|
JTO
Mar 2, 2005 8:35:32 GMT 2
Post by Dynamo on Mar 2, 2005 8:35:32 GMT 2
Mietteitä ennen aamukahvia...
Voi hittolainen. Jos mä olisin ymmärtänyt ennen ekan spinonen hankintaa, että tässä nyt on mettäkoira eikä tosiaankaan mikään seuralälly, olisin ehkä jättänyt hankkimatta. Joku viitrasi päässä, kun en ollenkaan tajunnut mitä Heidi Karves mulle aikoinaan sanoi kun kyselin pentuja: "Tämä on sitten metsästyskoira." Ai jaa? So what! Tuli sitten muutamat pentueet meikäläisenkin huusholliin, joiden vanhemmilla ei ollut hölkäsen pöläystä käyttöpuolesta. Juu eikä mullakaan. Ei siinä parit leirit ja Kärkölän treenit riittäneet. Kun niitäkin ostajia sitten ilmaantui, jotka halusivat metsästyskoiraa, myy siinä sitten!! Oli kyllä hankalaa. Siihen mennessä mulla oli aina ollut jalostukseen käytetyillä koirilla edes nuortenluokan tulos rodunomaisesta käyttökokeesta - spinoneilla ei mitään. Se kyllä kieltämättä kaihersi mieltä...
Tällä tarkoitan sitä, että on pirun vaikeaa kasvattaa metsästysrotua, jos ei tiedä metsästyspuolesta mitään.
t. maija s
ps. jos olisin hankkinut kanakoiran aikaisemmin, olisin varmasti päässyt harrastuksessa pidemmälle. Mun naapurini oli eläkepäivinään A.H.Virkkunen, tosi tunnettu saksanseisojamies, joka siis on kirjoittanut mm. tuon SSK-koulutusoppaankin. Hän kirjoitti ennen kuolemaansa Kennelliiton 100-vuotishistoriikkia. Hieno mies.
|
|
|
JTO
Mar 2, 2005 9:36:52 GMT 2
Post by Salla F on Mar 2, 2005 9:36:52 GMT 2
Suomen Kennelliiton jalostusneuvoja Päivi Rantasalo tuntuu vastaavan mielellään sähköpostitse esitettyihin kysymyksiin. Me täällä saitillakin luemme varmasti mielellämme sekä kysymyksen että hänen antamansa vastauksen. Salla
|
|
|
JTO
Mar 2, 2005 10:41:57 GMT 2
Post by Dynamo on Mar 2, 2005 10:41:57 GMT 2
Hei taas,
Pieni täsmennys edelliseen viestiini:
Jokainen saa toki tehdä mielensä mukaan s-pentuja, en minä heitä suinkaan tuomitse. Kerroin vain omista tuntemuksistani kasvattajan "karussa arjessa". Moni toki ajattelee asioista aivan eri tavalla.
Hyvää päivänjatkoa,
maija s
|
|
Wilma
Full Member
Posts: 149
|
JTO
Mar 2, 2005 11:04:12 GMT 2
Post by Wilma on Mar 2, 2005 11:04:12 GMT 2
Luulen(siis oma mielipiteeni)että riittävä näyttö riittää myös ilman kaer-kokeitakin,mutta en nyt tarkoita riittävällä näytöllä sitä että joku tuomari on kattonut että hyvät ovat muodot koiralla tai hyväluontoinen koira,tulee toimeen kaikkien kanssa ja on aivan ihana. Vaan näyttöä pitää olla metsästys puolelta(kyseessähän on metsästyskoira,vai?) jos koira toimii hyvin metsällä ja siitä on näyttöä ja muittenkin sana kuin vaan sinun,niin eihän siinä sitten mitään. Sehän taas merkitsisi sitä että koiraa on käytetty muualllakin kuin näyttelykehässä tai tokotreeneissä,ei riitä että sille on heitetty pari siipeä pihalla ja hyvin noutaa tai että koira seisoo pihalla kaikki pihan linnut kyllä se pitää tulla sieltä oikeasta ympäristöstä elikkä metsältä/pellolta,ja jos ei itse halua metsästää ja käyttää koiraa metsästykseen niin miten sitten näytät toteen että koirasi toimii hyvin,no kaer-kokeilla,vai olenko väärässä?Kokeisiinhan voi treenata itse metsästämättä,ei välttämättä tarvitse olla edes metsästyslupaa,en omista itsekkään,ainakaan vielä.Mutta aion käyttää koiraa itse kokeissa. Ja sehän että koiraa käytetään kokeissa ja metsällä ei tarkoita että koiralla ei saisi harrastaa muuta,toki kaikki harrastukset ovat koiran kanssa sallittuja ja olen aivan varma että ne tukevat vaan toinen toista. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
