Post by kerttu on Feb 15, 2006 22:20:34 GMT 2
SS.kerholla on 9 kasvattajajäsentä ja Suomessa 8 kasvattajaa???
Jäseniä saa kerättyä Suomenmaastakin vaikka minkä puulaakin alle, kun vähän viitsii markkinoida. Mutta toimivat, oikeasti asian eteen tekevät jäsenet ovatkin sitten toinen juttu.
Tuo varsinaisten jäsenten määräkin vaikuttaa hyvin suurelta, kun vertaa Suomen spinonekantaan.
Mutta jos vaikka nelihenkisen perheen äiti on innokas ja maksaa koko sakin niin äkkiähän se ryhmä kassehtuu, ja silloinhan kriteeri ” kotona spinone täyttyy”
Kun kerho perustettiin, epäilin perustajien tarkoitusperiä ja epäilen edelleen. Ainoa asia joka saa minutkin vakuuttumaan kerhon toimien tarpeellisuudesta ja merkityksellisyydestä on että tuloksia alkaa näkyä. Nyt ainoa tulos on, että ne jotka ovat halunneet edetä rotujärjestön viitoittamalla tiellä ovat hakeutuneet omilleen, ja muut sitten kulkevat julistamassa ilosanomaansa puhumalla. Jos koirasta halutaan metsästyskoira, käytäntö on osoittanut että sen halukkaan kouluttajan on oltava jo entuudestaan metsästyksestä kiinnostunut, ja jommallakummalla perheen aikuisista on oltava metsästyskortti taskussa. Äärimäisen harvoja poikkeuksia toki voi olla, mutta silloin tie ei ole helppo ja useasti luovutetaan koulutus kun ymmärretään sen vaativuus. Ei kanakoiraharrastusta voi aloittaa hankkimalla kanakoiran, eikä se ole metsästyskoulutettu jos se käy kaksi kertaa vuodessa jossain yhteistreeneissä. Jos haluaa tuloksellista toimintaa täytyy ensin tietää mitä sen kanssa tehdään ja ymmärtää miksi se hankitaan.Ikävää on myös se että pyritte saamaan kaiken näyttämään siltä, että muut spinoneharrastajat, kuin SS. kerhon jäsenet ovat yhteistyökyvyttömiä.
Ymmärrän, että jos joku nuori nainen on ottanut spinonen ja on siihen iki-ihastunut, mutta sitä en ymmärrä että hankitaan erirotuisia seisojia ja perustetaan kerhoja jotta saadaan muokattua aikaisempaa harrastuskäytäntöä vastaamaan omia tarpeita ja hyväksyntää toimilleen, ja ylenkatsomalla aiemmin kaikille passanneita käytäntömalleja.
Sitäkään en ymmärrä että julkisessa tilaisuudessa alennutaan mollaamaan pitempään rotua eteenpäin vieneitä ja tuloksiinkin päässeitä rodun harrastajia.
Minusta SS kerhon SSK.n palaverissa olleiden edustajien tulisi nyt katsoa peiliin ja miettiä miksi yhteistyö ei onnistu. Omalta osaltani olen kaikkeni sen eteen tehnyt, mutta nyt täytynee harkita asiaa uudelleen, kun sain kuulla ja lukea viikonlopun juttuja useammalta taholta. Mm. pentuvälitystä oli arvosteltu ja pyydetty käytäntöä muuttamaan. Valitettavasti toiveenmukainen noin niukka tiedonvälitys ei ole mahdollista, koska SSK.n tietokannasta löytyy jo enemmän tietoa tälläkin hetkellä. Saksanseisojakerhossa tavoitteena on vapaantiedon saannin kasvu, pentuvälitystä ollaan jo pitkään oltu kehittämässä informatiivisempaan suuntaan. Olisiko toive siis se että salataan SSK.n tietokannan olemassa olo, ja siten pimitetään faktatietoa.
