|
Post by SallaFi on Jan 2, 2009 13:20:15 GMT 2
Näinhän sen pitäis mennä. Eräs ystäväni käy säännöllisesti ulkomailla astutusreissuilla. Hän etsii yleensä ensin papereiden (sukutaulut, terveys, ominaisuudet, valokuvat) perusteella noin kolme urosta, jotka käy kaikki katsastamassa, ja valitsee niistä sitten sen, jonka ominaisuudet sopivat juuri ko. nartulle parhaiten. Aikaahan tuohon menee, ja pitää tietää urosten ominaisuuksista ja suvuista paljon. Eikä se tietenkään haittaa, jos tietää omankin narttunsa ja sen suvun ominaisuudet Rehellisyyden nimissä lisättäköön, että hän on valinnut siinä mielessä helpomman rodun, että valinnanvaraa löytyy rajan takaa enemmän No, kukin valitsee rotunsa, on minullakin näillä lintukannoilla ajuri harkinnassa. Salla
|
|
|
Post by kerttu on Jan 2, 2009 13:43:13 GMT 2
Tämä on tosiaan positiivista että keskustelua syntyy. Enpä arvannnut että laittaissani ilosanoman pennuista sivulle sen parissa päivässä lukee liki 350 ihmistä. Voisko Salla kuitenkin siirtää tämä ketjun vaikka jalostus ja kasvatus osion alle . Jos tätä joskus joku haluaa lukea ei välttämättä löydy tämän linkin alta ts ei muista missä oli. Sehän se ihanteellisinta olis että olis oma näkemyskin muitten arvioijien llisäksi jalostukseen käytetyistä yksilöistä. Esim kun Kokon Miinalle suunniteltiin Suloa, jolla ei koekäyntiä siinä vaiheessa niin me menimme helluparin kans ( ennen juoksua) tuohon peltoon ja katoimme niitä kuuden silmäparin voimin. Jukka, minä, Marjo, Raimo,Marko ja Outi. Itselläni on ollut mahdollisuus nähdä käyttämistäni uroksista Otto,Paavo,Väinö Carlo ja Pera maastossa.Osa esitti plussaa osasta ei hääviä sanottavaa. Eli Pim ja Rocco on arvoituksia minulle niin hyvässä kuin pahassa. Pimistä on omistajan kertomaaa sen mitä itekkään 15 vuotta sitten ymmärsin. Itelläni ei ole Pimin jälkeläistä mutta sen muistan että siinä pentueessa oli todellisia vaikeuksia noudon opettamisessa osalle pentuja. Osasta tuli kelvollisia jahtikoiria, Vain Brune tais yltää tulokseen asti. Voisinpa sanoa että onneksi se pentua ei jatkunut kuin yhden kasvatin toimesta ja niitä taas ei sitten käytetty jalostukseen. Siinä ei ollut kaikki asiat niin kuin olis pitänyt. Ei ominaisuuksissa eikä terveydessä. Romua en ole ite nähnyt aikuisena maastossa mutta minullekin on jopa saksaseisoja tuomarismiehet sitä kehuneet. Geenipohjasta kun huolta kannan en kuitenkaan suositellut sitä eräälle Klippans sukuisiista koirista polveutuvallle nartulle:) Spinoneita meillä oli hyvä tilaisuus seurata viime keväänä Italiassa, antoi se vähän lisää näkemystä millaisia pitää koirien olla jotka kykenevät juoksemaan, olkootikin että kultaisen keskitien minä kuitenkin haluaisin en niitä norsuja enkä kuitenkaan rimppakinttuja. Se että saimme niin privaatti kohtelun eli pääsimme toisin kuin muut vieraat seuraamaan taphtumia koeryhmien mukaan oli iso asia, siitä kiitos kuuluu Sallalle. Minä etenkin sain parhaan palvelun kun Salla vielä tulkkas minulle. Jos olisimme tieltä tiiraillett niin emmepä olisi hullua hurskaammaksi tulleet
|
|
|
Post by LMi on Jan 2, 2009 17:07:35 GMT 2
Meillä oli lk saksanseisoja, jota käytettiin metsästykseen ja ahkerasti. Riistaintoinen oli ja seisoi varmasti Mutta sen ominaisuudet riitti tasan tarkkaan sorsan noutajaksi. Rehellisesti kun sanon, en koskaan sitä olisi käyttänyt jalostukseen enkä olisi kehdannut myöskään myydä sen jälkeläisiä metsästäjille
Mitähän ihmettä tältä koiraparalta oikein vaadittiin ?? Riistainto ja seisontavarmuus on mielestäni ansioita jotka kelpaa muuhunkin kuin sorsametälle....
