SSK:n erikoisnäyttely 2009

[Liisu O]

Tässä erikoisnäyttelyssä spinoneita arvostelleen tuomarin teksti Saksanseisoja-lehdestä 4/2009:
Spinoneita odotin kovasti, olenhan itsekin rotuun tutustunut.
Täytyy valittaen todeta, että pettymys oli melkoinen! Rotu on todella mennyt alaspäin. Pitkiä, löysiä, ilmavia, kapeita koiria ilman raajojen kulmauksia. Päät olivat kohtalaisen hyvät. Rennot, letkeät liikkeet olivat vain parilla koiralla. Myös pidättyväisyyttä esiintyi. Spinone on sosiaalinen ja joviaali rotu!

Laitoin tekstin tänne, koska lehtihän ei varmaankaan tule jokaiselle rodun omistajalle, ja tähän arvosteluunhan keskustelu perustuu..

[kerttu]

Ei rodun pitkään seuraaminen tee meistä kummastakaan asiantuntijaa, siitä kumpi on kauemmin rotua seurannu ei kannata inttää Minua myös kiinnostaa ulkonäkö mutta myös se että koiran rakenteensa puolesta pystyy toimimaan työtehtävässään,sitä en tiedä kuinka paljon se sinua kiinnostaa.
Tarkoitin kysymykselläni että kuinka monta viime vuosina Suomessa syntynyttä spinonea sinä olet nähnyt, kun voit antaa lausunnon kannan alaspäin menosta paremmin kuin useat eri tuomarit ? Tuomari kolleegiossa tulee olla kaiken tasoisia rodun edustajia, hyvä olisi jos ne koirat löytyisi sietä etelästä. SKL ei korvaa matkoja jos vaikka minä täältä tulisin.
Kerro nyt ihmeessä mikä se sinun ihannoima vanhanajan tyyppi on?
JTO on työn alla, ole ystävällinen ja toimita oma kannanottosi miten ja miksi rotu on mennyt alaspäin. Materiaali on tervetullutta.
Liisu – kiitos, just tuo on se mistä tässä alunperin keskustellaan, 8 koiraa ja niitten perusteella annetaan tuommonen lausunto !!! sehän tässä on se pointti.

[CaritaH]

Minä en ole mikään asiantuntija, en tule koskaan olemaan, mutta minulla on oma näkemykseni tästä rodusta

Kyllä sinäkin tiedät että rotu on vuosien varrella muuttunut kokonaan. Rotutyyppi jota ihannoin on esimerkkinä heitettyinä: Stowlodge Selena, Stowlodge Sara, Febo III del Monte Amiata of Stowlodge, useat vanhat del Benaco koirat, ja kun tullaan eteenpäin vuosissa niin ensimmäiset Suomeen tuodut koirat ja muutama ensimmäinen pentue oli vielä tätä vanhaa tyyppiä.

En siis tahdo lihavia, lyllertäviä koiria enkä ontuvia sairaita, kuka sellaista toivoisi? Enkä myös pidä "kukkakepeistä" niin kuin joku täällä on maininnut jossain vaiheessa että spinone muistuttaa .

Minä en edes puhu sinun viimeisistä pentueistasi vaan puhun spinonen tasosta 2000-luvulta lähtien, niin älä ota minun mielipidettäni niin henkilökohtaisesti, onhan täällä ollut muitakin kasvattajia aikaisemmin. Sisällytän siis tähän näkemykseen myös omia koiriani .

[kerttu]

Otappas Carita huomioon sellanen seikka ettei kukaan näistä mainitsemistasi koirista ollut metsästyskäytössä eikä niistä ehkä sinne olisi ollutkaan. Se voi selittää sen, mikä sinusta on se vanha tyyppija kenen koiria ihannoit.
Meille oli tulossa sama tilanne kuin esim Ruotsissa on, eli spinone show- ja seurakoiraksi, tyyppi sen mukaan. Onneksemme saimme kelkan kääntymään!
Välillä on ollut aivan liian isoja koiria, niin sinulla kuin minullakin se totta ja siitä pitää päästä pois. Nartulle riittää kooksi 60- 61 cm ja urokselle 65-66 cm, sen suurempia minä en haluaisi jos voisin kaikkeen vaikuttaa
Tämä menee saman vanhan jauhamiseksi, joten kirjaa mietteesi JTO materiaaliksi ja toimita minulle tai Sallalle, tehdään yhteenveto sitten syksymmällä ja tuumaillaan mikä oikeesti on tilanne. Muistelen Sallan tuoneen Italiasta viestiä että siellä on pyrkimys pienempään ja kevyempään tyyppiin.

