Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Jan 30, 2006 12:54:38 GMT 2
Sirkuksen päähenkilöt: Siiri-spinone 4/2004 ja Bertta-leonbergi 2/2005
Taustaa: Kerron jo heti alkuunsa että leonbergien kanssa lyhyestä ikäerosta ei ole tullut ongelmia, ei meillä eikä muillakaan joilta olen asiaa udellut. Vanhemmillani esimerkkitapaus leonarttu 2/1999 ja suomenajokoira narttu 3/1998, kotona meillä kaksi urosta 2/1999 ja 1/2000. Kotona meillä on yli 200kg koiraa 4 koiraan jakautuneena ja kaikki palloilevat perheen parissa. Kaikki tietävät paikkansa suhteessa ihmisiin ja ainoat johtajuuskamppailut(?) ovat nämä nykyiset. Bertta ei mielestäni provosoi, eikä mitenkään muuten ole riitaa haastava persoona. Myöskin Siiri tulee loistavasti toimeen vieraiden narttujen kanssa.
Itse sirkus: Viime viikonlopun aikana tytöt on irroiteltu toisistaan tai oikeastaan Siiri irroitettu Bertasta 4 kertaa!! Reikiä on siellä ja täällä molemmissa… 2 matsia neljästä todistin aloituksen vierestä; ei mitään syytä! Ei luuta, ei lelua, ei keppiä, ei yhteen törmäystä, ei mitään!! Mm. siitä tuli tappelu kun "mummu" siis ihminen käveli oma pihallaan 50 metrin päässä. Bertta meni aidalle, 2-3 metrin päähän Siiristä -> Siiri ampui päälle kuin yleinen syyttäjä. Kun Bertta alistuu tai yrittää pois tilanteesta, Siiri jatkaa vaan. Eli käytännössä Siiri irti, kenttään ja päälle istumaan siihen asti että se rauhoittuu. Bertta puolestaan jatkaan hommia niinkuin ennenkin kun Siiri on irrotettu siitä. Vielä siis ei ole pahempia reikiä tullut, mutta kauhulla odotan Bertan kunnollista hiiltymistä…
Eli ehdotuksia tilanteen hanskaamiseksi otetaan vastaan. Koirien erottaminen toisistaan EI ole meille ratkaisu, olen päättänyt jo vuosiavuosia sitten, että kaikkien koirien pitää pystyä olemaan yhdessä laumassa ja meidän ihmisten kanssa. Jo juoksuajat ovat tarpeeksi raastavia minulle, kun tytöt ja pojat erotetaan toisistaan.
Summa summarum; tätä tilannetta en meinaa kovin kauan katsella. Meillä on 1,5v poika ja tällä menolla on vain ajan kysymys milloin Veeti on välissä…
|
|
|
|
Post by Salla F on Jan 30, 2006 14:33:11 GMT 2
SSK:n puolella oli aiheesta keskustelua, yritin eilen illalla löytää missä, mutta ei löytynyt. Siellä oli muistaakseni ihan hyviä neuvoja. Tilanne oli kyllä sikäli eri, että koirat tappelivat koko ajan, eikä vain pasahduksia silloin tällöin muutamia kertoja viikossa. Sieltä voisi saada jotain osviittaa kuitenkin.  Salla |
|
Maija kirjautumatta
Guest
|
Post by Maija kirjautumatta on Jan 30, 2006 14:44:35 GMT 2
Määki yritin löytää eilen tuota kun siitä oli puhetta, mutta en löytänyt.
|
|
|
|
Post by maija s on Jan 30, 2006 16:22:19 GMT 2
Hei kaimani ja muutkin!
Tämä allaoleva ei ole sitten mitään kirjatietoa, vaan omakohtaista kokemusta elävästä elämästä:
Luulottelin aikoinani (kun koirat matsasivat), että kyllä se varmaan siitä, selvittelevät välinsä - ja muuta potaskaa. Liiankin usein käy niin, että koirat pääsevät tappelun makuun, ja se on siinä. Huom, se on todella siinä.
Vaihtoehdot Maija sinun tilanteeseesi: koirat erilleen tai toinen myyntiin (tai mikä se ratkaisu sitten onkin). Kolmatta vaihtoehtoa ei ole, usko minua.
Turha odotella, josko tilanne paranisi. En minä ainakaan sitä enää tällä kokemuksella tekisi. Siinä on liikaa pelissä: koirien terveys, oma perhe - ja ainakin se jatkuva stressi niin koirille kuin ihmisille. Se ei ole kenenkään edun mukaista.
