|
Post by kerttu on Oct 7, 2004 21:32:00 GMT 2
Jokainenhan saa tehdä sen mitä haluaa, eihän sitä kukaan voi estää, edellyttäen että PEVISA ehdot täyttyvät. Mehän olemme tekemässä jalostuksentavoiteohjelmaa ja sehän on nimenomaan tavoite –noudattaa kuka katsoo sen aiheelliseksi, suotavaa toki olisi noudattaa. Minä olen pentuvälittäjä, jonka toimintaohjeet on tuolla edellä moneen kertaan kerrattu – jalostusneuvoja on edelleen Tammivuoren Hannele. Ja nimenomaan terveys on niitä tärkeitä asioita jalostustyössä, joita ei sovi väheksyä. Pennun ostaja valitsee mistä pennun ottaa, samoin nartun omistaja mitä urosta käyttää. Jos minulta joku kysyy neuvoa uroksista, sen suosituksen annan omana itsenäni en jalostusneuvojana. Siihen minulla ei kerhon puolesta ole pestiä. Silloin luonnollisesti arvostan uroksessa niitä ominaisuuksia mitkä itse koen tärkeäksi. Onhan minulta kerrattain toki pyydetty jopa listaa jalostusrekisterissä olevista uroksista, valitettavasti sinne eliittiin ei vielä yksikään uros ole päässyt. Nyt kisa pystyyn kuka on ensimmäinen! Ulkopuolista konsultointia voi toki käyttää, asiantuntija apu on monesti paikallaan. Geenipohjaa löytyy maailmalta ja lentokoneet kulkee sukkelaan, se ei nykypäivänä ole este. Tammelin Raija on melko hyvä tuntemaan rotuamme ja ymmärtää myös niin rakenteen kuin käyttöominaisuuksien päälle. Jos kiinnostusta löytyy voisin kysyä Raijaa sinne roturyhmäpalaveriin keskustelemaan, sitä en tiedä sopiiko hänelle mutta ainahan voi kysyä.
|
|
|
Post by NoutajaMaija on Oct 7, 2004 21:47:27 GMT 2
Caritan viestin viimeinen lause ”Tällä hetkellä tuntuu ettei me päästä millään eteenpäin kun kaikki yritykset tehdä jotakin aina jyrätään maan tasoon” herätti ajatuksia. Tosin heti ensimmäisessä hengenvedossa haluan mainita, että pohdiskelen nyt asioita ihan vain yleisessä tasolla, enkä kohdista mielipiteitä keneenkään meistä spinoneharrastajista (haluan lukea itsenikin samaan joukkoon, vaikka kotona ei partanaamaa asukaan). Yksi koirajalostuksen ongelmista on se, että asiat otetaan monesti turhan henkilökohtaisesti, asioita ei pystytä pitämään asioina. Monesti kasvattajakollegalla saattaisi olla ajattelemisen arvoisia mielipiteitä, mutta niitä ei tule kuunnelleeksi, koska kemiat naapurin kanssa eivät sovi yhteen. Toisaalta taas kovin usein omat mielipiteet tulee esitettyä liian kärkevästi. Kaikille meistä omat koiramme ovat tärkeitä perheenjäseniä (tai ainakin laumanjäseniä). Niihin syntyy tiivis tunneside. Monesti rakkaan huonoja puolia on vaikea nähdä, jokainen meistä taitaa olla sen todennut ainakin tutustuessaan omaan puoliskoonsa Eli kovin usein omaa koiraa kohtaan on vaikea olla täysin objektiivinen. Tunnesiteen vuoksi omaan rekkuun kohdistunut kritiikki tuntuu joskus viiltävältä, vaikka se osuisikin oikeaan. Vaikka en ole kasvattanut ensimmäistäkään pentuetta minkään rotuisia koiria, uskallan kuitenkin olla sitä mieltä, että jokaisen omassa kasvatustyössä tärkeää on rehellisyys. Ennen kaikkea täytyy olla rehellinen itselleen! Kasvattajan on minusta myönnettävä itselleen, mikä tässä pentueessa / koirassa / omassa tekemisessä / tekemättä jättämisessä mättää tai mikä on hyvää. Minusta on myös tärkeää myöntää itselleen, jos on tehnyt virheitä. Myös oman tiedon suhteen on oltava itselleen rehellinen. Kaikkea ei voi kukaan tietää, ja oma tietämättömyys kannattaa myöntää. Tältä pohjalta toivoisin jokaisen kasvattajan lähtevän tekemään jalostustyötään. Kun on miettinyt omat päämääränsä ja pyrkii niihin päivänvalonkestävillä keinoilla, pystyy seisomaan ratkaisujensa takana. Joku toinen voi arvostella kasvatustyötä, mutta oman näkemyksensä voi tuoda esille miettimillään perusteluilla. Minä pennunostajana haluan aina kuulla esimerkiksi sen, miksi kasvattaja on tehnyt juuri tämän yhdistelmän. Samanlaisia perusteluja kuulen mielelläni silloin, kun ihmettelen jonkun tekemiä valintoja. Yritän aina muistaa, että jalostukseen pätee sama kuin koirankoulutukseen. Oikeita mielipiteitä ja toteutustapoja voi olla monia. Kun oikein hyvin osaa perustella, saattaa jopa saada ihmettelijän samalle kannalle itsensä kanssa, vaikka tämä ensin olisi pitänyt koko ajatusta huonona. Ja vaikkei ihmettelijän kantaa saisikaan käännettyä, tämän on ainakin saanut ajattelemaan asiaa eri suunnasta. Parhaimmillaan on myös itse saanut keskustelussa lisää ajattelemisen aihetta. Menikö liian syvälliseksi?
