|
Post by Dynamo on Oct 17, 2004 13:23:29 GMT 2
Aloitetaan uusi keskusteluosio: spinonen luonne.
Kun esim. rotumääritelmää lukee ja kuuntelee ihmisten juttuja, spinonesta saa helposti käsityksen, että se on nössö ja rauhallinen. Stina (3 spinonea) kävi meillä tänään kylässä, ja siksi tämä nousi mieleeni. Stinan kanssa oli juttua siitä, että kyllä totta tosiaan helpompiakin rotuja on. Tämä ei kuitenkaan ole moite spinonea kohtaan, vaan päin vastoin. Lieneekö sitten niin erilaisia luonteita, vai mistä tämä käyttäjien mielipide-erot johtuvat?
Jos rotua halutaan enemmän metsästäjille, "vaarallisia" puheita ovat ainakin: - spinone ei ole tarhakoira - spinone on niiiiiiin rauhallinen - spinone on ihanan kiltti ja lutuinen - spinone kuolaa ja lennättää ohjuksia pitkin seiniä (vaikka ei luonnejuttu olekaan, lisäsin sen tähän)
Millainen sitten on hyvä spinone?
Mielipiteitä, pliis!
maija s
|
|
|
Post by carita on Oct 17, 2004 13:40:40 GMT 2
Hyvä spinone on hankala spinone ;D Sillähän on silloin riistavietti kohdalllaan mutta kun sitä ei ole koulutettu tarpeeksi hyvin, siitä tulee hankaluus, ei voi päästää koiraa valtoimenaan juoksemaan metsälenkillä, sehän katoaa metsään "tekemään työtä". Helppo koira löntystelee omistajan mukana, seuraten johtaajaa.
|
|
|
Post by Nina V on Oct 17, 2004 15:15:25 GMT 2
Juuri tultiin metsästä ja treeneistä ja ajattelin, että kyllä on hienoa olla spinonen omistaja. Ja helpompaa kuin monen muun.
Hyvä spinde ei ole arka, salakavala, epärehellinen, takakireä. Vaan avoin, rehellinen eikä sätky. Taistelutahtoa ja virtaa täytyy käyttökoiralta löytyä vielä monen tunnin töiden jälkeen, niin että omistajaa raivostuttaa. Aina vaan olis kiva tehdä jotain, edes hakea hellapuita, pliis.... Ja kovuutta sen verran, että sitä voi kouluttaa. ja tyhmä ei saa olla. Ja loisto-ominaisuus spindeleissä ( yleensä ) on sen sosiaalisuus, riidanhaluttomuus ja säyseys. Riittävä miellyttämisen halu on seisojan perusominaisuus, eihä se muuten kanna ja anna johtajalle kaikkea saalistaan. Mutta kuten Carita kirjoitti, hyvä spinone on hankala spinone- niinkuin monissa muissakin koirissa. Hyvä spinde pitää myös kontaktin ohjaajaan ( joskus pienellä viiveellä...)
Monesti tuntuu, että ongelmat koiran ja ohjaajan ja maailman välillä kertoo puutteellisesta kyvystä lukea koiraa ja " puhua " itse koiraksi siten , että kaverikin sen tajuaisi. spinone on ( ainakin nämä ) siinä mielessä iisejä, että ne on signaaliherkkiä ja selviä "lukea". Helpompia, mutta myös herkempiä.
Kuola ja räkä ovat tuoteominaisuuksia, eivät ongelmia. Toiset haisee pahalta, toiset kuorsaa toiset on muuten vaan rasittavia, kuten monet me ihmisetkin. Jos ei tuleva koiran hankkija siedä karvaa, kuolaa, rapaa, ääntä ynnä muuta, harkitkoon elämänsä steriiliyden tärkeyttä.
