Post by Nina P. on Mar 1, 2005 10:58:21 GMT 2
Emppu kirjoitti...
...ja sanoi samalla ääneen muutaman muun ajatukset.
Ennakkoluuloista, leimaavaa, halventavaa, aliarvioivaa ja suvaitsematonta tekstiä, joka loppujen lopuksi ei ole edes totta. Harrastajien suuret mielipide-erot on fakta. Halu jakaa rotu kahteen ei. Minusta trendi on ennemminkin tämä:
Toinen puoli haluaa pitää spinonen tiukasti vain ja ainoastaan metsästyskäytössä. "Rodun maine kärsii ja tärkeät ominaisuudet katoavat, jos sen kanssa virallisesti tehdään jotain muuta."
Toinenkin puoli haluaa säilyttää rodun alkuperäiset ominaisuudet. Spinone on seisova lintukoira. Aktiivinen, toimelias, oppivainen, mahtavan luonteinen - se on oiva metsästykoira, mutta sen kanssa voi harrastaa myös muuta. (En ole missään vaiheessa kenenkään viestistä saanut sellaista kuvaa, että spinonea haluttaisiin jotenkin muuttaa erilaiseksi. Kukaan kasvattaja ei ole koskaan ainakaan minun kuulteni mainostanut spinonen sopivan sohvakoiraksi.)
JTO:ssa mainitaan ihanne ja tavoite pentujen sijoitukseen - metsästävä koti.
Meidän "kotimme" ei ole metsästävä. Spinonemme on rakas perheenjäsen, jonka ottamista (nimenomaan rotuvalintaa) ehdimme pohtia useamman vuoden. Suunnittelu kannatti, sillä päivääkään - siis todellakaan edes silmänräpäystä - en ole tätä valintaa katunut! Koiraani olen hoitanut ja kouluttanut alusta asti tunnollisesti ja antaumuksella - ja se on ollut hauskaa. Koirani on aivan mahtava persoona, innokas oppimaan uutta, iloinen ja reipas kaveri. Harrastuksia ja toimintaa on riittänyt. Metsässä käydään ahkerasti, mutta ilman asetta - niin kuin metsästäjiksi itseään sanovatkin tekevät.
Kanakoiraharrastuksessahan pääpaino on koiran koulutuksessa ja luonnossa liikkumisessa yhdessä koiran kanssa - näin ainakin ihan oikeat metsämiehet ovat minulle sanoneet. Näin myös minä olen tehnyt koirani kanssa: "metsästyskoiran peruskäskyt" ovat hallinnassa, koira hakee ja seisoo riistaa (ja minä arvostan suuresti sitä, että koirallani on nämä alkuperäiset vietit tallella!). Keväällä olemme menossa "kanakoirakoulutuksiin" oppimaan lisää. Olen käynyt seuraamassa KAER-koetta ja päivä oli kaikin puolin oikein mukava kokemus. Ehkä osallistun joskus myös itse KAER-kokeeseen - tämän spinonen tai sitten tämän tulevan kaverin kanssa joskus tulevaisuudessa. Metsästäjää minusta ei kuitenkaan tule koskaan, vaikka olenkin opiskeluaikoina (biologia) tehnyt metsästäjän tutkinnon ja vapaa-ajallani käynyt pistooliammuntakurssin. Minun luontoni ei anna periksi ampua elävää olentoa vain harrastuksen vuoksi.
Kertokaa joku, miksi minä olen huono spinonen omistaja ja joku, joka määritellään vain "metsästäjäksi" on parempi rodun kannalta?
Minun kaltaisiani ihmisiä on näissä Empun leimaamissa "Fifeissä" muitakin, siksi tämä esimerkki. Minun mielestäni tässä koko JTO- keskustelussa on paljolti kyse asenteellisuudesta, itsepäisyydestä, henkilökemiasta ja (tahallisesta) väärinymmärtämisestä. Tälläinen keskustelu ei ole enää rakentavaa, eikä se aja rodun parasta.
Nina,
Suomen ainoan virallisesti kilpailevan agilityspinonen emäntä
(Tämä ihan vitsinä, kun sellaisiakin ihmisiä leimataan agilitytytöiksi, jotka eivät ole koskaan lajia harrastaneet. Suomessa on tällä hetkellä abaut 180 spinonea, joista yksi kisaa agiltyssa ja 2-3 harrastelee omaksi ilokseen - tämä ei siis todellakaan ole mikään uhka. Minua saa kyllä nimittää agilitytytöksi, jos siitä jollekin tulee hyvä mieli )
Kyllähän se on just näin, että jotkut näyttävät haluavan, että spinonesta olisi kaksi eri linjaa niinkuin vaikka labradorinoutajissa, tai on ainakin ollut...