|
|
|
Post by kerttu on Oct 7, 2004 22:23:19 GMT 2
No, syvällistä oli mutta totta. Tuohan oli miltei kuin kansanedustajan puhetta sillä erotuksella että siinä oli asiaa Aikanaan minulle antoi eräs kokenut metsästyskoira kasvattaja neuvon ” kun harkitset koiraasi jalostukseen, mieti mitä annettavaa sillä oikeasti on rodulle” jos tähän ei ole selkeää vastausta, koiraa ei kannata käyttää. Tätä neuvoa noudatin esim oman Venlani kanssa joka on jalostusrekisterissä oleva A/B lonkkainen MVA. Silloin en osannut vastata itselleni tuohon kysymykseen joten Veppu on liki 11-v vanhapiika. Meidän pitäisi vaan hyväksyä sekin tosiasia että kaikki koirat eivät ole jalostuskoiria, vaikka kuinka rakkaita meille ovatkin.
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 8, 2004 0:41:52 GMT 2
Kertulle:
Kyllä Kerttuli teit mun mielestä siinä jonkin sortin mokan, että jätit Venlaa käyttämättä. Tiedän kyllä syyt, mutta: - Venlan täysveli oli (on) hyvä metsästyskoira. Ja taitaa olla toinenkin? - taustalla hyvä terveystilanne - Venlan täysveljen jälkeläisnäyttö - Venlan äiti
Varmasti V:lla olisi ollut oma, hyvä sarkansa spinoneiden jalostustyössä. Jos velipojasta on jalostukseen, niin kyllä sitten täyssisarestakin - sanoo Vuolasvirta. Edellyttäen tietenkin, ettei ko. yksilössä ole mitään sen suurempaa ongelmaa.
Tämä vaan pienenä kuriositeettina, millaisia koiria kannattaisi käyttää - ja millaisia ei.
Kyllä mun mielestä kevyet luustot ja huonot turkit ovat aika raskauttavia s-jalostuksessa (Caritan viesti). Ittelläni on ollut niistä ihan riittävästi ongelmia. Muutenkin Suomessa on ällistyttävän kevytluustoisia spinoneita. Siinä olisi ainakin karsittavaa. Ei sellaisia ainakaan rodun kotimaassa ja Britanniassa hyväksytä, sehän muuttaa kokonaan jo koiran rotumääritelmää!
Caritalle:
- mistä olet saanut spinoneiden lukumääräksi 20 000 ?? Se kuullostaa tosi paljolta. Pari vuotta sitten Englannissa niitä oli noin 5000 ja Italiassa puolet vähemmän. Spinoneita on tosiaan vähemmän rodun kotimaassa kuin Brittein saarilla! Kun engelsmannit kiinnostuivat spinoneista 80-luvulla, Italiassa oli spindejä muistaakseni vain 800. Jos muistan väärin, joku voisi korjata. Vähän rippeitä päälle muualta Euroopasta (vähän!). Mitä on sitten jenkeissä?