Tämä SSK: jalostustoimikunnan työ tietokantoineen ja kaer-kokeet antaa varmasti hyvää tietoa jalostajille ja hienoa että Salla ja Kerttu tekevät töitä sen eteen että Spinonet pääsis samalle viivalle muiden kanssa.
Mutta haluaisimpa rohkasta näitä muitakin kasvattajia. Sillä olen nähny Klippansin, Karhen, Wolfsiriuksen, Riekonnaurun ja Fragolan koiria fasaani pitoisessa maastossa eikä ykskään koira ole jättäny lintua seisomatta joten se lienee ominaisuus jota on vaikea jalostaa pois. Riistavietti / haku on asia jossa olen nähny eniten eroja, mutta voiko koira joka ei koskaan ole metsällä käyny osata hakea lintua ? enpä usko. Italiassa ja Spinone SM:ssä kiinnitin huomiota koirien hakuun ja tuulen/maaston käyttöön ja selkeesti erottu edukseen ne koirat joilla oli käytännön metsästyskokemusta. Testatkaa jalostuskoirat jotenkin ja suosikaa metsästäjiä pennunostajina sillä ohjaajasta on paljon kiinni mikä siitä pennusta tulee.... Ja josse menee oikealle miehelle/naiselle se palkitaan kaer-kokeessa ?
|
|
|
Post by SallaFi on Jan 2, 2009 18:44:23 GMT 2
Ohjaaja toki vaikuttaa paljon ja mikään koira ei opi videoita katsomalla, mutta kyllä koirasta täytyy löytyä sisäsyntyiset palikatkin Tiedän muutaman 6-7 vuotiaan kovalla metsämiehellä olevan koiran, jotka ovat varmasti saaneet maastoa yllin kyllin, mutta ovat siitä huolimatta tuulellakäyviä, hakevat joskus hyvin ja joskus eivät. Yksi vanhempi koira on noutajamiehellä, joka totesi, ettei ole ennen joutunut opettamaan koiraa ottamaan lintua suuhun, ja sanoi, ettei viitsi ottaa koiraa enää sorsajahtiin, kun näkee, kuinka koira vihaa uimista. Tietenkin samoja ongelmia löytyy muistakin roduista, mutta jos vertaa esim. lkss:iä ja spinoneita, niin lkss:ien keskitaso on korkeampi. Sitä keskitasoa pitäisi meidänkin mielestäni nostaa. Ja onneksi se on noista sukupolvista jo noussut. Toinen esimerkki näistä palikoista, joille ohjaaja ei voi mitään: Kaksi spinonea Italiassa, saman omistajan koiria. Koirat olivat samanikäisiä ja saaneet maastoa ja riistaa kutakuinkin yhtä paljon, eli ympäristöolosuhteet olivat lähes vakiot. Kävimme juoksuttamassa koiria paikallisella viinitilalla. Paikka oli molemmille tuttu ja molemmat tiesivät, että sieltä saattoi löytyä fasaaneja ja jäniksiä. Toinen koira painoi tuulispäänä pitkin tilaa nokka pystyssä, ihan kuin olisi hakenut mallia Keski-Suomesta Toinen taas ravasi nätisti suoraa linjaa edessämme noin 30 m päässä. Tämä jälkimmäinen sai vainun fasaanista, jota meni seisomaan. Toinenkin tuli paikalle ja säesti. Lintu nostettiin ilmaan ja molemmat menivät kiitettävästi perään. Tämän jälkeen ensimmäinen koira jatkoi