Toinenhan voisi olla nimeltään Hunter metsästyskäyttöön ja toinen Fifi näyttely ym. sohvaperunapuuhiin....
Toinenhan voisi olla nimeltään Hunter metsästyskäyttöön ja toinen Fifi näyttely ym. sohvaperunapuuhiin....
...ja sanoi samalla ääneen muutaman muun ajatukset.
Ennakkoluuloista, leimaavaa, halventavaa, aliarvioivaa ja suvaitsematonta tekstiä, joka loppujen lopuksi ei ole edes totta. Harrastajien suuret mielipide-erot on fakta. Halu jakaa rotu kahteen ei. Minusta trendi on ennemminkin tämä:
Toinen puoli haluaa pitää spinonen tiukasti vain ja ainoastaan metsästyskäytössä. "Rodun maine kärsii ja tärkeät ominaisuudet katoavat, jos sen kanssa virallisesti tehdään jotain muuta."
Toinenkin puoli haluaa säilyttää rodun alkuperäiset ominaisuudet. Spinone on seisova lintukoira. Aktiivinen, toimelias, oppivainen, mahtavan luonteinen - se on oiva metsästykoira, mutta sen kanssa voi harrastaa myös muuta. (En ole missään vaiheessa kenenkään viestistä saanut sellaista kuvaa, että spinonea haluttaisiin jotenkin muuttaa erilaiseksi. Kukaan kasvattaja ei ole koskaan ainakaan minun kuulteni mainostanut spinonen sopivan sohvakoiraksi.)
JTO:ssa mainitaan ihanne ja tavoite pentujen sijoitukseen - metsästävä koti.
Meidän "kotimme" ei ole metsästävä. Spinonemme on rakas perheenjäsen, jonka ottamista (nimenomaan rotuvalintaa) ehdimme pohtia useamman vuoden. Suunnittelu kannatti, sillä päivääkään - siis todellakaan edes silmänräpäystä - en ole tätä valintaa katunut! Koiraani olen hoitanut ja kouluttanut alusta asti tunnollisesti ja antaumuksella - ja se on ollut hauskaa. Koirani on aivan mahtava persoona, innokas oppimaan uutta, iloinen ja reipas kaveri. Harrastuksia ja toimintaa on riittänyt. Metsässä käydään ahkerasti, mutta ilman asetta - niin kuin metsästäjiksi itseään sanovatkin tekevät.
Kanakoiraharrastuksessahan pääpaino on koiran koulutuksessa ja luonnossa liikkumisessa yhdessä koiran kanssa - näin ainakin ihan oikeat metsämiehet ovat minulle sanoneet. Näin myös minä olen tehnyt koirani kanssa: "metsästyskoiran peruskäskyt" ovat hallinnassa, koira hakee ja seisoo riistaa (ja minä arvostan suuresti sitä, että koirallani on nämä alkuperäiset vietit tallella!). Keväällä olemme menossa "kanakoirakoulutuksiin" oppimaan lisää. Olen käynyt seuraamassa KAER-koetta ja päivä oli kaikin puolin oikein mukava kokemus. Ehkä osallistun joskus myös itse KAER-kokeeseen - tämän spinonen tai sitten tämän tulevan kaverin kanssa joskus tulevaisuudessa. Metsästäjää minusta ei kuitenkaan tule koskaan, vaikka olenkin opiskeluaikoina (biologia) tehnyt metsästäjän tutkinnon ja vapaa-ajallani käynyt pistooliammuntakurssin. Minun luontoni ei anna periksi ampua elävää olentoa vain harrastuksen vuoksi.
Kertokaa joku, miksi minä olen huono spinonen omistaja ja joku, joka määritellään vain "metsästäjäksi" on parempi rodun kannalta?
Minun kaltaisiani ihmisiä on näissä Empun leimaamissa "Fifeissä" muitakin, siksi tämä esimerkki. Minun mielestäni tässä koko JTO- keskustelussa on paljolti kyse asenteellisuudesta, itsepäisyydestä, henkilökemiasta ja (tahallisesta) väärinymmärtämisestä. Tälläinen keskustelu ei ole enää rakentavaa, eikä se aja rodun parasta.
Nina,
Suomen ainoan virallisesti kilpailevan agilityspinonen emäntä
(Tämä ihan vitsinä, kun sellaisiakin ihmisiä leimataan agilitytytöiksi, jotka eivät ole koskaan lajia harrastaneet. Suomessa on tällä hetkellä abaut 180 spinonea, joista yksi kisaa agiltyssa ja 2-3 harrastelee omaksi ilokseen - tämä ei siis todellakaan ole mikään uhka. Minua saa kyllä nimittää agilitytytöksi, jos siitä jollekin tulee hyvä mieli )