On onni olla riemutonttujen emäntä
|
|
|
Post by Nina V on Oct 17, 2004 15:21:00 GMT 2
ja sitten vielä tarhakoirista: Mikään koira ei sinänsä sovi tarhakoiraksi. kaikki on kiinni siitä, miten sen koiran kanssa muuten ollaan ja onko sillä omaa laumaa, jonka jäsen se voi olla. Mikäli se on tarhassa 345 vrk 10neliön tilassa ja 20 päivänä huonokuntoisena revitään mettälle ilman mitään kontaktia isäntäänsä muina aikoina, ei ole ihme jos yhteistyötä ei ole. On ihme , että moni koira on silti selväpäinen.
Ja sitten on onnellisia ja toimivia tarhakoiria ja pihakoiria, joilla olot ja lauma on kohdallaan ja joiden kanssa ulkoillaan ja touhutaan päivittäin. Ja silloin koira kuin koira voisi olla tarhakoira...
|
|
Maija
Full Member
..Paras tapa s?ilytt?? kasvonsa, on pit?? niiden alaosa suljettuna...
Posts: 195
|
Post by Maija on Oct 17, 2004 16:51:16 GMT 2
4kk kokemuksella spinonesta; - Ei kuolaa ja on muutenkin siisti eläjä (vrt. leonberginkoira. Ei leotkaan kuolaa mutta muuten ovat melkoisia sottapyttyjä) - helppo kouluttaa - Joskus umpikuuro... haihtuu naapurin pellolle tutustumaan fasaaneihin, mikä toisaalta on hyvä ominaisuus... - Hyvä elekielen käyttö molempiin suuntiin. - Tietää paikkansa maailmassa, ei siis mikään kukkoilija - Sosiaalinen ihmisten ja eläimien kanssa - Tarvittaessa rauhallinen - Jos ei ole tekemistä, järjestää sitä itse - Pärjää ulkona jos tarve vaatii (vielä kun sais sen pysymään tuolla tarhassa). Meillä koirat ovat aina yöt sisällä ja jos ulkona on "koiran ilma", koirat ovat sisällä ;D Ylläoleva siis vain 4kk kokemuksella, ja voin myöntää olevani positiivisesti yllättynyt! Luulin että spinone on paljon puupäisempi...
|
|
|
Post by kerttu on Oct 17, 2004 17:15:40 GMT 2
Luonne on tärkeä osa koiraa, ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota. ” Hyvä spinde ei ole arka, salakavala, epärehellinen, takakireä. Vaan avoin, rehellinen eikä sätky.” näistä olen samaa mieltä , mutta kyllä jahdin jälkeen olisi suotavaa että koira osaisi levätä ja rauhottua. Sosiaalisuus, riidanhaluttomuus ja säyseys – nämä ovat ne huippuhyvät ominaisuudet spinonessa. Luonnollisesti unohtamatta yhteistyökykyä ja – halua ( = koulutettavuus) Tuo kuola ja räkä – täytyy sanoa että minä en tykkää niistä kummastakaan. Ne ovat minulle jo nuoruuden hoiturivuosiltakin etovana kammona mielessä. Mielisairaaloissa oli ukkeleilla sellaset ” ihanat sylkytuopit jonne he räki oikein miehekkäästi sydämenpohjasta” Liekö siitä peruja, että ennemmin moni muu erite kuin kuola ja räkä. Onneksi minulle ei ole vielä siunaantunut kuolaavaa spinonea . No, pitää koputtaa puuta ettei sellanen osu minun kohdalle, se voisi kokeilla minun muutenkin huonoa huumorintajua pahemman kerran. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen, voispa olla että kun suloinen pentu olisi kasvanut aikuiseksi en edes huomaisi jos tämä oma koirani kuolaisi Meillä myös koirat asuvat sisällä, ulkona ne saavat olla vapaana aidatulla piha-alueella. On toki olemassa tarhakin, lähinnä ” turvasäilö”
|
|
|
Post by nina v on Oct 17, 2004 18:16:50 GMT 2
jottei tulisi väärinkäsityksiä, niin kyllähän nämä kakasi ainakin osaa rauhoittua ja ovat iisejä sisällä.Mutta on kiva kun vielä rankan päivänkin jälkeen ne ilosesti lähtisivät taas puuhiin.