maija s
|
|
|
Post by kerttu on Oct 8, 2004 7:23:32 GMT 2
Kyllähän sinä Maija osoittamiesi tosiseikkojen kans olet oikeassakin. ;)Se pennuttaminen vaan ei silloin tuntunut tarpeelliselta. Parempi tällänen moka kuin että olisin käyttänyt jotain huonoa jota nyt sitten katuisin, vai mitä? Veppu on hyvä jahtikoira kuten molemmat veljensä ja tulee jäämään Suomen spinonehistoriaan omalla tavallaan – ensimmäisenä koepalkittuna- ja MVA spinonena – ja on onhan sillä myös jalostusrekisteri numero 1. Onhan se sillä saralla tehnyt PR työtä rodulle kovastikin. Nykypäivään palataksemme: Ainakin minun toive on että nuo pohjavillaset ja pehmyt turkkiset saatais karsittua pois. Ne ovat suorastaan pirullisia käytössä. On helpompiakin tapoja hankkia takkapuita kuin kerätä niitä koiran turkista. Samoin luuston tulee olla vahvaa, ja siinä on meillä myös puutteita. Luonteeseen tulee myös kiinnittää suurta huomioa. Spinonen pitää säilyä spinonemaisena. Tämä nyt menee vähän ohi, mutta kuvaus eilisestä illasta. Meillä on hirvenluita levällään koko pihalla. Omat koirat 3 petitiä, italianajokoira ja 3 spinonea olivat pihalla ( Miisa kuitenkin pirtissä) ensin tuli Leena poikiensa Haksun ja Eetun kans, sitten Pasi ja Jaana Leidin kans tullessaan Lapista tulivat kertomaan kuulumisia. Eli pihalla oli 7 omaa koiraa + 3 vierasta ja ei edes tarvinnut miettiä tuleeko ongelmaa luitten päältä. Kövi koko porukka tosin pirtissäkin. Ongelma tuli vasta sitten kun vieraat alko lähtemään ja koirat esittelemään meille komeita luitaan, jokainen spinonen kans elänyt tietää ne koreografiat kun ollaan leuhoja joku mieluinen juttu suussaan Siinä saa varoa ettei hirven sääriluut kovin kolistele omia polvia mustelmille.
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 8, 2004 8:19:49 GMT 2
... kerkee roikkumaan tälläkin saitilla kun on vapaapäivä Jos spinone saa asua mukavien koirien kanssa, ne varmasti pysyvätkin sopivan spinonemaisina. Ja pärjäävät keskenään. Mutta kyllä toisenlainen elämä saa spinonenkin "heräämään" - onhan se kaikesta huolimatta koira sekin. Meillä on ollut kolme sileäkarvaista kettuterrieriä. Hienoja koiria kaikki, mutta - terrieri on terrieri. Kiihtyy sekunnissa ja roikkuu hanakasti kiinni toisen raiveleissa. Tämän sai kokea Alma-spinone, jota härnäsi ja kiihdytti kaksi kettaria. Aikansa Alma yritti olla fiksusti, ei piitannut näistä kansankiihottajista, mutta jossain vaiheessa spinonenkin pinna palaa. Ja kun se paloi, Alma ja kettarit eivät tulleet enää ikuna juttuun keskenään. Ei olisi voinut ajatellakaan, että niitä olisi voinut pitää yhdessä. Ne vihasivat toisiaan syvästi. Alma muutti hyvien ystävieni luokse Lappeenrantaan, jossa se elelee saksanpaimenkoirauroksen kaverina ja metsästyskoirana. Tälläkin hetkellä Alma on isäntänsä kera Savukoskella jahtireissulla. Muualla Alma ei ole koskaan käyttäytynyt sopimattomasti muiden koirien kanssa. ms
|
|
|
Post by kerttu on Oct 8, 2004 9:03:49 GMT 2
Eihän spinonenkaan tarvi tyhmä olla ja kaikkea sietää... On näitä muitakín vastaavia juttuja. Borderterrierri kiusasi yhtä spinonenarttua aikansa, ja lopulta kävi huonosti, spinone otti kiinni selänpäältä ja melko pahat seuraukset . Ei kuitenkaan henki mennyt. Meillä Venlalla on mennyt pari kertaa hermot bassetti narttujen kans, ja on käyty ompeluksilla. Nykyisin kun jätän koirat joksikin aikaa sisälle yksikseen, Venla laitetaan tänne toimistoon - varmuuden vuoksi. Kenenkään muun koiran kans ei ole ikinä ollut ongelmaa, vaan nämä omat kaksi pikkusen epäilyttää.
|
|
|
Post by carita on Oct 8, 2004 9:32:19 GMT 2
En minä pehmytturkkisuutta tai kevytluustoisuutta vähättelee, voi hyvänen aika kun on vaikea kertoa ajatuksia julki, minä yritin tuossa sanoa että meillä on valtavan kapea geenipooli, ei auta vaikka lentokoneet lentää jne. jos maailman toisella laidalla on aina vastassa tuttua kamaa.... Siksi minä kirjoitinkin, että kannattaisi miettiä aina tarkkaan ennen kuin pudottaa jotakin linjaa pois pelistä, yritin sanoa että aina vaan tulisi käyttää sitä parasta, terveintä, tehokkainta pakkausta jalostukseen mutta ei sulkea pois kokonaisia linjoja, muutaman vuoden päästä rotu on pahasti liemessä (vertauksena esim. clumberit). Tämä nyt on asia jota ei voi vähätellä, eikö vaan?? Kanta on vähäinen, varmasti löytyy sieltä Italian maaseudulta vielä jossain pihalta työlinjaisia spinoneita, joita ei vielä ole jalostettu puhki, mutta miten niitä löytää sieltä, se on toinen ongelma. Ja mitä ne sisältää, se on taas toinen juttu.. Vielä sen verran, onko teille kellään syntynyt TÄYDELLISTÄ pentuetta, jossa yhdelläkään pennulla ei olisi jotakin puutetta?? Tottakai jokainen on vastuullinen ja muistaa PEVISAN ja kasvattajasopimuksen, mutta jos mennään liiaallisuuksiin karsiessamme materiaalia, silloin ollaan kohta liemessä....
|
|
|
Post by SUSKIKIRJAUTUMATTA on Oct 8, 2004 10:18:07 GMT 2
niin, hyvä pontti, Carita!
