|
Post by Dynamo on Oct 5, 2004 12:21:30 GMT 2
En mä Kepa ajatellut edes tuota sinun aiempaa viestiäsi, kun vastasin matadoreista. Se oli vastaus toiselle Maijalle - tai ei edes vastaus, vain ainoastaan siitä singahtanut ajatus. Ex-matadorien mamma kun näet olen Vielä tuosta Ollista (Wynsett Falco). Heitin pallon aikoinaan Linda Collinsille, että tarvitsisin uroksen R-pentueen (Snow Drop for Wynsett x Karhen Nocciola) kahdelle nartulle. CA-riski oli tiedossa, siksi urosvalinta kävi läpi tarkan syynin. Linda karsi pois kaksi-kolme muuta omaa pentuettaan juuri tästä syystä. Olen luvannut Kertulle jo monta kertaa selvittää, mikä on CA:n tilanne Englannissa tällä hetkellä. Ystäväni Liisa Mäkinen (spinoneharrastaja Englannista) toimii tässä oivallisena tietolähteenä; Liisan Mies Ute oli ainakin vielä jokin aika sitten sikäläisen spindeyhdistyksen CA:ta tutkivassa terveystoimikunnassa. Jos soittaisin sinne jo vaikka tänään, jos sais sit taas palstalle täytettä. Ja ainakin oikeata asiaa - siis omia juttujani tarkoitan maija s
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Oct 5, 2004 12:26:53 GMT 2
Edelleen olen sillä kannalla ettei yhden koiran jälkeläisten määrä saisi ylittää tuota 5%:n pykälää. Muuten mennään aina vain ojasta allikkoon ja koskaan ei päästä tilanteeseen, jossa nartulle olisi vara oikein valita erilinjaisista uroksista.
Suomeen tuodaan uusi koira jolla sitten astutetaan useita narttuja, niiden jälkeläistenjälkeläisille kun lähdetään etsimään siippaa niin taas pitää tuoda ulkoa jos ei tahdo linjata kovin läheltä. Mitä hyötyä tästä sitten oli geenipooliin?
|
|
|
Post by kerttu on Oct 5, 2004 12:35:03 GMT 2
Jep Maija -vanhempi. Otappas selvää niin saadaan lisätietoa tavoiteohjelmaamme. Se nimittäin on melko opus mikä pitää tehdä joten kaikki lisätieto on tarpeen. Onhan minulle tosin auttavaksikädeksi lupautunut perinnöllisyysasioihin perehtynyt Salla Tuo "Pikku-Maijan" 5 % on kyllä monessa rodussa käytössä ja kannatettava, miten se sitten toimii näin pienessä kannassa on kysymys no 2.?
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 5, 2004 12:52:31 GMT 2
Maija:
Mitenkään nyt kovin paljoa kehumatta vanhempaa urostani väitän, että kyllä ainakin se on antanut aika paljon suomalaisten spinoneiden geenipohjaan. Näytöt puhuvat puolestaan. Iso kiitos kuuluu tietenkin aktiivisille jälkeläisten omistajille, mutta kyllä uroksellakin on ollut oma, pieni siivu annettavanaan.
Jos tätä urosta ei olisi käytetty, tämänhetkinenn s-kanta olisi taatusti toisenlainen. Olisiko se parempi vai huonompi - sitä en tiedä.
Kerttu tuossa mainitsi saavansa Salla F:ltä apua jalostuksentavoiteohjelmassa. Hyvä näin. Myös Nina V olisi tässä varteenotettava; ellen väärin muista niin Nina on opiskellut maa- ja metsätaloustieteellisessä ko. asiaa. Nina, menikö väärin? Ja onhan meillä samassa opinahjossa parhaillaan opiskeleva Maija P, joka tietää paljon spinoneista, vaikka nykyään harrastaakin muuta rotua.