Nyt ei Maija ole kyse ollenkaan siitä, ovatko leonbergit tai spinonet sen enempää riidanhalusia kuin muutkaan tai onko kaikki mennyt ok vanhempiesi kotona. Näitä vaan sattuu ja tapahtuu - ja sille me emme voi mitään. Ei se auta suinkaan kaikkiin koiriin, että "ihminen on näyttänyt niille paikkansa, ja ne tietävät sen".
Kyllä spinone osaa tappelun siinä missä muutkin!!!! Minä annoin omistamani spinonenartun ystävilleni jokunen vuosi sitten, tappeli kuin raivohullu kettuterrierin kanssa (molemmat sen sijaan tulivat erinomaisen hyvin juttuun perheemme muiden narttujen kanssa!). Spinone ei ollut silloin (eikä ole vieläkään) tapellut kuin tämän kettarin kanssa. Typeränä ajattelin silloin että spinone antaa periksi - ja kattia kanssa, siinä olisi tullut ruumiita, jos ei jonkunlainen järjen hiven olisi pelannut. Annoin aivan liian monta kertaa niiden tikata toisiinsa kiinni.
- Koirien välien menemiset eivät ole katsoneet ikää, aikaa, paikkaa, sukupuolta... Useimmiten ne ovat alkaneet täysin tyhjästä - ainakin meidän ihmisten mielestä.
Ihmisillä on vain aivan ymmärrettävästi haaveena, että kaikki eläisivät sopuisasti keskenään. Me emme kuitenkaan näistä päätä.
Tässä pari esimerkkiä, kun ihminen luulee olevansa fiksu näissä asioissa:
- Ystävilläni Jukalla ja Anjalla oli lauma riiseneitä ja kultsuja. Laumakoko (kaikki narttuja) oli kasvanut seitsemään. Iloisia ja kivoja koiria kaikki. Sanoin kerran Anjalle että miten kauan luulet että sopu jatkuu jo näinkin isossa laumassa. Johon Anja: meillä on tehty selväksi ettei tapella.
Päivää myöhemmin nuorin suursnautseri repi nuorimman kultaisen noutajan päänahan irti, liki 60 tikkiä.
- Kaverillani merjalla on shar peitä. Kivat nartut Iitu ja lala tulivat aikansa hyvin juttuun, ovat sittemmin tapelleet aina välillä. Omistajat toivovat, että josko ne NYT olisivat saaneet asiansa kuntoon. Tästä varoittelin Merjaa monasti.
Joulupäivänä ottivat jälleen niin kovin yhteen, että eläinlääkärillä riitti jälleen töitä.
Varmasti joku teilaa nämä kirjoitukseni toteamalla, että "meillä ei anneta tappelumahdollisuuksia".
Jos näin uskalletaan väittää, koiria ei myöskään voida pitää yhdessä.
t. maija s
|
|
Maija kirjautumatta
Guest
|
Post by Maija kirjautumatta on Jan 30, 2006 17:33:55 GMT 2
Nyt ei Maija ole kyse ollenkaan siitä, ovatko leonbergit tai spinonet sen enempää riidanhalusia kuin muutkaan tai onko kaikki mennyt ok vanhempiesi kotona. Joo, mainitsin tuon rodun ja esimerkit siitä syystä, että monilla on aivan väärä käsitys leoista. Niitä pidetään monesti sellaisina "tapan kaikki koirina" näissä asioissa. Päivä on mennyt ihan hyvin, tosin siiri murmattaa häntä pystyssä mennen tullen ja palatessa  |
|
|
|
Post by kerttu on Jan 30, 2006 19:02:56 GMT 2
Niin murheellista kuin se onkin niin ”vanha Maija ” on oikeassa. Samoja asioita olen itse sanonut nuoremmalle Maijalle, ja nämä neuvot mitkä mielen viereenkään tulee, olen antanut aiemmin privaatisti mutta tässä myös muille tiedoksi Tosin tuo, että kerta ne nyt tappelee, ei välttämättä tarkoita että ne tappelis koko ikänsä. Tuollainen touhu tietenkään ole mukavaa kateltavaa, mutta tuskin ne hengiltä toisiaan ottais ( tosin voi olla riski alkaa sitä mittaamaan.) Spinone tappelee siinä kuin muutkin, tosin yhden koiran kans elävät eivät sitä hevillä usko. Aloittajia ne eivät tietääkseni ole ruukanneet olla. Meillä tappeluita on vuosien saatossa ollut tasan kaksi, molemmat vanhemmat bassetti nartut ottivat nokkapokkaa Venlan kans. Kummallakin kertaa oli selkeä syy yhteys hormoneihin. Tapaukset eivät onneksi toistuneet sen enempää. Vieraiden koirien kans kukaan meidän koira ei ole tapellut ikinä. Olen Maijallekin sanonut että minusta on todella outoa että spinone, jos se on tervepäinen tekee tuollaista. Tai sitten siellä Kaivosojantiellä ei ole johtajuudet selvillä. Sen minkä minäkin olen Siiriä tavannut, ei todellakaan luonnetta voi moittia, nämä tapaamiset ovat olleet kodin ulkopuolella. Siirin kotielämäähän en kärpäsenä seinällä ole ollut seuraamassa.
