Post by carita on Aug 2, 2005 8:37:29 GMT 2
Minulla on kokemusta irlanninsusikoirien kouluttamisesta ja voin kertoa heille joilla ei vinttaria ole ollut että tämä vasta on omapäinen ja itsetietoinen rotu. Edelliset koirani olivat palveluskoiria, joten irkkujen kanssa tokoillessa oli otettava aivan uusi koulutustyyli käyttöön.
Bokseria treenasin siihen vanhanajan tyyliin (lue pakotteita) ja niin monen vuoden ajan tätä olen harrastanut että se tyyli istuu).
No, rodun vaihtuessa oli siis pakko oppia että jos halusi vinttarinsa toimivan se oli ehdottomasti tehtävä iloisesti, "pyytämällä" ei kertomalla koiralle mitä sen tulisi tehdä vaan todella kysyä "tehdäänkö". Voin myös mainita että tässä ei tarvittu peiliin katsoa, koirani toimivat hyvin näin, jopa kilpaillessa.
Yksi erittäin hauska tilanne oli kerran kilpailussa kun 90 cm korkea urokseni "istuu" sivulleni. Itse en huomannut, mutta yleisöllä oli hauskaa. Koira nimittäin painoi takamustaan maahan käskystä, katseli minua tiukasti silmiin ja niin minä kehuin. Mutta mutta, koiran peppu ei ollut koskaan osunutkaan maahan, vaan kun pallit koskettivat maata se riittti pojalle, hänhän istui. Yes, olihan hauskaa! Siitäkös pinnoja vähennettiin.
No, tällä jutullani vaan yritän sanoa, että jokainen koira toimii niin eri tavalla että katsoisin että kaikki keinot on hyviä kunhan pääsee lopputuloksiin. Itse en ole naksutinta kokeillut mutta uskon että se on mahtava keksintö.
Ja pakotteita (spinoneiden kanssa) tulee kyllä käytettyä siinä vaiheessa kun tiedän että koirani ymmärtävät mistä on kyse, mitä pyydän siltä. Eikä kukaan koulutusohjaaja ole koskaan huomauttanut minulle että olisin liian kova koiralle vaikka he ovat "pehmokoulutuksen" puolestapuhujia.
Bokseria treenasin siihen vanhanajan tyyliin (lue pakotteita) ja niin monen vuoden ajan tätä olen harrastanut että se tyyli istuu).
No, rodun vaihtuessa oli siis pakko oppia että jos halusi vinttarinsa toimivan se oli ehdottomasti tehtävä iloisesti, "pyytämällä" ei kertomalla koiralle mitä sen tulisi tehdä vaan todella kysyä "tehdäänkö". Voin myös mainita että tässä ei tarvittu peiliin katsoa, koirani toimivat hyvin näin, jopa kilpaillessa.
Yksi erittäin hauska tilanne oli kerran kilpailussa kun 90 cm korkea urokseni "istuu" sivulleni. Itse en huomannut, mutta yleisöllä oli hauskaa. Koira nimittäin painoi takamustaan maahan käskystä, katseli minua tiukasti silmiin ja niin minä kehuin. Mutta mutta, koiran peppu ei ollut koskaan osunutkaan maahan, vaan kun pallit koskettivat maata se riittti pojalle, hänhän istui. Yes, olihan hauskaa! Siitäkös pinnoja vähennettiin.
No, tällä jutullani vaan yritän sanoa, että jokainen koira toimii niin eri tavalla että katsoisin että kaikki keinot on hyviä kunhan pääsee lopputuloksiin. Itse en ole naksutinta kokeillut mutta uskon että se on mahtava keksintö.
Ja pakotteita (spinoneiden kanssa) tulee kyllä käytettyä siinä vaiheessa kun tiedän että koirani ymmärtävät mistä on kyse, mitä pyydän siltä. Eikä kukaan koulutusohjaaja ole koskaan huomauttanut minulle että olisin liian kova koiralle vaikka he ovat "pehmokoulutuksen" puolestapuhujia.