[Pasi]

Hei!

Sanon minäkin tähän jotakin, vaikka mitään en tiedäkkään.
Sen tiedän, että ainakin Labradoreilla näyttelykoirat on lihavia ja kookkaista. Enkä ainakaan haluaisi sellaista sertin koiraa itselleni. Uskonkin, että jos katsotaan spinonea 100 tai 200 vuotta taaksepäin, niin sekin on ollut lihaksiskas ja vahva mutta hoikka työkoira. Ensinäkin ei varmaankaan ollut liikaa ruokaa syöttää koiraa ja liikkuakkin sai joka päivä.
Minun mielestäni näyttelyt on pilannut monta hyvää rotua ( tai siis menestystä hakevat omistajat ). Tuomarikaan ei varmaan ole käyttänyt spinonea metsässä 40 h / viikko muutaman viikon ajan.
Mutta hyväksytään se että kaikki ei ajattela samalla tavalla ja toiset haluaa eri asioita. Itselläkin on niin vinksahtanut ajatusmaailma.
Sen verran vielä siitä mihin pitäisi spinonen kanssa mennä, niin pitääkö perinteitäkään aina katsoa, mailma muuttuu ja metsästysympäristö muuttuu sekä riistakin saattaa muuttua. Mietitään siis mitä me halutaan ja pyritään sitten myös kunnioittamaan perinteitä. Mielestäni meidän pitäisi pyrkiä pitämään ne spinonen tärkeimmät ominaisuudet, vahvistamaan niitä, vaikkakin ulkomuoto kärsisi hieman.

Terv. Pasi

[SallaFi]

Hei,

Koiran arvostelussa on kirjattu, mitä tuomari näkee. On meidän harrastajien sisälukutaidosta kiinni, kuinka sen tulkitsemme.

Sotkamon ja tämän vuoden sijoituksia ei välttämättä voi verrata suoraan keskenään, sillä Sotkamon jälkeen Suomeenkin on rantautunut ulkomaanelävien mukana erittäin valitettava käytäntö aloittaa arvosteluasteikko H:sta; kynnys antaa T on nykyään korkeampi. Toivottavasti tämä ei vaikuta rotujärjestömme tuomareihin, mutta tiedän, että painetta ainakin on. Joka tapauksessa, mielestäni tuloksia paremmin rodun tasoa ja mahdollisia virheitä kuvaavat näyttelykertomukset (päteviltä tuomareilta, ei itämaanprinsseiltä).

Toiminnallinen rakenne on tärkeä, siksi olen puhunut metsästyksestä koirien rakenteen testaajana. Spinonen on aina pitänyt jaksaa juosta metsässä tai muussa, usein vaikeassa maastossa, jopa niiden suurien ja raskaiden. Aikaisemmin spinoneissa oli todellakin joissain osissa Italiaa korkeita ja massavia koiria, jotka pitempien jalkojensa ansiosta pärjäsivät paremmin soilla ja kosteikoissa, joissa ei vaadittu nopeutta vaan kestävyyttä. Kuten Pasi sanoi, nämäkin olivat työkuntoisia työkoiria, joille ei liikoja ollut ruokaa antaa; oli koiran tehtävä pitää perhe ruuassa, ei kerryttää omaa vararavintoa. On kuitenkin myös ollut pienempiä ja kompaktimpia koiria, ja siihen on suuntaus nykyäänkin, jotta koira soveltuu paremmin myös vuorille ja ryteikköihin. Rotumääritelmä ei kuvaa yhtä koiraa vaan tyyppiä ja sallitun vaihtelun skaalaa.