maija s
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Oct 5, 2004 12:59:03 GMT 2
No tuo 5% ei spinoneilla onnistuis varmaan mitenkään päin ;D
Mutta ajoin tuossa jutussa takaa sitä, että uroksen omistajien tulisi mun mielestä kiinnittää huomiota siihen, ettei antaisi koiraansa monelle saman linjaiselle nartulle, ja ettei niitä pentueita tulisi montaa. Samoin kasvattajat kiinnittäisi huomiota siihen, ettei astuta narttuaan just sillä uroksella jota kaikki muutkin käyttää, vaan koittaisi katella jotain uutta. Finnair kuljettaa koiria ja siemeniä ;D
Nyt joku sanoo että eiväthän kaikki jälkeläiset mene jalostuskäyttöön ja ettei kaikilla ole kielitaitoa/lompakkoa tuottaa siemeniä/koiria ulkomailta... Joka tapauksessa minusta kaikkien olisi hyvä katsoa 10v eteenpäin ja miettiä millaisen kannan haluasivat silloin Suomessa olevan.
|
|
|
Post by Nina V on Oct 5, 2004 14:34:20 GMT 2
Vastaukseksi mahdollisuuksistani / haluistani / jne osallistua jalostusohjelman tekoon: Joo, olen aikanani opiskellut maat. mets. tiedekunnassa pääaineena kotieläintiede ja sivuaineena kotieläinten jalostustiede ( monen muun aineen ohessa ). Jalostuksen pääperiaatteet tuskin ovat muuttuneet, taidot saattavat olla vähän ruosteessa, kun siitä koulusta on jo jonkin aikaa... Aikataulu vaan on tällä hetkellä tosi tiukka. Kokonaan uusi työ aivan uudella alueella vie kaiken ja aikaa liikenisi vasta joulukuussa. Sinänsä jalostusasioissa mukana oleminen voisi olla ihan mukavaa ja antoisaa. Katsellaan.
Nina
|
|
|
Post by Suskikirjautumatta on Oct 5, 2004 15:27:18 GMT 2
Niin, ja minä vastasin Caritalle, en jal.tav.ohjelmaan. Suski
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 6, 2004 10:37:56 GMT 2
Käännetäänpä tämä räyhikseltä tänne "asiallisemmalle" puolelle... Räyhäpalstalla on monissa posteissa ilmennyt samaa: antakaa minun harrastaa spinoneni kanssa, vaikka en metsästä. Tähän otti kantaa myös SSK:n pj Heikki Pöllänen jutussa "Metsälle vai kotisohvalle" (Ase ja Erä 5/04): ...."Miten metsästävät rodut saadaan alkuperäiseen käyttöön? Mikä on rotujärjestöjen rooli? Saksanseisojakerhon puheenjohtaja Heikki Pöllänen ei usko ainakaan tiukkoihin pakkokeinoihin. - Kovin jyrkkien rajojen vetäminen on hankalaa. Jos Saksanseisojakerho noudattaisi fanaattista linjaa, näyttelylinjaiset koirat eriytyisivät nopeasti. Sen sijaan avoin suhtautuminen, jossa tiedotetaan asioista, toivottavasti avaa ihmisten silmät..." Pöllänen siis kerhon nokkamiehenä kannattaa maltillista linjaa. Hyvä näin. Se lienee siis myös kerhon "virallinen kanta" Eli malttia peliin, siskot maija s
|
|
|
Post by kerttu on Oct 6, 2004 11:15:58 GMT 2
Näinhän se Heikki sanoi Ase& ERä haastattelussa. Mutta "virallisen" kannan hän on kirjoittanut "Nuotipiirissä" josta alla oleva viesti on kopioitu. SSk.ssa on ensijaisesti peräänkuulutettu jalostukseen käytettyjen koirienominaisuuksia. Ei rotu mene pilalle jos joku unikkikappale vaikka kirjahyllyssä istuisi. Sitä samaa Heikkikin tarkoittaa loppuosassa olevalla lauseella puhuessaan ”käyttökoirista ” siinä ei tarkoiteta jalostuskoiraa, niille on taas omat kriteerit ja ei ne niin maata kaatavan vaikeita ole jos koirassa on ainesta. Maltillisuutta