Koulutustapahtumia voi järjestää hyvällä tahdolla ilman saksanseisojakerhoa erillisempää organisaatiota, esim. olemme täällä Oulun seudulla järjestäneet kuluvana vuotena erilaisia mannermaisille seisojille suunnattuja tapahtumia, joissa yhteensä käyntejä reilusti yli 600 – niin helppoa se on kun haluaa enemmän toimia kuin puhua. Toimijoina ja kouluttajina ovat olleet aluekouluttaja sekä muutamat KAER tuomarit sekä SSK.n rivijäsenet, jokainen oman vahvuusalueensa mukaan.
Harmi kun tässä varmaan kokevat saavansa siipeensä nekin SS.kerhon jäsenet jotka ovat avoimesti ja yhteistyöhaluisesti suhtautuneet muihin spinoneharrastajiin – se ei ole tarkoitukseni ja pyydän ettette pahoita tästä mieltänne. Olen sanonut aiemminkin, että jokainen koepalkittu spinone on yhtä arvokas oli se kenen lähtöisin kenen pentulaatikosta tahansa ja edelleen tarkoitan sitä. Annan täyden tunnustuksen kaikille jotka aidosti haluvat viedä spinonen mainetta metsästyskoirana maassamme eteenpäin. Mutta¨tähän hymistelyyn ja pimeyden verhoon” olen kyllästynyt. Tässä on tultu juuri siihen mistä alunperin toimintaanne moitittiin ja siitähän ei voi muuta kuin päätellä että oikeassa olimme epäilyksinemme. Jos joku ei muista mikä oli se eka hämmästyksen aihe niin muistutan SS. kerhon säännöistä kohdan. " Jos yhdistys puretaan, luovutetaan sen jäljelle jääneet varat yhdelle tai useammalle rekisteröidylle palveluskoirayhdistykselle " mikäli kohde olisi ollut vaikka SPR niin tuskin olisimme niin hämmästyneet kuin silloin teimme ja kysymyksiimme saamamme vastaukset oli mitä oli....
Yhteistyö terveisin Kerttu
Jäseniä saa kerättyä Suomenmaastakin vaikka minkä puulaakin alle, kun vähän viitsii markkinoida. Mutta toimivat, oikeasti asian eteen tekevät jäsenet ovatkin sitten toinen juttu.
Tuo varsinaisten jäsenten määräkin vaikuttaa hyvin suurelta, kun vertaa Suomen spinonekantaan.
Mutta jos vaikka nelihenkisen perheen äiti on innokas ja maksaa koko sakin niin äkkiähän se ryhmä kassehtuu, ja silloinhan kriteeri ” kotona spinone täyttyy”
Kun kerho perustettiin, epäilin perustajien tarkoitusperiä ja epäilen edelleen. Ainoa asia joka saa minutkin vakuuttumaan kerhon toimien tarpeellisuudesta ja merkityksellisyydestä on että tuloksia alkaa näkyä. Nyt ainoa tulos on, että ne jotka ovat halunneet edetä rotujärjestön viitoittamalla tiellä ovat hakeutuneet omilleen, ja muut sitten kulkevat julistamassa ilosanomaansa puhumalla. Jos koirasta halutaan metsästyskoira, käytäntö on osoittanut että sen halukkaan kouluttajan on oltava jo entuudestaan metsästyksestä kiinnostunut, ja jommallakummalla perheen aikuisista on oltava metsästyskortti taskussa. Äärimäisen harvoja poikkeuksia toki voi olla, mutta silloin tie ei ole helppo ja useasti luovutetaan koulutus kun ymmärretään sen vaativuus. Ei kanakoiraharrastusta voi aloittaa hankkimalla kanakoiran, eikä se ole metsästyskoulutettu jos se käy kaksi kertaa vuodessa jossain yhteistreeneissä. Jos haluaa tuloksellista toimintaa täytyy ensin tietää mitä sen kanssa tehdään ja ymmärtää miksi se hankitaan.Ikävää on myös se että pyritte saamaan kaiken näyttämään siltä, että muut spinoneharrastajat, kuin SS. kerhon jäsenet ovat yhteistyökyvyttömiä.