Tavoite pienentää kokoa johtuu myös siitä, että rotumääritelmän kokoskaala on uroksilla jopa 10 cm, mikä on varsin suuri vaihtelu. Rodun koon pienentäminen ei kuitenkaan tarkoita ”mitä pienempi sitä parempi”, vaan suurimpien, kuitenkin rotumääritelmään mahtuvien vähentämistä ja pyrkimystä pikemminkin keskikokoisempaan kuin suurikokoiseen koirakantaan. Pikakiitureita spinoneista ei edelleenkään haluta. Ne, joilla spinonen käyttötarkoitus ei ole kirkkaana mielessä, tuntuvat usein pitävän spinonea molossityyppisenä koirana. Sitä se ei kuitenkaan ole. Spinone on mesomorfi: lihaksikas atleetti, josta näkee, että vaikka se juoksisi maratonin, se ei menisi nälkäkurjen näköiseksi. Ja josta myös näkee, että se pystyisi maratonin koska tahansa huitaisemaan. Ei saa unohtaa tuota jälkimmäistä!!!

Mielestäni ei ole olennaista pohtia, tarkoittiko tuomari koko rotua vai esitettyä rodunosaa ja minkä värisen muovinauhan kukakin on saanut ja milloin. Olennaista on se, mitä rakenteesta on sanottu ja onko aihetta toimenpiteisiin. Eli asia: pitkä, löysä, ilmava, kapea, heikot kulmaukset, pidättyväinen.

On totta, että juniori-ikäiset koirat voivat olla voimakkaassa kehitysvaiheessa ja että spinone on hitaasti kehittyvä rotu. Kuitenkin "pitkä, kapea, heikot kulmaukset" ovat sellaisia asioita, jotka eivät noin vuoden iän jälkeen kovasti muutu: ei ruppi lyhene kun ikä pitenee. Rintakehän kehittyminen ja massan tuleminen voivat korjata ilmavuutta ja osin löysyyttä riippuen siitä, mistä ne johtuvat.

Meillä on etuoikeus käyttää tietokantaa ja vuosikirjaa. Niistä voi lukea esim. viimeisen viiden vuoden ajalta koirien näyttelykertomukset ja kuvitella mielessään, millaista koiraa tuomari kuvaa. Kun kuva on mielessä, sitä vasten voi peilata määritteitä pitkä, löysä, ilmava, kapea, heikot kulmaukset ja pidättyväinen jokaista erikseen ja katsoa, löytyykö koiria, joilta tuomarit ovat jotain näistä ominaisuuksista joillain sanoilla kuvanneet.

Vuosikirjasavotassa selviää myös, ettei arvosteluihin ei voi kaikilta osin luottaa. On kehuttu mittasuhteiltaan oikeaksi koiria, jotka ovat selkeästi pitkärunkoisia tai jätetty huomiotta päälaki, joka tasaisuudessaan kelpaisi pelastushelikopteri Sepelle. Ja ennen kuin kukaan vetää hernettä nenään, niin siellä on kierrossa myös neljän omani arvostelut. On joka tapauksessa selvää, että eri tuomareilla on hyvin erilainen käsitys siitä, millainen spinonen pitäisi olla ja millaiseen käyttöön sen pitäisi sopia, mistä päästään taas ikuisuusaiheeseen rotujärjestön tuomareista ja itämaanprinsseistä. Summa summarum, voisi kuitenkin ehkä olla todellakin tarpeen edes harkita koirasilmämme uudelleenkalibrointia ainakin käsitteiden pitkä ja löysä suhteen.

Jatkossa rodun muuttumista voidaan seurata näppärästi: laitatte vain minulle yli 2 v koirastanne sivukuvan, jonka laitan tietokantaan. Sitten pystytään viiden vuoden päästä katsomaan, onko muutosta tullut ja jos on, mihin suuntaan. Mikäli huolestuttaa, että erkkarin hyvä ja tiukka tuomari on yleistänyt liikaa liian pienellä otoksella, siihen on helppo ratkaisu: toivotaan häntä jatkossakin erkkariin ja lähdetään sinne mahdollisimman suurella porukalla, jotta otos paranee.