varmasti kannattaa kaikki, mutta sovittuja sääntöjä noudattaen. Heikki mainitsee myös vuosikokouksen yhteydessä pidettävän roturyhmä kokouksen. Kokous on ensi vuonna Jyväskylässä jos en väärin muista. Nyt kun asiat kiinnostavat harrastajia, tulkaa ihmeessä paikalle niin saadaan jutella ihan kahvikupin ääressä Tämä kirjoittelu ei aina tuota tulosta, toinen voi tulkita asiat omaan mielialaansa peilaten vaikka toinen ei edes pahaa tarkoittaisi. Mutta kun äänensävyt ja muut kevennykset on nuitten hymiöitten varassa, voi tulla virhearviointejakin…Aletaanko suunnittelemaan tapaamista siellä?.. ja tässä tämä puh.joht viesti. Re: spinone asiaa! Lähettäjä: Heikki Pöllänen (---.kpo.fi) Päiväys: 28.08.03 20:11 (tätä on typistetty, mutta halukkaat löytävät viestin kokonaisuudessaan täältä www.saksanseisojakerho.fi/forum/read.php?f=19&i=126&t=126)Virallinen kanta: Saksanseisojakerhon säännöissä on tavoitteeksi kirjattu: "Tarkoituksena on kehittää mannermaista seisovaa lintukoiraa METSÄSTYKSEN MONITOIMIKOIRANA ja edistää muutoinkin kanakoiraharrastusta koiranomistajien keskuudessa". Spinoneiden jalostuksen tavoiteohjelmassa on tärkeimmäksi kirjattu rodun sopivuus metsästykseen. Jalostukseen tulisi käyttää vain yksilöitä, jotka edistävät yllämainitun tavoitteen saavuttamista. Kasvatustyö on vaikeaa, kun koiria on lukumääräisesti vähän ja jalostuskriteerit täyttäviä erittäin vähän. Uutta rotua lisättäessä on hyvän pohjan luominen ensiarvoisen tärkeää ja se vaatii joskus rahallisestikin merkittäviä ponnistuksia mm. tuontien suhteen. Sellainen toimintamalli, että ensin lisätään määrää laadusta välittämättä ja sitten ryhdytään parantamaan laatua on johtanut monta rotua sellaiseen tilaan, ettei ongelmista taida löytyä poispääsyä. Puolueettomin ja selvin osoitus jalostukseen käytettävien koirien ja niiden pentujen ominaisuuksista saadaan kanakoirien erikoiskokeissa. Kokeissa ilman palkintoakin jääneestä, mahdollisesti puutteellisesti koulutetusta koirasta voidaan todeta metsästyskoiralle tärkeitä asioita, kuten metsästyshalu, noutohalu, veteenmenohalu, luonne. Jos näissä on puutteita, on koiran jalostuskäyttöä vaikea hyväksyttävästi perustella. Pelkästään näyttelykoirajalostusta ei Saksanseisojakerhon rotuihin haluta. Rotujärjestön tavoitteena on saada kaikki kanakoiraharrastajat ymmärtämään myös käyttöominaisuuksien vaalimisen tärkeys. Rodun kasvattajien vastuulla on, voidaanko koiria rehellisesti luonnehtia METSÄSTYSKOIRIKSI. . Näen ihan hyvänä asiana sen, että kanakoiria on myös pelkästään ”käyttökoirina”, joilla metsästetään ja joita pidetään vain ”koirana” ilman valtavaa harrastamista näyttelyissä ja kokeissa yms. Sehän osoittaa vain, että jalostus on onnistunut tuottamaan käyttökelpoisia koiria, jotka myös sopivat tehtäväänsä eivätkä ole vain väline, jolla omistaja voi osallistua erilaisiin tilaisuuksiin muiden samanhenkisten kanssa Ehdin jo 60-vuotisjulkaisussakin kehaista spinoneiden esilletuloa uutena rotuna. Toivottavasti spinoneväki löytää tähän asiaan yhteisen näkemyksen ja toimii sen mukaisesti. Oikea paikka keskustelulle on kasvokkain vaikkapa ensi vuosikokouksen yhteydessä järjestettävässä spinone-roturyhmän kokouksessa.