Ymmärrän, että jos joku nuori nainen on ottanut spinonen ja on siihen iki-ihastunut, mutta sitä en ymmärrä että hankitaan erirotuisia seisojia ja perustetaan kerhoja jotta saadaan muokattua aikaisempaa harrastuskäytäntöä vastaamaan omia tarpeita ja hyväksyntää toimilleen, ja ylenkatsomalla aiemmin kaikille passanneita käytäntömalleja.
Sitäkään en ymmärrä että julkisessa tilaisuudessa alennutaan mollaamaan pitempään rotua eteenpäin vieneitä ja tuloksiinkin päässeitä rodun harrastajia.
Minusta SS kerhon SSK.n palaverissa olleiden edustajien tulisi nyt katsoa peiliin ja miettiä miksi yhteistyö ei onnistu. Omalta osaltani olen kaikkeni sen eteen tehnyt, mutta nyt täytynee harkita asiaa uudelleen, kun sain kuulla ja lukea viikonlopun juttuja useammalta taholta. Mm. pentuvälitystä oli arvosteltu ja pyydetty käytäntöä muuttamaan. Valitettavasti toiveenmukainen noin niukka tiedonvälitys ei ole mahdollista, koska SSK.n tietokannasta löytyy jo enemmän tietoa tälläkin hetkellä. Saksanseisojakerhossa tavoitteena on vapaantiedon saannin kasvu, pentuvälitystä ollaan jo pitkään oltu kehittämässä informatiivisempaan suuntaan. Olisiko toive siis se että salataan SSK.n tietokannan olemassa olo, ja siten pimitetään faktatietoa.
Koulutustapahtumia voi järjestää hyvällä tahdolla ilman saksanseisojakerhoa erillisempää organisaatiota, esim. olemme täällä Oulun seudulla järjestäneet kuluvana vuotena erilaisia mannermaisille seisojille suunnattuja tapahtumia, joissa yhteensä käyntejä reilusti yli 600 – niin helppoa se on kun haluaa enemmän toimia kuin puhua. Toimijoina ja kouluttajina ovat olleet aluekouluttaja sekä muutamat KAER tuomarit sekä SSK.n rivijäsenet, jokainen oman vahvuusalueensa mukaan.
Harmi kun tässä varmaan kokevat saavansa siipeensä nekin SS.kerhon jäsenet jotka ovat avoimesti ja yhteistyöhaluisesti suhtautuneet muihin spinoneharrastajiin – se ei ole tarkoitukseni ja pyydän ettette pahoita tästä mieltänne. Olen sanonut aiemminkin, että jokainen koepalkittu spinone on yhtä arvokas oli se kenen lähtöisin kenen pentulaatikosta tahansa ja edelleen tarkoitan sitä. Annan täyden tunnustuksen kaikille jotka aidosti haluvat viedä spinonen mainetta metsästyskoirana maassamme eteenpäin. Mutta¨tähän hymistelyyn ja pimeyden verhoon” olen kyllästynyt. Tässä on tultu juuri siihen mistä alunperin toimintaanne moitittiin ja siitähän ei voi muuta kuin päätellä että oikeassa olimme epäilyksinemme. Jos joku ei muista mikä oli se eka hämmästyksen aihe niin muistutan SS. kerhon säännöistä kohdan. " Jos yhdistys puretaan, luovutetaan sen jäljelle jääneet varat yhdelle tai useammalle rekisteröidylle palveluskoirayhdistykselle " mikäli kohde olisi ollut vaikka SPR niin tuskin olisimme niin hämmästyneet kuin silloin teimme ja kysymyksiimme saamamme vastaukset oli mitä oli....
Yhteistyö terveisin Kerttu