taas hakuaan. Siitä kuvastui Metsästyshalu ja Palo. Toinenkin oli innoissaan noin 5 min, minkä jälkeen ravasi taas suoraa linjaa nätisti edessämme. Näin myöhemmin molempien sukutaulut, ja sieltä selvisi aika paljon...Omistaja oli hellämielinen ja piti koiristaan. Moni muu olisi harventanut muonavahvuuttaan. Ensimmäisen koiran olisin ottanut mielelläni itsellenikin ihan koska tahansa. Luoja varjelkoon minua koiralta numero 2. Salla
|
|
nepsu
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nepsu on Jan 2, 2009 21:46:44 GMT 2
Nyt kun Pasikin on vieraillut täällä, niin kysynkin häneltä seuravaa: miksi saksanseisoja, miksi ei toista spinonea? Muutama muukin on ottanut seuraavaksi koiraksi saksanseisojan, esim. Inga ja Leena, joten mielelläni kuulisin heidänkin syynsä rodun vaihtoon....Käsittääkseni seisoja on vauhdikkaampi pakkaus, niinhän Pasi tuossa kertoi... Toki kenenkään ei tarvitse perustella rodun vaihtoa täällä saitilla, mutta herättäähän se tietynlaisia ajatuksia, varsinkin kun tiedämme jokaisen teistä todella harrastavan sydämellä metsästystä?
|
|
|
Post by kerttu on Jan 3, 2009 8:01:32 GMT 2
Vastaan Leenan puolesta ja Leenan luvalla. "kun tiedämme jokaisen teistä todella harrastavan sydämellä metsästystä? " saimme hyvät naurut!! Leenako harrastaa metästystä sydämellä?? Säikähti todella onko hän niin väärän kuvan itestään antanut, ei kyllä muista että edes leikillään olisi sanonu tai puhunut moista:) Luulo ei ole tiedon väärti - tässäkään - Leena ei metästä hänellä ei ole edes metästyskorttia. Metässä koiran kans liikkumisesta taas varmasti eniten meistä kokemusta, samoin kuin seisojien koulutuksesta. Veikko on heillä se joka metästää ja Leena on kulkenut vuosikymmenet kaverina metillä. Veikolla on aina ollut saksanseisoja ja kun Eetu kuoli ja toisen seisojan laitto tuli ajankohtaiseksi, meillä ei ollut spinonea siihen hätään niin arvatkaapas kuka hommasi Viken Veikolle ? toki mies oma koiran tarvii, vaikkakin sitten karkkarin paremman puutteessa, seisoja se on sekin, eihän me roturasisteja olla Käyttötarkotus tulee tällä erää tyydytettyä ja kyllä Välitieltä on jo uusi spinonetilaus jätettynä. Jatkossakin tullaan Muhoksen Kylmälänkylästä, Veikon jahtimailta kantamaan mettoja valkoisten metsästäjien toimesta ! Apuna voi hääriä Vikke Vilestäjä joka on kelvollisesti asettunut Herran Hakonin ruotuun. Mitään ei siis tässä huushollissa ole vaihdettu, tietokannasta näkee miten monta seisojaa niin mannermaista kuin englantilaista heidän huushollissaan on ollut. Spinonet ovat Veikolle yhtä tärkeitä ja mieluisia kuin Leenalle. "Morttipäitä" kuten hän leikillisesti nimittää.