|
|
PasiK
New Member
Posts: 17
|
JTO
Mar 2, 2005 12:31:22 GMT 2
Post by PasiK on Mar 2, 2005 12:31:22 GMT 2
Hei! Haluan sanoa tässä itsekkin muutaman sanan, vaikka en ole itse koskaan pennuttanut ja en tiedä tulenko koskaan tekemäänkään niin. Tällä hetkellä mulla on kuva, että rotu on hieman tukevahko tai kookas ( ihannepaino ). Itse tykkäisin hieman lyhyemmästä karvasta, vaikka ei Leidi kaikkein karvasin olekkaan. Haluaisin kuitenkin, että rotu kasvattaisi myös suosiota ja arvostusta muissa "seisojaihmisissä". Mielestäni virallisen kannan pitäisi olla metsästyspainotteinen, koska metsästyskoirasta on kysymys. Pidän myös siitä, että kaer koe olisi se mittari, koska se on puolueeton ja mittaa tietyllä tunnetulla ja vertailukelpoisella mittarilla. Tällä tavoin se palvelee ainakin niitä ketkä tahtovat metsästyskoiraa. Rotu/koirakanta on kuitenkin niin pieni, että me voimme helposti saada aikaan hyvää tai pahaa. Pidän itse paljon tärkeempänä sitä, että se on metsästyskoira ja terve kuin sitä minkä näköinen koira on. Mielestäni näyttelyt voisi poistaa vaikka kokonaan, kunhan luonne ei muuttuisi huonommaksi, paremmaksi saa kyllä muuttua. Terv. Pasi
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 11:23:29 GMT 2
Post by SallaFi on Mar 3, 2005 11:23:29 GMT 2
Hei, Tyhmiä kysymyksiä, joihin haluan viisaita ja perusteltuja vastauksia: Onko mielestänne ristiriitaa siinä, että samaan hengenvetoon sanotaan, että metsästysominaisuudet periytyvät aina, eivätkä katoa eikä niihin voi jalostuksella/valinnalla vaikuttaa ja sitten taas, että keinosiemennys aiheuttaa pitemmän päälle sukupuolivietin heikentymistä, kun urosten astumishalukkuutta ei testata? Eivätkö sekä metsästysvietti että sukupuolivietti ole evoluution kannalta perusviettejä molemmat? Miten yhteen perusviettiin voi jalostuksella vaikuttaa, mutta toiseen ei? Jos metsästysominaisuuksiin ei voi valinnalla vaikuttaa, miksi suden sukua olevat koirat metsästävät eri tavalla? Miksi on hirvikoiria, ajureita, seisojia? Miksi spinonella on rodunomaisesti korkea riistavietti, mutta suhteellisen alhainen saalistusvietti, toisin kuin monella muulla seisojarodulla? Evoluutiossahan väistyvät ne ominaisuudet, joita ei tarvita. Eikö tämä koskekaan metsästysominaisuuksia? Salla
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 13:18:16 GMT 2
Post by Dynamo on Mar 3, 2005 13:18:16 GMT 2
Yks mun vanha spinonetuttuni laittoi viestiä eilen pitkästä aikaa. Hän puki aika hyvin sanoiksi tilanteen Suomen spinonerintamalla:
"Tähän mennessä kasvattajat ovat kukin tahollaan tehneet parhaaksi katsomallaan tavalla, omien tapojensa ja taitojensa mukaan. Nyt, kun tiettyihin asioihin on annettu kirjallinen "lupa" (Suomen Spinonet, esim. harrastusmahdollisuudet), kaikesta tulee ikään kuin paljon hyväksyttävämpää - ja rodun kannalta paljon vaarallisempaa..."
Bongasin sen tänne saitille, koska tuossa taitaa piillä se villakoiran ydin?