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 6, 2004 11:48:28 GMT 2
Tuo "spinone-roturyhmän kokous" kuullostaa asialliselta!!
Kun HP on kehunnut spinoneita (kuten Kertun viestin loppupäästä voi lukea), eikö spinone sittenkään kuulu seuraavaan Pölläsen kategoriaan........
"...Hankalin tilanne on uusien rotujen kohdalla. Pölläsen mukaan on muutama rotu, joita ei kukaan voi rehellisesti pitää metsästyskoirina..." (edelleen sama Ase ja Erä -juttu)
Mitäs arvelette?
ms
|
|
|
Post by kerttu on Oct 6, 2004 12:12:12 GMT 2
Kiitos Maija viesteistä, hyvä syy kesken ikkunanpesun käydä koneella, ja tiedät meidän ikkunruutumäärän , jokaisessa kolme pestävää pintaa.... Kyllä HP on nähnyt spinonen kulkevan ja jopa oli tuomarina kun Viivi sai toisen Avo 2.n ja tuli MVA.ksi. Niin ja Heikkipä se oli vuonna 1995 kun palkitsi ensimmäisenä spinonena Suomessa tuon meidän Veppu Eerikan NUO luokassa. Uskon että mieltää spinonen metsästykseen kelpaavaksi koiraksi. Yhteistyötä hänen kanssaan on tehty, ja vuosikokouksessa tuli esille että SSK.n alaisuuteen kuuluu rotuja joita emme välttämättä edes tunne. Ja toisekseen kyllä spinoneita on kohtuullisen paljon palkittu kun vertaa muihin vähemmistörotuihin. Mutta tämän riemusanoman levitystalkoisiin kaivattaisiin lisävoimia
|
|
|
Post by Nina P. on Oct 6, 2004 12:55:53 GMT 2
Minusta tuo Heikki Pölläsen teksti kuulostaa todella hyvältä ja nimenomaan näin olen asian itsekin ajatellut. Suvaitsevuutta tarvitaan, jotta rotumme säilyisi yhdenmukaisena eikä jakaudu näyttely- ja käyttöpuoleen niin kuin monet muut rodut. Siksi näistä jalostuksen tavoitteista täytyykin puhua asiallisesti ja katsoa asioita mahdollisimman laajasta näkökulmasta. Kyllä spinone varmasti pärjää metsällä, sitä en epäile. Silti uskon, että rotu jää maassamme todella harvinaiseksi, jos tavoitteena on että kaikki yksilöt olisivat metsästyskäytössä. Kyllä edelleenkin moni ensisijaisesti metsästyskoiraa hakeva valitsee mieluummin kksaksanseisojan kuin spinonen. En halua spinonen koskaan muuttuvan miksikään sohvakoiraksi, mutta on sääli jos rotu jossa on potentiaalia todella moneen, sidotaan liiaksi metsästyspuoleen. On ihan hyvä, että kannustetaan spinoneihmisiä käyttöpuolelle, mutta toivon silti suvaitsevaisuutta. Minusta siinä ei ole mitään negatiivista, jos spinone olisi nimenomaan "monipuolinen harrastuskoira". Agilityguru Pertti Vilander sitäpaitsi rinnastaa agilityn metsästykseen www.multisoft.fi/koiraneuvola/modules.php?op=modload&name=News&file=article&sid=4&mode=thread&order=0&thold=0
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 6, 2004 13:27:31 GMT 2
