Tappelua

[maija s]

Käsittelemättä on jäänyt se, mitä voi tilanteelle itse tehdä (aina kannattaa toki yrittää):
- antaa koirille mahdollisimman paljon liikuntaa ja päänupille töitä.
- spinone tarvitsee kaikkea tuota, muuten on ihan riittävän mäntti.
- välttää hankalia tilanteita: ruokakupit, vieraat, lelut, riehumiset, yhteiset lenkit..
- pitää koirat erilleen kun ovat yksin, mutta yhdessä kun hyvä hetki. Huom, HYVä hetki. Rauhallinen, ei vieraita.

Äkkiseltään ei tule muuta mieleen. Poppakonsteja ei ole, jokainen tilanne on koirakohtainen.
Hankalinta on pörisijä, jolle jää pykälä päälle. Karvat pystyssä ja jäykät jalat - siinä sitä muulle porukalle kiihoketta kerrakseen.

Mä olen kokeillut vaikka mitä. Mutta JOS koira on oikeesti mäntti, keinot ovat vähissä. Sanokoot viisaammat mitä tahansa.

Yleensäkin koirahuusholleissa kannattaa aina olla askeleen edellä myös näissä tappeluasioissa. Esimerkiksi meillä ei tulisi mieleenkään jättää spinoneurosta ja bullterrieriurosta kaksisteen samaan tilaan. Lapsilla ei ole mitään asiaa päästää niitä kimpassa ulos. Kun on vieraita niitä ei pidetä siinä samaan aikaan. Kun mennään lenkille ei tule narttuja mukaan.
Huom! urokset ovat hyviä kavereita, joten miksi aiheuttaa tilanteita joissa voi räjähtää?
Kandee ihan oikeesti miettiä asioita ajo etukäteen, ennen kuin jotain (mahdollisesti ) tapahtuu. Varsinkin kun laumassa on sekä uroksia että narttuja.

t. maija s

[Nina]

Surulliselta kuullostaa.

Maija S:llä oli hyviä vinkkejä, samoin Janet Tervashongalla em. linkissä.
Lisäksi tulee mieleen muutamia asioita:
- onko AIVAN varmaa, että Siiri on terve? Pienikin kipu, vaiva, tulehdus jossain lisää ärtyvyyttä ja vähentää sietokykyä. Pahin todistamani esimerkki oli Siirin ikäinen hoffiuros. Kaikki pitivät hirveän dominoivana ja hankalana ja riidanhaluisena ongelmakoirana. Ei tullut toimeen yhdenkään koiran kanssa. Vastaushan tietysti oli, että luulot pois, koira ketoon keinolla millä hyvänsä ja Johtajuus Kuntoon. Tilanne paheni koko ajan, koulutuksesta tuli painajainen niin koiralle, ohjaajalle kuin koulutusohjaajallekin. Puhumattakaan kotielämästä. Lopuksi koira lopetettiin. Ruumiinavauksessa todettiin selkärangan hiushalkeamia, jotka olivat aiheuttaneet sietämättömiä kipupiikkejä...
- koirien signaalit ovat hyvinkin hienovaraisia, koirat osaavat koiraa paremmin kuin ihmiset. Bertta saattaa hyvinkin laukaista omalla toiminnallaan jotakin, mitä ihminen ei tajua. Koiranlukutaito avainasemassa. Ole nopeampi kuin koirasi ja puutu tekoihin ennen kuin ne on edes tehty.
- kaikki koirat eivät sopeudu laumakoiriksi, eivät kertakaikkiaan, vaan stressaavat ja reagoivat eri tavoin, toiset käymällä päälle, toiset pissaamalla sänkyyn. Mikäli haluaa tällaisesta koirasta kuitenkinlaumansa jäsenen, se on työlästä ja tulenarkaa. Uusi koti Siirille?
- eri koirat tarvitsevat eri määriä / erilaista henkilökohtaista huomiota. Jollekin riittää kerran viikossa 15 min tottista takapihalla, toinen tarvitsee järjissään pysyäkseen huomiota joka päivä monta kertaa /uusia opittavia asioita/ yksin nakkikioskille/ filosofista keskustelua/ enemmän aikaa ilman laumaa yksin päällikön kanssa. Työlästä toteuttaa monen koiran kanssa varsinkin, kun ihmistaimi on vielä pienen pieni. Joku tarvitsee vielä hurjan paljon enemmän liikuntaa kuin toinen. Kuten Maija S kirjoitti spinone tarvitsee Paljon Liikuntaa ja Aivotyötä. Olen täysin samaa mieltä.
- yksittäistä ratkaisua ei tilanteeseen varmasti ole. Monta hyvin työlästä tapaa koettaa saada tilanne hallintaan
a) Siiri ja Bertta eivä saa olla kahdestaan koskaan eikä misään tilanteessa
b) niitä ei kertakaikkiaan saa päästää ottamaan mittaa toisistaan ei edes jäykin jaloin. Tässä nartut pokkeavat uroksista, oletan. Jokainen tappelu tai nahistelu vahvistaa pyrkimystä eliminoida kilpaileva narttu laumasta, jokainen kerta vahvistaa asetelmaa ja lisää riskiä.
c) Siirin itsetuntoa ja luottamusta pitää vahvistaa, ettei se koe Berttaa niin uhkaavaksi. Berttahan on juuri kasvamassa aikuiseksi hormonitoiminnaltaan ja selvä uhka epävarmalle Siirille.
d) koirat harjoittelevat Maijan kanssa erittäin kontrolloidusti yhdessä liikkumista ja olemista. Maija määrää jokaikisen liikahduksen ja eleen, kumpikaan koira ei tee oma-aloitteisesti ilman lupaa mitään. Tätä jatketaan toistaiseksi, kunnes joko näkyy tuloksia tai lauma jaetaan osiin pysyvästi.
e) kaikkia mahdollisia tilanteita (ovista kulkemisia/ruokinta/ leikki/autoilu/vieraat jne), jotka edes saattaisivat laukaista , joissa uhittelua vosi syntyä edes teoriassa on vältettävä.
f) Maija on ehdoton päällikkö, mitään ei tehdä ilman lupaa. "Sun tahtos on ny mun taskus."