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 14:31:09 GMT 2
Post by Nina P. on Mar 3, 2005 14:31:09 GMT 2
Maija S:n viestiin viitatan: toinen pointti on se, että automaattisesti ajatellaan, että ne ihmiset jotka haluavat harrastaa koiransa kanssa monenlaista, eivät arvosta rodun alkuperäisten ominaisuuksien säilyttämistä. Eivät nämä kaksi asiaa ole välttämättä toistensa vastakohtia. Se, että julkisesti tunnustetaan, että spinonen kanssa voi harrastaa muutakin kuin metsästystä, on vaarallista rodun kannalta vain, jos me ihmiset olemme pahuksen tyhmiä ja välinpitämättömiä (= kiellämme rodun alkuperän ja vietit) - ja tämän saitin keskustelut ovat minusta kyllä osoittaneet etteivät aktiiviset kirjoittajat kuulu kumpaakaan edellistä Jos spinonen uskottavuus metsästäjien silmissä kaatuu siihen, että spinonen kanssa harrastetaan terveen järjen sallimissa rajoissa muitakin lajeja (ja jos nämä alkuperäiset ominaisuudet ovat tallella) - ei minusta vika ole rodun imagossa, vaan "metsästäjien" egossa. Esim. walesinspringerspanieleilla samat koirat käyvät ihan hyväksytysti metsästyskokeissa, tokokokeissa, mejässä, agiltyssa jne. Kuka sitten painottaa mitäkin, mutta yhteinen linja on selvä siinä suhteessa, miten rotua viedään eteenpäin. "Rotu ei ole jakautunut erillisiin näyttely- ja metsästyslinjoihin, vaan hyvällä tuurilla samasta koirasta saa toverin kaikenlaiseen harrastamiseen." Juttelin viikonloppuna erään wss-kasvattajan kanssa ja hän kertoi, että leireillä "metsästäjät" ovat ihan yhtä innoissaan mukana kokeilemassa agilityesteitä kuin ns. "ei-metsästävätkin". Ei siellä kuulemma tuomita toisten harrastuksia, vaan tehdään yhdessä työtä rodun hyväksi. Minä olen päättänyt pysytellä tässä harrastuskeskustelussa, kun en ole kasvattaja
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 14:55:26 GMT 2
Post by Nina P. on Mar 3, 2005 14:55:26 GMT 2
Lisäänpä vielä, että minä en ole koskaan luullut omistavani seurakoiran. Minulle on alusta asti ollut selvää, että spinone on pohjimmiltaan metsästyskoira - ja tämä on myös tuonut oman haasteensa koulutukseen ja koiran kanssa harrastamiseenkin. Myös muut ihmiset ovat tajunneet koirani metsästyskoiraksi. Kerran agilitykisoissa Repe lähti kesken radan kentältä rusakon hajun perässä - papanat viestittivät öisistä "pupubileistä" myös meille ihmisille. Tuomari selitti jälkeenpäin että monet koirat pysähtyivät haistelemaan, mutta se metsästyskoira sekosi jäljistä ihan täysin Miksi sitten olen ottanut metsästyskoiran, kun en metsästä? Tällä rodulla on sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan - en ole edelleenkään kohdannut mitään toista rotua, joka olisi minulle sopivampi. Spinonen luonne, oppimiskyky yhdistettynä tietynlaiseen itsepäisyyteen (eli on miellyttämisenhalua sopivasti muttei liikaa), iloisuus, reippaus, toimeliaisuus, innokkuus, sopeutumiskyky, ilmeikkyys, sosiaalisuus, kyky tulla toimeen muiden eläinten kanssa, koko, ulkonäkö... Lista on jokseenkin pitkä, enkä keksi juuri mitään mistä en rodussa pitäisi (nuoruusajan p***ansyönnin ja tihutöiden lisäksi ). Tämä siksi, kun JTOssa mainittiin rodun uhaksi "seurakoiraharrastajat".