No Vilander nyt on puhunut paljon muutakin ... Ei vaan, totta on, että vieteillähän molemmissa toimitaan. On näissä käyttötarkoituksen laajentamisissa huonotkin puolensa. Ei kaikista roduista ole kaikkeen, eikä kuulu ollakaan. Taannoin kirjoitin dobermanneista, jotka takavuosina tunsin aika hyvin. Niiden kanssa tehtiin (tehdään ?) kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä - ja alkuperäinen käyttö (suojelu), johon Herra Dobermann koiransa jalosti jäi ihan taka-alalle. No tällä tosin oli hyvätkin puolet, koska dobbereilla ei tunnetusti ole paras mahdollinen hermorakenne.... Saksassa dobermannit olivat kuitenkin dobermanneja, koska niitä oli käytetty alkuperäiseen työhönsä. Suomessa ne sen sijaan vuosikymmenten saatossa ajautuivat epämääräiseen asemaan, niistä ei ollut enää oikein mihinkään. Sittemmin tilanne onneksi parani. Summa summarum: tämä riski lienee muillakin roduilla. Jokunen vuosi sitten joku yritti saada spinonelle palveluskoiraoikeuksia Kennelliitosta/Palveluskoiraliitosta. Puolimetriset hiukseni nousivat pystyyn kuin luin tästä. Ei spinonesta ihan oikeasti ole palveluskoiraksi ainakaan niin kuin minä asian ymmärrän. Palveluskoirat pysykööt omassa lestissään - metsästyskoirat omassaan. Tällä en tietenkään Nina tarkoita esim. agilityä. Pk-puolen jutut vain ovat niin kovin erilaisia joihin seisojat on jalostettu. ms
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Oct 6, 2004 19:36:11 GMT 2
Jokunen vuosi sitten joku yritti saada spinonelle palveluskoiraoikeuksia Kennelliitosta/Palveluskoiraliitosta. Jestas!! Vaikea kuvitella spinonea roikkumassa hihassa parta tanassa Vaikka onhan niitä toki muitakin pk-lajeja
|
|
|
Post by carita on Oct 7, 2004 19:59:50 GMT 2
On ihan pakko heittää vähän mietteitä tähän jalostushommaan. Olen huomannut että Kerttu melkein aina keskusteluissaan viittaa Heikki Pölläsen sanomisiin, mutta jos rehellisiä ollaan, ei spinoneilla ole varaa matkia rotua jolla on paljon laajempi geenipohja kuin meidän spinoneilla. Saksanseisojilla on suuri geenipohja, heille ei ole mikään katastrofi "hyllyttää" joitakin linjoja. He eivät taistele samojen ongelmien kanssa kuin spinonet, sen takia ei ole hyvä seurata heidän malliaan. Varoittava esimerkki on esim. clumberspanieli, schillerinajokoira etc.
Meidän tulisi mieluummin kääntyä rotujen puoleen jolla on samoja ongelmia kuin meilläkin, kapea (ja tarkoitan tällä maailmanlaajuisesti) kapea geenipohja, ja toivottavasti oppia heiltä jotakin. Ei meillä ole varaa "hyllyttää" joitakin yksilöitä sen takia ettei niillä ole metsästysnäyttöä tai koska pentueessa on esiintynyt jotakin sellaista mitä me emme hyväksy, esim. pehmeä turkki, kevyt luusto jne. (CA ja epilepsiahan on sitten asia erikseen).
Meidän tulisi nimenomaan käyttää TERVEITÄ yksilöitä jalostukseen, ja varmistaa että "linjoja" ei tiputeta pois. Onhan se aika kammottavaa ajatella, että spinoneita on maailmanlaajuisesti noin 20.000 yksilöä ja silti kun me haemme "uutta" verta, niin tulee maailman toiselta puolelta vastaan "tuttuja" linjoja.
Olisiko ehkä hyvä idea pyytää apua ulkopuoliselta, esim. geneetikolta (sellainen joka ei rotua itse kasvata, riitojen välttämiseksi) jospa saataisi vähän hyviä neuvoja. Tällä hetkellä tuntuu ettei me päästä millään eteenpäin kun kaikki yritykset tehdä jotakin aina jyrätään maan tasoon.
|
|