Salla

[kerttu]

Sotkamon ja tämän vuoden erkkari ovat verrannollisia koska tuomari sama, ja uskon ettei Riitan päätä muitten mielipiteet heiluta:) Kyllä hän sen T .n antaa jos siihen on aihetta.
Rotumääritelmässä on todellakin iso skaala spinonen koolle. Tosin koira voi olla tasapainoisesti rakentunut vaikka se olisikin iso kooltaan ja tämä tasapainoisuushan on todella tärkeää.
On aiheellista lukea koiran saama arvostelu ja etenkin jos se on useammalta arvostetulta tuomarilta saatuna sama, siihen on hyvä lupa uskoa. On melkein surkuhupaisaa lukea koirasta, jonka itsekin on nähnyt arvostelu, joka on aivan kuin toisesta koirasta kirjoitettu. On väliä kuka sanoo ja minkä ikäisestä sanoo ja mitä sanoo.
Kulmaukset esim on valitettavasti sellainen seikka etteivät ne iän myötä parane, päinvastoin.
Kokematon koira voi vaikuttaa ujolta, mutta jos se useassa näyttelyssä missä käy saa maininnan ujo, se ei ole hyvä. Arvosteluun voi vaikuttaa tuomarin asennekin, kehäsihteerin kertomana kuultua esim , yhdessä kehässä tuomari oli sanonut että hän sitten inhoaa näitä limaleukoja.... ja tämän tyyppisen lauseen sanoi ekkarissakin menneinä vuosina eräs tuomari. Tuollainen ei ole oikein asenne Kyseessä tässäkin suomalainen naistuomari:) Tahtoohan se etenkin poikien leuka olla vähän märkä kun näyttelypaikalla on paljon hajuja. Normaalioloissa hyvät huulet omaava spinone ei kuolaa.
Minunkaan mielestä silmämme ei saa tottua hyväksymään pitkärunkoista, saranan puolelta ulosmenevää kapean rintakehän omaavaa spinonetyyppiä. Senhän sanoo selkeästi rotumääritelmäkin. Sallan ehdotus on hyvä, toimitetaan kaikista yli 2 v spinoneista kuva tietokantaan.Sinnehän voi toki toimittaa vanhempienkin spinoneitten kuvia niin sehän laajentaa näkökantaamme. Kannatan myös esitystä että Lahtovaaran Riitta ( tai joku muu luotettava ) toivotaan esim parin vuoden kuluttua erkkariin tuomariksi, sinne sitten kaikki kynnelle kykenevät kehään esille. 2010 erkkarituomari lienee norjalainen. Onko hän "itämaanprinssi", sitä en tiedä sanoa. Nyt kun näyttely jatkossa on likempänä niin varmaan menen paikalle. Erkkarihan on jatkossa Lapualla joka on suurinpiirtein keskellä Suomea

[SallaFi]

Niin tarkoitus oli kyllä herättää pohdintaa siitä, onko silmämme jo tottunut liian pitkään tai löysään koiraan? Millaista koiraa ihannespinonena pidämme ja puhumme? Pituus, kapeus tai löysyys eivät ole välttämättä kaikki samassa koirassa.

Entä jos palautteessa olikin aihetta ja noita asioita olisi pikkuhiljaa päässyt huomaamattamme pesiytymään rotuun, tuon esitetyn otoksen ulkopuolellakin?

Salla

[kerttu]

Äsken täällä oli Caritan laittama linkki vanhaan keskusteluun,luin sen ketjun. Sehän oli hyvä vinkki. Kattokaapa muutkin finnishspinone.proboards.com/index.cgi?board=jalostus&action=display&thread=537&page=1
mietteet on kohtalaisen samat, valitettavasti aina ei saa mitä tilaa. Mutta pyrkimys ja suunta ovat oikeita, nyt kun vielä saavutamme sen tavoitteemme niin ok. Mittojakin on aioittu toimittaa, se projekti on tainnu unohtua.
Ainakin itse olen kasvatustyössä pyrkinyt tiedostamaan mitä vois parantaa ja kattoa sen ettei valitussa kumppanissa ole samaa vikaa.

[carita]

Kiitos avusta, en vieläkään tiedä miten linkittää! Miten se tehdään?

Joka tapauksessa, tästä viiden vuoden takaisesta keskustelusta näkee että tämän päiväinen keskustelu ei ole mikään uusi asia joka olisi nyt vasta pulpahtanut esiin erkkarissa

[kerttu]

Avaa se ketju näyttöön minkä haluat linkittää, kopsaa sitten sivun osoite yläreunasta ja liitä se kirjotukseesi:) voihan siihen olla fiksumpikin keino mutta nuin minä sen tein

[Pasi]

Pisti siellä silmään toi luusto ja sen vaikutus painoon? Ihmisillä tietääkseni luuston painoero samanpituisilla ihmisillä voi olla alle kilo? En muistamistä olen tän kuullut, mutta jos se pitää paikkansa, niin koirilla se on varmaankin alle puoli kiloa?