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 16:26:44 GMT 2
Post by NoutajaMaija on Mar 3, 2005 16:26:44 GMT 2
Mä haluaisin kompata Nina P:tä ja tuoda tähän vielä yhden näkökulman. Ja voin jopa esittää tilastoja väitteideni tueksi Uskon muiden lajien aktiiviharrastajien olevan niitä potentiaalisia ehdokkaita, jotka innostuvat myös rodunomaisesta toiminnasta eli jos ei metsästyksestä, niin sitten KAER-kokeista näin spinonen ollessa kyseessä. Minusta tämä on selkeästi nähtävillä ainakin lukumääräisesti pienemmissä noutajaroduissa eli niissä, jotka eivät ole jakautuneet käyttö- ja näyttölinjoihin. Hain KoiraNetistä www.prettybit.fi/KoiraNet/ vuonna 1990 ja sen jälkeen syntyneet noutajat, joilla on tokosta vähintään ALO1 ja tarkastelin vähän niiden aktiivisuutta rodunomaisissa kokeissa eli taipumus- ja noutajien metsästyskokeissa. Hakuehdot täyttäviä kiharoita löytyi 18 koiraa. Näistä 12 oli vähintään läpäissyt taipumuskokeen, paras tulos noutajien metsästyskokeesta oli VOI2. Lisäksi yksi koira oli yrittänyt taipumuskoetta sitä läpäisemättä. Sileäkarvaisista noutajista löytyi 173 tokon ALO1:n saavuttanutta koiraa. Niistä 38 ei ollut osallistunut rodunomaisiin kokeisiin, jos laskin oikein. Taippareissa läpäisemättömiä en jaksanut ruveta joukosta poimimaan, mutta joukossa oli viisi käyttövaliota. Chesseillä ALO1 koiria oli 5, niistä kaikki olivat läpäisseet taipparit, paras koirista on saanut nomesta VOI1:n. Tollereilla ALO1 koiria oli 122 ja niistäkin 54 oli vähintään yrittänyt taippareita. Lisäksi kaikissa roduissa näillä tokossa palkituilla koirilla oli tuloksia mejästä, näyttelyistä ja niiden lonkat oli mielestäni hyvin kattavasti kuvattu. Ei kaiken kaikkiaan ne antoivat paljon tärkeitä tilastotietoja jalostusta ajatellen. Ymmärrän kyllä, että noutajien metsästyskokeisiin treenaaminen on helpompaa kuin KAER-kokeisiin harjoittelu, se onnistuu ainakin taipparitasolla suht hyvin näissä kaupunkimetsissäkin. Siitäkin huolimatta uskon, että muiden lajien aktiiviharrastajat ovat potentiaalisia rodunomaisten lajien harrastajia, kunhan heidät vain esitellään lajille ja heitä tuetaan sen harrastamisessa antamalla apua.
Nyt kun pääsin alkuun... Yritän samalla vastata perustellen jotain myös Sallan viestiin, vaikka vähän provon makua olin maistelevinanikin Jep, metsästys- että sukupuolivietit heikkenevät, jos niitä ei (jalostus- tai luonnon)valinnoilla ylläpidetä. Luonneominaisuudet ovat periytyviä, mutta niiden periytymisasteet jäävät mataliksi eli eläinten välisessä vaihtelussa ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Koska luonneominaisuudet kuitenkin ovat periytyviä, niitä pystytään jalostamaan ja toisaalta taas kadottamaan, mikäli niihin ei kiinnitetä huomiota. Tällä hetkellä koirajalostuksessa käytössä olevat menetelmät ovat vähän heikkoja luonnejalostukseen juuri tuon alhaisen periytymisasteen vuoksi. Tähän vaikuttaa tietysti myös se, että vain osa koirista testataan + testien mahdollinen epävarmuus eli se testataanko niissä todella niitä ominaisuuksia, joita halutaan jalostaa. Tämä ei siis koske suoranaisesti KAER:ia vaan kaikenlaisia eri rotujen testejä, josta osa varmaan on parempia ja osa huonompia. Parempaan tulokseen luonteiden ja käyttöominaisuuksien jalostuksessa päästäisiin jos käytössä olisi BLUP-indeksit (ja riittävästi tuloksia eri koirilta!!). Ajokoirille Suomessa ja muistaakseni jollain käyttöroduilla Euroopassa lasketaan BLUP:t eri käyttöominaisuuksille. Vaikka indeksejä ei ainakaan Suomessa lasketa seisojille, ei jalostuksessa silti saa nostaa käsiä pystyyn vaan luonteen (johon sisällytän myös käyttöominaisuudet) tulee mielestäni olla tärkein jalostustavoite. Kakkosena ainakin mun arvoasteikolla tulee heti perässä terveys. Jees, tulipas tässä paljon "teoriajalostajan" ja ennen kaikkea harrastuskoirien omistajan mietteitä