Kannattaa yrittää, vaikka työlästä varmaan tulee olemaan. Jos tuloksia ei ala syntyä ja tilanne tasoitu, on turha potkia tutkainta vastaan.

Onnea matkaan, toivottavasti sopu löytyy.

Nina

[Nina P.]

Minulla ei ole kokemusta useammasta koirasta kotona, eikä myöskään juurikaan nartuista, joten mitään uusia käyttäymisvinkkejä en osaa antaa. Maija S:ltä ja toiselta Ninalta niitä jo tulikin.

Se, mitä minä suosittelen tekemään, on käyttää Siiri lääkärillä ja varmistaa että kaikki on kunnossa. Kipu todellakin voi saada koiran käyttäytymään hyvinkin aggressiivisesti. Meillä oli harrastusryhmässä airedalenterrieri uros, joka yritti useampaan otteeseen ampua Repenkin päälle - vaikka Repe oli nurkassa "piilossa" kytkettynä, eikä päässyt yllyttämään toista. Vuoden verran siinä meni, ennen kuin selvisi, että tällä uroksella oli selkärangassa vikaa ja ajoittain kovia kipuja.

[Nina V]

siis edellinen Nina on Nina V ja viisihäntäinen laumamme, täsmennyksenä (kun en voinut editoida)

[maija s]

Pahinta näissä koiramatseissa on se ainainen epävarmuus: räjähtääkö vai ei?

Sekään, että johtajuudet on (ainakin ihmisen silmissä) selvitelty ja koirat kavereita, ei tosiaan takaa läpi elämän kestävää seesteistä tilannetta.
Hyvin tavallista on, että nuorempi alkaa kukkoilla kun huomaa vanhemman askeleen hidastuvan ja kuonon harmaantuvan. Tunku Kalifiksi on monilla koirilla kova, toisilla moisia elkeitä ei ole koskaan.

Onneks meillä ihmisillä on sentään päätösvalta, mitä tehdä tappeleville koirille.
Samaa ei voisi sanoa, jos huushollissa olisi kaksi teinihirviötä, jotka olisivat toistensa raiveleissa kiinni kaiken aikaa ja nostelisivat kinttua pitkin seiniä

[maija s]

Jäi äskeisestä pois:

Kun puhun mäntistä koirasta, sillä tarkoitan sen mänttiä tapaa eli tappelemista. En sen muita ominaisuuksia.
Koira voi olla muuten aivan täysin muuta: superkiltti, mirlettömän hyvä metsällä, pellolla, näyttelyissä, tottistreeneissä, lasten kanssa, vieraiden koirien paras kaveri jne jne jne

Ei koirasta tarvitse hakea mitään ihmeempää "syytä" tappelemiseen. Ei se tee koiraa sen huonommaksi - vai hanakalaksi pitää. Se on vain sen sorttinen.