Kuolaa ja räkää ei varmaan kukaan rakasta, sitä oppii sietämään, kun muuten otus on niin riemastuttavan ihana...
|
|
|
Post by kerttu on Oct 17, 2004 18:30:24 GMT 2
niin tämä netti on siitä kelju kun ei voi tarkentaa kuin uudella viestillä. En kyseenalaistanut Nina sinun koiriasi, vaan yleisesti... Ja en listannut omien koirieni ominaisuuksia, vaan vastasin Maija kysymykseen millanen on hyvä spinone. Mutta tuo kuola juttu on omistani, ne ei onneksi kuolaa:)
|
|
|
Post by Nina V on Oct 17, 2004 19:20:37 GMT 2
ihan sama juttu
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 17, 2004 22:29:19 GMT 2
Kivaa että tuli heti näin paljon kannanottoja! Kaima kirjoitti, että kun spinonen sais vielä pysymään tarhassa. Juu, tuttua tunnetta. Me asutaan maalla ja on iso piha aidattuna, mutta s-pojilla on tarha (olisko joku 2,5-3 m korkea). Sinne piti rakentaa ns. kaadot ylös, koska Olli kiipesi nuorena yli kun apina. Yks vilaus - ja taas se juoksi pitkin pihaa riemuissaan. Itse pidän tarhaa aivan erinomaisena, kun sitä käytetään oikein: se on koiralle turvallinen ja tuttu, jossa sille ei pääse tapahtumaan mitään pahaa. Pihalle en ole missään uskaltanut jättää koiria yksin, äkkiäkös joku hullu myrkyttäjä iskee... Tai jotain muuta sattuu. Tuttavissa on parikin ikävästi päättynyttä tapausta. Jos tarha on vaikka pihan perällä, se riski vähenee tuntuvasti. Mulla on koirat tarhassa päivisin, jos on hyvä ilma. Talvipakkasellakin ne ovat mielellään pihalla tai tarhassa muutamassa pakkasasteessa useita tunteja. Sitäkin arvostan spinoneissa. Mun mielestä spinone on iloinen ja toimelias koira, joka osaa myös olla tosi hauska. Sitä en tiedä ovatko ne nyt niin järin suuria järjen riemuvoittoja Riippuu tietty mihin niitä vertaa. Ja kolmen lapsen äiteenä on tosi mukavaa kun talossa on koiria, jotka rakastavat lapsia liki hulluuteen saakka. Lapsista tämä ei aina ole kovin kivaa, mutta äidistä on. Naapurinkin lapset, joita välillä sankoin joukoin parveilee pihalla, säilyvät paremmin hengissä maija s
|
|
Tino
Full Member
Posts: 107
|
Post by Tino on Oct 18, 2004 7:55:09 GMT 2
Vaikka Tino on hyvin kuuliainen ja nöyrä kotona niin viimeviikonloppuna se teki jotain mitä ihmettelen vieläkin. Tino lähti nimittäin viikonlopuksi Anoppilaan lasteni ja mieheni kanssa. Mies oli vessaremontissa kiinni joten anoppi, lapset ja Tino olivat keskenään. Kuinkas kävi?
Anopin kissat melkein syötiin, toisesta jä hiukan karvoja muistoksi kohtaamisesta, mutta hengissä kuitenkin ovat (luojan kiitos) palasivat piilosta kun Tino lähti kotimatkalle. Ja tämä minua ennenkaikkea mietityttää, Tino oli koettanut jatkuvasti astua Anoppia joka on semmoinen 150 cm korkea.
Ja olihan se tietysti järjestänyt kaikkea muuta kivaa itselleen: kaivanut kukkapenkit ylös, syönyt pöydältä jne. Anoppia ei totellut ollenkaan... Hän on kyllä tässä koiran inhimillistämisessä mestari. Koiraa ei kuulema saa komentaa ettei sille tule paha mieli, ja saavat kuulema pöydältäkin syödä jos nälkä on. jne jne.
Ei taida Tino olla enää tervetullut Anoppilaan.... ;D Ja jotenkin tuntuu etten varmaan minäkään...
|
|
|
Post by Paivi Kari on Oct 18, 2004 8:08:52 GMT 2
Hyvin osuvia kommentteja spinoneiden luonteesta.