Perhettä ja etenkään lasta ei saa riskeerata missään nimessä.. Elämässä täytyy tehdä valintoja tässä taitaa olla sellaisen paikka.
.
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Jan 30, 2006 19:28:42 GMT 2
Siirin luonne on ihana. Viimeisimmän juoksun ja raskauskotkotusten jälkeen se on ollut kuin ihmisen mieli. Todella kiltti, kuuliainen ja sosiaalinen tapaus. Koirapuistossa, lenkillä kohdatessa jne kaikkien kaveri.
Viimeisimmän juoksun jälkeen alkoi myös tuo pomottelu. Ihmisille on niinkuin ennenkin, mutta muille koirille pitä kaapin paikkaa näyttää. Komentamisen hyväksyn jos hampaat pidetään omassa suussa ts. en "revi ressiä" niistä, mutta tämä alkaa jo oikeasti olla liikaa. Kertullekin mainitsin jo pomotuksesta, ja silloin jo pelkäsin että tämä on tulossa...
|
|
|
|
Post by maija s on Jan 30, 2006 20:12:37 GMT 2
Nämä ovat vaan niin paskoja juttuja, koska a)tappelun makuun päässeet saattavat tapella vain kerran, kenties kaksi - tai voivat tappaa toisensa jo huomenna. Miksi spinone/leonberg ei tekisi niin? Mikä tahansa rotu/rodut voivat tehdä niin. Ei se välttämättä tarkoita ollenkaan pahaa raatelemista, esimerkiksi yksi kulmahampaan sopiva pistos henkitorveen voi viedä koiran hautaan. Näin kävi meillä. Koirat tappelivat vähän (huom, VÄHÄN) illalla, ei juurikaan jälkiä ("huh, päästiin vähällä!"). Aamulla oli toinen kuolleena olohuoneen lattialla. Syy selvisi ruumiinavauksessa. b)seuraavaan tappeluun voi mennä viikko, vuosi, kymmenen vuotta, ehkä ei koskaan enää - kuka voi tietää? c)se on fakta, että mitä suuremmaksi lauma kasvaa, sitä todennäksemmin tappeluja syntyy. d)se ei riitä, että ihminen sanoo järjestyksen eli minä olen pomo. Vaikka susilaumassa alfasusi puolustaa pienintä, ihmissuden väliintulo ei suinkaan aina tuo toivottua tulosta. e)Kerttu kirjoitti että tod. näköisesti Kaivosojantiellä ei ole johtajuusasiat selvillä. Mutta mitenkäs ne voidaan laittaa kuosiin, kun kaikki on ollut hyvin - ja yksi kaunis päivä joku alkaa machoilun. Siinä saa kyllä olla aikamoinen kikkakolmonen jotta onnistuu. f)tietysti on rotuja jotka ovat tappeluherkempiä kuin toiset. Kukaan täysipäinen ei esimerkiksi pitäisi kahta staffiurosta irrallaan narttulauman keskellä. Esimerkiksi Paula H-Lehkonen kirjoitti kerran kettuterriereistään: "Hieno rotu mutta äärettömän herkkiä tappeluille". Näin on. Olkoon ihminen millainen johtajaguru tahansa. g)Toiset koirat ovat - rotuun katsomatta - kovempia pomottelijoita kuin toiset. Se on asia mikä kannattaa hyväksyä. Se on taas toinen juttu mitä sille itse aikoo tehdä h)lopuksi toisten koirat eivät tappele ikinä. Toisilla tilanteet ovat toistapäin. Kyllä mullakin on aika hyvä näppituntuma näihin asioihin, mutta tappeluilta ei ole vältytty. Se oli kamalinta aikaa kun oli se ekia s-penue myymättömänä kotona: narttulauma kasvoi ja kolme urosta, hyvät kamut, alkoivat katella toisiaan siihen malliin että ton mä kyllä syön. Tilanne rauhoittui kun laumakin pieneni. Nyt kattomaan Käenpesää t. maija s |
|
|
|
Post by Maija taas on Jan 30, 2006 20:25:53 GMT 2
Jotain tapahtui... Koirat oli hetken keskenään pihalla ku piipahdin itse sisälle...