Meidän pitäisikin varmaan listata kaikki viat/ongelmat joita on ilmennyt missäkin yhdistelmässä. Myös ne asiat jotka kasvattaja itse näkee viheinä, tai miinuksina, ei vain sairauksia.
-Suski
|
|
|
Post by Suskikirjautumatta on Oct 8, 2004 10:19:30 GMT 2
haha, POINTTI, siis ;D
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 8, 2004 10:35:40 GMT 2
Jep, totta Carita puhuu! Noista omien pentueiden täydellisyyksistä: ainakin minä olen vissiin liiankin kanssa tuonut julki omia pettymyksiäni kasvatustyössä. Tältäkin palstalta on saanut lukea luusto- ym. ongelmista. Tässä nyt vähän alkaa tuntua siltä, että ainoat huonot koirat ovat lähteneet meiltä! No vitsi vitsi. Mieheni Vesku aikoinaan sanoikin, että ei ihme, etten saa pentuja kaupaksi, kun ensin puhutaan ummet ja lammet rodun, vanhempien ja itse pentujen huonoista puolista - ja sitten vasta päästään niihin hyviin puoliin. Kai niitäkin on sentään löytynyt Mä en kestä yleensäkään esim. kotisivujen hehkutuksia omista saavutuksista. Superlatiivien käyttö saa mut nopsaan klikkaamaan sivut pois, yök. Siksi kait mulla ei ole omia sivujakaan - ei olisi mitään sanottavaa? ms
|
|
|
Post by kerttu on Oct 8, 2004 11:29:45 GMT 2
Valmiina myös talkoisiin! Tämä jos mikä selventäisi tilannetta, sitten kun vielä ilman kiihkoa kykenisimme purkamaan saadut tulokset. Se ei kyllä onnistu nettipalstalla, sille voisi olla se roturyhmä kokous oikea paikka,vai mitä? Asia vaatii oikeaa asennetta ja sitoutumista, keskustellessa on helpompi perustella ja vastaavasti esittää lisäkysymyksiä. Oletteko valmiita tulemaan sinne vuosikokoukseen. Tämä kyllä voisi tarvita ihan kokonaisen päivänkin. Myös JOT varten tieto olisi hyvä. Ehdotuksia toimintamalliin!
|
|
|
Post by WolfSirius on Oct 8, 2004 11:40:52 GMT 2
Kokous missä? milloin? En jaksanut lukea koko ketjua... Suski
|
|
|
Post by kerttu on Oct 8, 2004 11:58:00 GMT 2
SSK.n vuosikokous on sunnuntaina 10.4 2005 Kalajoella. Lauantaina 9.4 järjestetään samassa paikassa jalostuspäivät. Nyt kaikki varaamaan allakasta tuo viikonloppu ja kokeillaan onnistuuko tämä homma meillä! Meistähän tämä riippuu Siellä on silloin myös paikalla henkilöitä joita voisimme konsultoida.
|
|
|
Post by Paivi on Oct 8, 2004 12:05:31 GMT 2
Mulla on pentukyselijöiden kanssa ollut vähä sama linja kuin Maija S:llä. Latelen ensin kaikki rodun "huonot" puolet. Sillä taktiikalla jonkin verran pystyy karsimaan epämääräisiä kyselijöitä pois.
Miten se omien kasvattien arviointi tai ominaisuuksien/sairauksien listaaminen sitten käytännössä tehdään? Koottaisiinko tiedot jonnekin, missä ne olisivat kaikkien käytettävissä?
Kaikenkaikkiaan ajatus on erittäin hyvä, mutta jotenkin aavistelen, että kyräilyksi ja kyttäämiseksi voi mennä.
Toinen kasvattaja on varmasti rehellisempi ja avoimemepi kuin toinen. Kuinkahan käyttökelpoista ja luotettavaa ja kattavaa tällainen itsearviointiin perustuva tieto sitten on.
Onhan kasvattajilla monesti myös pentuja, joiden vaiheista luovutuksen jälkeen ei kovin paljoa tiedä.
Idea on siis hyvä, mutta sitä täytyisi yhdessä suunnitella ja kehitellä.
"Yhteisen pöydän äärelle" olen tulossa mieluusti.
Päivi
|
|