Eri asia tosiaan on Nina V:n mainitsemat sairaudet. Meillä D-lonkkainen sakemanni alkoi pörrätä nukkuessaan pennuillekin, joita se nuorena miehenä rakasti. Kipuili selkeästi kun ikää tuli toiselle kymmenelle.

ms

[Wilma]

Maija s: ei kotona tarvi olla ku yks teini-ikäinen neiti ja pari muuten vaan voimakastahtosta poikaa niin on koko huusholli ihan sekaisin. Onneksi koirat ovat mitä rauhallisempia ;D
(toim.huom. viimeinen kommentti oli vitsi jonka kaikki ymmärtävät jotka ovat tavanneet meidän Wilman)

Maija I: Kuinkas siellä tällä hetkellä elo sujuu. Toivottavasti löytyy pian rauha taloon

[Maija kirjautumatta]

Rauha maassa edelleen...

[Maija kirjautumatta]

Rauha maassa edelleen... Nyt sitten Siiri aloitti juoksunsa, 2kk etuajassa. Sama kai tuo muuten mutta (joukko)lonkkakuviin aika varattuna 9.2

[Wilma]

No sitähän se Siiri varmaan on kiukutellu.
Ollaanhan sitä mekin vähän enemmän ja vähemmän kärttysempiä kerran kuussa. kysyppä vaikka ukoltas jos et usko ;D

[maija s]

Englannissahan vastustetaan kiivaasti spinoneiden tappelu- ym. pyrkimyksiä. Siellä esimerkiksi ainakin valveutuneet kasvattajat eivät käytä jalostukseen koiria, joilla ko. "ongelmia". Kaappikasvattajat ovat asia erikseen varmasti sielläkin.

Näin esimerkiksi teki ystäväni Liisa Mäkinen, jolla oli aivan upea Wynsett-narttu, todella voittoisa. Kaunein spinone jonka olen koskaan nähnyt. Liisa ei koskaan tehnyt Candylla pentuja, koska se pörräsi hanakasti kotioloissa. Muualla sitä ei ilmennyt.
Nostan Liisalle tästä hattua - tosin siellä on paljon helpompaa jättää terve ja hyväsukuinen koira käyttämättä, koska uusia on saatavilla pilvin pimein.

Tuo "Liisan malli" on kuitenkin aika rankka, koska syitä koiran käytökseen voi olla monia. Kaikkia eiväyt tosiaan johdu koiran perimästä.
Mutta - aina kannattaa tehdä varman päälle.

Mielipiteitä, kiitos!

[maija s]

Minusta perin kiintoisa aihe, mutta ei sitten

[maija s]

Pera kirjoitti osuvasti tuolla toisaalla siitä, miten Leo on käyttäytynyt jouduttuaan tappeluun.
Saman olen minä havainnut - spinone on tulta ja tappuraa, eikä periksi anneta. Liekö peräänantamattomuus sieltä metsästyskoiraperimästä, tiedä sitten.

Spinone on siitä kiva, kun se ei juurikaan haasta muita koiria matsaamaan. Ja jos tekeekin ja vastapuoli on "hei älä ny viitti" -linjalla, homma kuivuu helposti siihen (Siiri-Bertta).
Varmaan kunnon tappelu vaatii sen, että vastapuolella on tappelupukari. juuri kuten Leon tapauksessa. Ja meillä, kun kettuterrieri alkoi haastaa Almaa.

Yksikään spinone ei meillä ole aloittanut tappelua, mutta hetkessä on oltu mukana.

[Pera kirjautumatta]

Heips,

se mikä on käsittämätöntä on se, että esim. tässä viimeisimmässä tappelussa rotikan kanssa jäi Leo TÄYSIN ilman vaurioita

Rotikka siis ampui suoraan Leon päälle (koirapuistossa) ja samantien kasaan kävi myös Nobel (joka vihaa ko. koiraa muutenkin). Nelson pääsi myös ensimmäiseen tappeluunsa; oli kiinni sen rotikan hännäntyvessä... Eli kaikki neljä pyörivät tappelun tiimellyksessä..

Hmm. Rotikan omistajalla oli onneksi joku pilkkihaalari-tyylinen jutska päällä, ja hän pystyi menemään siihen väliin; sai omansa irti mutta Nobel yritti vielä päälle; sain Nobelin pois paukauttamalla remmeillä päähän yhdistettynä kunnon karjasuun.

Vauriot: Leolla siis EI MITÄÄN, Nelsonilla ei mitään, Nobelilla pari pientä reikää ja yksi vähän isompi, jonka vuoksi haimme antibioottikuurin.

Että tämmöinen raportti tällä kertaa, näihin kuviin ja tunnelmiin....

-petra & the boys

[Pera viel]

Niin siis,

unohtui kertoa rotikan vauriot; muita en nähnyt, mutta sen korvasta lähti pala. ISO.
Kuka sen sitten nappasi, bracco vai spinone, en tiedä.

-Petra