|
|
|
Post by Pasi on Jan 3, 2009 15:47:34 GMT 2
Pasi vastaa. Ajattelin saavani hieman nopeamman koiran, joka rotuna keskimääräisesti on varmempi metsästyskäytössä. Ajattelin myös yrittää tehdä koekoiraa. On vain ollut näitä ongelmia ( hauleja, olkavarsi ja auto ). Elsan kanssa kävikin niin, että riistaintoa on liikaa ( 3 kk alkaen ) ja jarruja ei tahdo löytyä ( ongelmia nekin ). On jo napannut 3 pikkulintua vauhdista, eikä suinkaan kesäpoikasia. Leidin kanssa vauhdikkain päivä on vasta 3 päivä maastossa ( n. 5 h / pv yhtäkyytiin ). Normipäivä ( erilainen kuin kummelissa) metällä on etelässä 1-2 pv ja n. 3 h / kerta. Mutta eroa on myös luonteessa, viheltäessä vauhtiveikko kääntyy vauhdissa ( ainakin pienenä ). Uintihalukkuus, etenkin riistalla hyvä. Spinonen parhaimpina puolena pidän kotiluonnetta, varmaa seisontaa, nykyisin hyvää hakua metsässä, nenää ja kestävyyttä. Meillä spinonella ongelmia seuraavasti; peräänmeno, liiaksi maa vainunen, ei tiedoita seisoo vaikka puoli tuntia ( tarvii tutkan löytääkseen metsästä ), liian itsenäinen pennusta asti ( ei tunne tarvetta miellyttää ) ja aina nälkä sekä kuola valuu vahdatessa. Kunpa koirat voisi yhdistää....
|
|
|
Post by carita on Jan 4, 2009 20:37:15 GMT 2
Kiitos Pasi rehellisestä vastauksestasi. Tämä antaa hyvän kuvan näiden kahden rodun eroista
|
|
|
Post by kerttu on Jan 5, 2009 10:11:52 GMT 2
Erot koirien välillä on monesti enemmän yksilökohtaisia kuin rotukohtaisia. Osa Pasinkin koirien ongelmista on koulutuksellisia. Olen seurannut vuosien saatossa satoja erirotuisia koiria maastossa. Monenlaista siinä on näkynyt ja ei ole yhtä rotua ylitse muiden. Toki eri ihmiset arvostaa koirassaan eri asioita, valintaan vaikuttaa myös missä metsästää ja miten paljon Tämä koirajalostus kun ei tapahdu pelkästään lukemalla ja pöydän ääressä, niin laitan keräämääni tietoa vuodelta 2007 nähtäväksi.Harmi kun tänä vuonna jäi lomakkeista tieto keräämättä . Linkki on kotisivumme www.ylilauri.com etusivulla . Tässä on kuitenkin 8 koiran ominaisuuspisteitä. Näitä kun olisi nähtävillä useammasta niin olisipa hieno homma.! Mukana myös ohje miten taulukkoa tulkitaan, kaikki asiasta huoltakantavat ei liene tutustuneet koelomakkeeseen perin tarkasti. Jospa tämä osaltaan auttaa ymmärtämään miksi koiraa tulisi käyttää kokeissa vaikka se ei tulosta saisikaan.
|
|
|
Post by Pasi on Jan 5, 2009 11:25:43 GMT 2
Olen kertun kanssa erimieltä koulutusasiasta, mielestäni se on kouluttamattomuutta ;D. Lisäksi pitää muistaa, että kaikki koirat on yksilöitä.
|
|
|
Post by kerttu on Jan 5, 2009 15:09:13 GMT 2
Olemme siis Pasi kuitenkin samaa mieltä On sinulla jos kellä ollut Elsan kans huono tuuri, se ei tosin ole kouluttamattomuutta.
|
|
|
Post by LMi on Jan 5, 2009 19:47:27 GMT 2
Uudessa Metsästys & Kalastus on Elvis niminen Villakoira jonka haukusta ammuttiin 14 piikkinen hirvi, koiraa kuulema käytetään myös lintu ja jänismetällä. Lisäksi mulla on tiedossa kaks pedlingtonin terrieriä toinen ajaa jänistä ja toista käytetään karkottavana lintukoirana. Koirat ei taida ymmärtää minkä rotusia ne oikein on, vai mitä ? Olisko ne sittenkin susia??
