
|
|
|
Post by Salla F on Nov 22, 2004 7:03:50 GMT 2
Minulla on kokemusta ihmisen polven ristisiteen repeämisestä. Toivotaan vain kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että Väinöllä on joku muu vaiva. Jos kyseessä on ristiside, ontuminen tod.näk. pahenee, eikä koira muutenkaan kauheasti liikkua halua. Pidetään peukkuja. Salla |
|
|
|
Post by Dynamo on Nov 22, 2004 9:09:07 GMT 2
Salla ja Carita moi, katoin netistä, ja oireet ovat just nuo. Takajalan ristiside menee, jos koira putoaa pahasti - ja mehän höntyiltiin korkeilla kallioilla Ei ota edes juuri enää jalallaan alle, nukkuu vaan, eikä ole sille yhtään tyypillistä. Yritän just saada aikaa Skuttnabille. En muuta voi sanoa että voi vittu. maija s |
|
- vai sopiiko pennunostajan kanssa mahdollisesta korvaamisesta sitten joskus jos on tarvetta. Onhan niitä vaihtoehtoja.
tuntuu ettei muut keskustele kun pari hassua, no, joka tapauksessa, geenipohjasta. 