Siirille tosin oli ilmaantunut kaulaan 5 cm pitkä vekki, mutta tässä mökissä ei ole ollu näin hiljaista aikoihin! Nou murmuutus!!
Tuossa nuo makaa lattialla ja Bertta tutkailee Siirin vaurioita.. Kumpa tämä tilanne pysyisi!
|
|
Wilma
Full Member
Posts: 149
|
Post by Wilma on Jan 30, 2006 21:09:20 GMT 2
Tarvitaanko eläinlääkäriä. toivottavasti paranee pian ja
Toivottavasti tilanne selviää tuolla ja jos ei niin jotain kantsis tehä.
Mutta voisko tilanne olla myös mustasukkaisuutta tai turhautumista. Tosin varmaankaan syytä ei saada aivan helposti selville.
Tosin jos sulla vain aika riittää niin vois kokeilla vaikka että kävisit pelkästään Siirin kanssa pellolla tai muuten vaan jossain juoksentelemassa. Ainakin sillointällöin.
Meillä oli aikanaan häkissä kaksi pystykorvasekoitusta
narttuja molemmat jotka ottivat yhteen välillä tosissaan
kuului sisälle asti onneksi ei mitään tapahtunut,mutta uskon senkin johtuvan vain siitä että niillä oli aivan liian pienet piirit siellä häkissä.
|
|
|
|
Post by Maija taas on Jan 30, 2006 22:00:06 GMT 2
Ei tuo oo ku pintanaarmu..
Siirin kans kuljen yksin niinkuin kaikkien muidenkin, eli jokaisella on vuorollaan "lellipentupäivä". Mietin turhautumista, mutta miksi se sitten on viikonloppuna ja lomilla ku rytisee? Viikolla ne on tähän asti olleet niinku muittenki ihmisten koirat..
|
|
|
|
Post by kerttu y on Jan 30, 2006 22:15:45 GMT 2
|
|
|
|
Post by Brunette on Jan 30, 2006 22:36:53 GMT 2
Maija ole onnellinen, että teidän koirat on kuitenki samalla koko viivalla - ainakin lähes. Tapeltu on meidänki laumassa ja ainut on Brunette spinone, joka ei ota osaa -onneksi. Tiibetinspanieli pojat (ikäero oli 1,5 v.) tappeli aikoinaan mennen, tullen ja palatessa. väliin ei mahduttu edes samaan rappukäytävään. Jouduttiin pitään eri huoneissa yms. Nuorempi Epi näyttäis olevan se aloittaja... Kun meille otettiin saksanseisoja niin kohde Epillä vaihtui siihen. Yleensä Epin pinna loppuu ruoan tai mun takia. Onneksi yhteenotot tapahtuu todella harvoin. Tänä aamuna viimeksi oteltiin Voltin ruokakupilla. Voltille (6-v lkss 42 kg) ei oikeen maistunut ruoka ja kuppiin jäi. Epi (14,5-v. tipsu 7 kg) päätti syödä jämät. Voltille meni tietty omaa kupiaan puolustaan ja Epille meinasi käydä huonosti. Voltti iroittaa otteensa käskystä, ainaki vielä Vaurioita, ainakaan näkyviä, ei Epille onneksi tullut. Epi oli päivällä päättänyt muuttaa (varmaankin mummolaan), Juho oli postilaatikolta käynyt palauttaan karkulaisen kotiin. Epi on yleensä meillä aloittaja ja kun ei kokoa oo paljon, niin toivois järkeä hieman lisää. Luonteeltaan Epi on hyvin omistava, hiukan macho ja joiltain osin löytyy myös hiukan epävarmuutta. Poikien kanssa ei oo koskaan tultu oikeen toimeen, mutta pakon edessä kyllä sietänyt. Koskaan ei ihmisiä kohtaan oo osoittanut minkäänlaista vihaissuutta. Maija S. kiteytti asian aika hyvin, se ei johdu rodusta vaan yksilöstä. Joskus kemiat vaan ei käy yksiin. Pienet koirat onneksi oli helpompi sijoittaa kaksiossa eri huoneisiin  Rauhallista viikkoa kaikille! Pia |
|
|
|
Post by Salla F on Jan 31, 2006 9:19:14 GMT 2
Ei, tämän minäkin löysin. Siinä ketjussa oli kaksi narttua, jotka vihasivat toisiaan silmittömästi. Salla |
|
|
|
Post by Nikke muut on Jan 31, 2006 10:35:30 GMT 2
|
|