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 16:29:13 GMT 2
Post by kerttu on Mar 3, 2005 16:29:13 GMT 2
Ei se Nina spinonen uskottavuus siihen kaadu, jos sillä MYÖS harrastetaan muuta. Mutta jos se MUU on se päällimmäinen harrastus ja jalostustavoite, silloin menee pyllylleen. Eikä se tuo walesinspringerspanieleittenkaan maailma ihan nuin ruusunen ole kuin kuvittelet. Kyllä niissä on ihan selkeä jako, ei kukaan jahtikoiria arvostava yksinkertaisesti jaksa hyväksyä kaikenmaailman hupatuksia –mennee hyvä tavara pilalle. Kukaan ei osta näyttelylinjasta spanielia metsästyskäyttöön. Lainaan tähän alle pätkän tuntemani spanieleiden metsästyskokeiden ylituomari Tuomo Kotasaaren sivuilta. Ei hänkään varmaan punasta näe jos spanieli viedään esim agilityn pariin, kunhan se on ensin metsästyskoulutettu ja siinä käytössä. Täältä voitte katsoa lisää personal.inet.fi/koti/snowwood_kennel/kennel_esittely.htm väitänpä että tämä mies tietää mistä puhuu! Lukekaa meriittilista ja miettikää. Pysytään kuitenkin tosiasioissa. ”Jalostustyössäni haluan vaalia näiden spanieleiden hyviä metsästysominaisuuksia sekä terveyttä ja mikäli mahdollista vielä parantaa näitä ominaisuuksia. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että nämä linjat pidetään puhtaina eikä näitä sekoiteta näyttelylinjan spanieleihin. Spanielin kouluttaminen metsästykseen ilman hyviä perinnöllisiä ominaisuuksia on lähes mahdoton urakka. Myöskin on selvää, että jokainen ensimmäisen spanielin hankkiva tarvitsee perusteellisen opastuksen ja ohjeet koulutuksesta. Tämän olen toteuttanut antamalla pennun mukaan kirjalliset koulutusohjeet sekä kertomalla kuinka pennun kanssa pääsee alkuun. Myöhemmin on hyvin tärkeää pitää yhteyttä molemmin puolin koulutuksen edistymisestä. Olen kehottanut kasvattieni omistajia vierailemaan luonani kouluttamassa spanieliansa. Mikäli on tarvetta ilmennyt olen järjestänyt koulutusleirejä, missä on voitu isommalla joukolla pohtia koulutusasioita. Me suomalaiset olemme metsästäjäkansaa ja metsästyksellä on ollut esi-isiemme elämässä suuri merkitys. Heidän käyttämiensä metsästys koirien oli oltava alansa huippuyksilöitä ja nykyisinkin metsästäjät hakevat näitä huippu ominaisuuksia koiristaan joten uskon meidän pystyvän kulttuurieroista huolimatta vaalimaan myös näiden käyttölinjan spanieleiden metsästys ominaisuuksia. Minkään käyttökoirarodun ominaisuudet eivät säily ja varsinkaan parane mikäli niitä ei vaalita suurella rakkaudella ja asiantuntemuksella”
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
JTO
Mar 3, 2005 17:14:26 GMT 2
Post by Maija on Mar 3, 2005 17:14:26 GMT 2
automaattisesti ajatellaan, että ne ihmiset jotka haluavat harrastaa koiransa kanssa monenlaista, eivät arvosta rodun alkuperäisten ominaisuuksien säilyttämistä. Höpö höpö... Seisköön kaikki koiransa kanssa vaikka päällään koiratanssikisoissa ! terveisin, Maija (joka on viimeksi tänään kannattanut Siirillä likapyykkiä, piltipurkin kansia jne ihan vaan harjoitellakseni noutoja)
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 17:55:23 GMT 2
Post by Salla F on Mar 3, 2005 17:55:23 GMT 2