Huomauttaisin vielä, että nykyään pelkästään suolla metsästää harva (iso ja massava koira).
Jos halutaan markkinoida spinonea metsästäjille, niin sen pitäisi olla toimiva ja kestävä koira sekalaisessa maastossakin. Spinonen parhaat ominaisuudet on ihmisystävällisyys ja sosiaalisuus. Kotikoirana spinone on mielestäni paras seisova koira. Koko voisi myös olla esim hieman pienempi, eihän kaupungissa ole paljon tilaa. Itse ainakin näin Italiassa muutaman kivannäköisen nartun, vaikka en ymmärrä kulmista mitään.

[Petra pojjaat]

Hei,
90-luvun alkupuolella kun mulle tuli ensimmäinen spinone luin jostain, että autovertailuita käyttäen setterit & pointterit on mettällä porscheja ja spinone on jeeppi.
Hitaampi, mutta sitten kuitenkin varmempi.

Kyllä mun mielestä spinonella kuuluu olla luustoa erilailla kuin "kuumilla", jeeppi kun on

Mutta enhän mä mistään mitään tiedä, kun en kerran metsästäkään, saati kasvata *virn*

[kerttu]

Oikeassa olet Petra

[SallaFi]

Olin jo kyllä päättänyt, etten Italiassa oppimaani tänne laita, ettei kukaan pahoita mieltään, mutta pyörrän pyhät puheeni, kun tässä on kerran rakenteesta keskusteltu...

Lippalakkipäisten "junttien" lisäksi CISpin vuosijuhlavideosta voi nähdä eron siihen, että maailmalla spinone on usein koirankasvatusta harrastavien naisihmisten rotu. Koiriin tämä ero heijastuu joskus, ei aina, seuraavasti: Olen päässyt parin vuoden aikana läheltä seuraamaan, miten muutama näistä paapoista, jotka rohkenivat hakea vuosijuhlassa palkintonsa lippalakki päässä, ovat valinneet koiria jalostukseen tai pentuja itselleen metsästyskoiriksi. Puhun nyt niistä paapoista, joilla yleisesti tunnustetaan olevan parhaat spinonet. He pitävät itseään metsästäjinä, ei koirankasvattajina, vaikka heillä pentueita väliin onkin. Riistavietti on heille itsestäänselvyys, joka tulee sukutaulusta, joten kerron muutaman tekemäni havainnon koirien rakenteesta.

Vaikka on ollut mielenkiintoista nähdä, millaisten virheiden tai puutteiden suhteen he ovat olleet valmiita tekemään kompromisseja, vielä mielenkiintoisempaa on ollut havaita, että kaikissa valituissa koirissa on ollut yksi yhteinen piirre: rodunomaiseen käyttöön sopiva ja sitä kestävä mekaniikka. Kuten kaikilla muillakin metsästyskoiraroduilla. Mekaniikassa olevia virheitä ko. herrat eivät ole antaneet anteeksi. Eli kokonaisuudessaan tasapainoinen rakenne; suorat luut, kintereet, kyynärpäät tai mikään muukaan ei vinksota tai venkoa liikkeessä mihinkään ylimääräiseen suuntaan; tilava pitkä rintakehä keuhkoille; kohtuulliset kulmaukset ja neliömäinen (tai nartuilla hiukan pitempi) runko. Päästä, turkista, ilmeestä jne. on sitten voitu neuvotella, mutta yhteistä on ollut se, että koirista on nähnyt, että niiden mekaniikka on luotu liikkumaan, eivätkä ne siitä kipeydy tai rasitu, koska se on ollut omaan käyttöön tarpeellista. On ne myös spinoneksi tunnistanut.

Lippisten ja t-paitojen alta löytyy vuosikymmenten kokemus rodusta, metsästyksestä ja metsästyskoirien kasvatuksesta. Jokainen voi päättää itse, onko sillä meille mitään annettavaa, ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin.

Salla