|
|
|
Post by Annakaisa on Jan 10, 2009 23:34:01 GMT 2
Hohoi! Täällä innokas uusi spinoneen ihastunut ihminen! Täällä on käyty vilkkaasti keskustelua, vähän ohi otsikonkin.. Mutta siis asiani koskee sitä, että myydäänkö koiria ollenkaan ns. kotikäyttöön, eli ei metsälle? Olen tutustunut rotuun ja ymmärrän toki, että rotu halutaan ptää mahdollisimman paljon käyttörotuna. Täältä hieman saa sen kuvan, että olisi todella vaikea saada. Pitääkö paikkansa? Kiitos vastauksistanne! Olen vakavasti harkinnut spinonen ottamista laumamme jatkoksi , tällä hetkellä siis yksi terrieri+ mies
|
|
|
Post by kerttu on Jan 11, 2009 9:33:16 GMT 2
Hei "Annakaisa" Rotujärjestön ohje ja toive on että rotua myytäisiin vain metsästyskäyttöön. Se on varmin tapa säilyttää koira metsätyskoirana. . Eihän unikkikappale mitään rotua huononna, jos se jää siihen niin ei mitään onglemaa mutta jos joku ottaa spinonen seurakoiraksi niin sitten voi tullakin houkutus pennuttaa se ja sitten onkin tulossa lisää seurakoiria, koska kukaan joka oikean metsästyskoiran haluaa ei osta sitä metsästämättömältä kasvattajalta. Tällainen toiminta tekee tyhjäksi pitkän uurastuksen rodun ja sen oikean aseman säilyttämiseksi. Seurakoiraksi suosittelen tutustumaan johonkin muuhun rotuun jolla ei ole riistaviettiä, niitä löytyy tosi viehättäviä. Alla eka " pykälä" kerhomme ohjeesta pentuvälittäjälle. Jos tätä kysymystä ei esitetä sitten voikin miettiä miksi ko kasvattaja on pentueen teettänyt. kenenkään ei tulisi teettää spinoneita toiveena josko ne menisi metsästäjille, se pitäisi tietää etukäteen.
"SAKSANSEISOJAKERHO R.Y.:N JALOSTUSTOIMIKUNNAN PENTUVÄLITYKSEN OHJEET
1. Tarkista, että pennun kyselijä on hakemassa itselleen metsästyskäyttökoiraa, ennen kuin jatkat keskustelua. Kysy mitä hän metsästää ja missä."
ystävällisin terveisin Kerttu Ylilauri SSK pentuvälittäjä
|
|
|
Post by carita on Jan 11, 2009 10:45:47 GMT 2
Hei Annakaisa! Minäkin taidan vastata sinulle tähän sinun kysymykseesi. Tuo mitä Kerttu kertoo on ihan asiaa, onhan hän virallinen pentuvälittäjä ja tietää mistä puhuu, mutta todellisuushan on ollut aivan toinen. Pentuja on myyty kotikoiriksi ja jos tulee lisää kasvattajia suomeen niin todennäköisesti tullaan niitä myös jatkossakin myymään "kotikäyttöön". En ole ainakaan tähän mennessä kuullut että kukaan olisi pennuttanut spinonea ja jos ei metsästäviä koteja ole löytynyt, ylimääräiset olisi viety ns. ladon taakse, en usko että näin tulee käymään tulevaisuudessakaan. Hullua touhuahan se olisi, spinone on mitä ihanin perhekoira eikä se tule koskaan yleistymään karkkarin tavoin "valtaroduksi" metsästäjien suosikkiroduksi. Jos suomeen ei synny enemmän pentuja lähivuosina voit aina kysyä ulkomailta, esim. ruotsista, sieltä kyllä aina jää yli "kotikäyttöön" koiria
|
|