Kiitos Noutaja Maija. Juuri näitä perusteltuja viisaita vastauksia toivoin, toivottavasti muutkin intoutuvat vastaamaan eri näkökulmista. Provosointi, ainakaan negatiivisessä mielessä, ei ollut itsellä ensimmäisenä mielessä. Kysymykset nousivat esille, kun tein pikagallupia tuttujen metsästäjien keskuudessa (1 seisoja, 2 ajokoira, 1 noutaja, 3 hirvikoira), ja käytännön kokemukseen perustuva vastaus oli, että käyttöominaisuudet heikkenevät huomattavasti, jos sukutaulussa on 3-5 polvea pelkkää näyttelylinjaa. Ominaisuuksia saa palautettua risteyttämällä käyttölinjan kanssa; sitten tulee sellaisia keskivertoja käyttökoiria, mutta "huonojen" todennäköisyys kasvaa, mitä vähemmän käyttökoiria linjoissa on. Luonne- ja käyttöominaisuuksien mittaamisen epävarmuus oli tiedossa, mutta näin siis sanoi minun pienen otokseni käytännön ääni. Kaer-kokeeseen on tosiaan aika vaikea harjoitella, ellei ole hyviä maastoja ympärillä koiran juosta. Se vaatii paljon aikaa, vaivaa, rahaa ja viitseliäisyyttä. Tietenkin treenipäivä silloin tällöin on tyhjää parempi, mutta jos tuloksen aikoo saada, niin se ei riitä. Sellainen treenimäärä vaati omaa intoa enemmän kuin kannustavaa ryhmää ympärille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. Salla
|
|
Wilma
Full Member
Posts: 149
|
JTO
Mar 3, 2005 18:26:30 GMT 2
Post by Wilma on Mar 3, 2005 18:26:30 GMT 2
Mua jäi ihmetyttämään Nina P:n kirjoituksessa se että ihmettelet että kärsiikö Spinonen maine jos sillä harrastaa MUITAKIN lajeja järjen sallimissa rajoissa mutta taas kohta kirjoitat ettet harrasta metsästystä olleenkaan siis mikä on tämä järjen sallimissa rajoissa jos sillä ei harrasteta metsästystä ollenkaan. Mistä voit sanoa että sillä on vietit tallessa? Miten kukaan voi myydä metsästyskoiraa joka ei metsästä
|
|
|
JTO
Mar 3, 2005 18:37:43 GMT 2
Post by NoutajaMaija on Mar 3, 2005 18:37:43 GMT 2
Sellainen treenimäärä vaati omaa intoa enemmän kuin kannustavaa ryhmää ympärille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. Juu, mä uskon kyllä tuo varsin hyvin, ei tottelevaisuuskokeisiinkaan kannata osallistua, jos treenaa vain ohjatuissa harkoissa kerran-pari viikossa. Mutta... Jos on ihan ummikko koirankoulutuksessa ylipäätään tai treenattavassa lajissa, on minusta käytännössä hyvin hyvin vaikea ryhtyä kouluttamaan koiraa ihan yksinään vain kirjojen ja hyvien neuvojen avulla. Ja harvapa siihen edes innostuu, jos joku ei ole potkimassa alkuun. Toisinpäin tapauksia tiedänkin sitten useita. Tutustuin yhteen hyvään ystävääni nelisen vuotta sitten, kun hän oli hankkinut ensimmäisen koiransa. Alunperin koira oli hänelle lähinnä lenkkikaveri, jota peruskoulutetaan helpon arkielämän saavuttamiseksi. Tänä päivänä tilanne on se, että rekulla on mejästä voittajaluokan ykköstulos ja se käy firmojen fasaanijahdeissa noutamassa ammutut linnut, harrastaa tokoa ja agilitya ja on reissannut näyttelyissä Suomen ulkopuolellakin. Ja pari muuta ihmistä koirineen olen onnistunut innostamaan treenaamaan taippareihin, vaikka ensin kumpikaan omistajista ei iljennyt koskea paljain käsin kuolleeseen varikseen, ja ajatus lokista pakkasessa pullien joukossa ällötti Eli hyvää porukkaa peräänkuulutan sen innon herättämiseen. Kun se on löytynyt, motivaatio treenaamiseen on korkeampi. Ainakin mä jäisin just nyt tähän tietokoneen ääreen puolikuolleena, jos mulla ei olisi puolen tunnin päästä motivoivaa porukkaa odottamassa treenaamaan. Lisäksi oikeanlainen henki herättää ainakin mun kilpailuvietin, ja muiden menestys tsemppaa minuakin treenaamaan. Puhumattakaan koulutusavusta ja uusista ideoista. Mutta joo, kaikesta huolimatta se tärkein työ kohti koetuloksia tehdään kyllä koiran kanssa kahdestaan. Nyt täytyy mennä!
|
|