Kuten muissakin roduissa, spinoneissakin on suuria yksilöeroja.
Koskaan ei pitäisi tuudittautua siihen, että spinone on "helppo". Mutta miellyttämisenhaluisen se on kuitenkin melko helppo kouluttaa melkein mihin vaan.
Minua miellyttää spinonessa ennenkaikkea sen jännä yhdistelmä pehmeyttä ja kovuutta. Ja toden totta nössö ulkonäkö voi pettää pahemman kerran.
Ja yksi spinonen fyysinen ominaisuus on minusta ihana: mieletön notkeus ja tasapaino.
En ymmärrä, miksi spinone aina leimataan kuolaavaksi limalingoksi! Yksikään meiden spinoneista ei ole kuolaaja. Parta jää tietenkin syömisen/juomisen/lenkin jälkeen märäksi, mutta senhän voi kuivata!
Toki niitä roiskeita löytyy meiltäkin, seiniltä, katosta, ikkunoista ja ties mistä. Mutta ne aiheuttaa nimenomaan tuo märkä parta, ei kuolaus!!!!
Päivi
|
|
|
Post by carita on Oct 18, 2004 8:19:19 GMT 2
Olen samaa mieltä sinun kanssasi Päivi, räkäroiskeita kyllä löytyy, mutta se johtuu juuri siitä märästä parrasta. Kuolaava koira oli meillä vuonna 1969 (bokseri) siltä valui norosia kun se jotakin mielekästä himoitsi (esim. pullaa tai ruokaa). Se osasi myöskin "puhaltaa kuplia" suupieliin, aikamoinen otus.
Minä olenkin tehnyt "ruman" tempun koirilleni, olen nimittäin leikellyt niiden partoja lyhyeksi kesällä (talvella saa kasvaa ettei leuka palellu ;D), mutta kun ei koiria näyttelyyn viedä niin mitä turhia karvoja säästelemään, helpompi on pitää puhtaina ja kuivina. Tosin, olen jättänyt koristeeksi hiukkasen partaa reunoille, on muuten ikävän litteä naama jos on ihan sileä leuka...
Luonteesta paras on se, ettei tarvitse koskaan pelätä että vieraille kävisi pahasti, ei ainakaan pahemmin että lima liimautuu vaatteisiin, kun kylään tulee porukkaa. Aikaisempi koirani, irlis, oli arka ja sitä piti aina vahtia, mitä se mahtoi keksiä, näiden spinoneiden kanssa ei ole pelkoa. Mahtavia luonteita!
|
|
|
Post by Salla F on Oct 18, 2004 8:46:44 GMT 2
Tuota koulutettavuutta olen pohtinut. Vaihdettiin viikonloppuna kokemuksia muutamaa eri seisojarotua harrastavan ihmisen kanssa ja rotujen koulutettavuudessa olevat erot tuli listattua, niin hyvät kuin huonot puolet. Yhdeksi syyksi heikompaan koulutettavuuteen sanottiin kova riistavietti. Kuulisin mielelläni pk- ja tottisihmisten kommentteja tähän lausuntoon, sillä itse olen mieltänyt riistavietin ja koulutettavuuden eri asioiksi, vaikka ne toisiinsa liittyvätkin. Monessa spinonen historiaa tai toimintaa kuvaavassa artikkelissa todetaan, että spinone on innokas metsästäjä, mutta ei metsästä itselleen vaan isännälleen. Salla
|
|
|
Post by Pi on Oct 18, 2004 13:38:41 GMT 2
Siitä koulutettavuudsta vielä; meillä oli aikaisemmin englanninsetteri ja sitä ohjasi niin voimakas metsästysvietti että oli koulutettava kauan ja hartaasti, ennenkuin syntyi yhteisymmärrys siitä mitä metsässä/pellolla pitikään tehdä. No lopulta siitäkin rouvasta tulu mitä erinomaisin metsästyskumppani.
Meidän nuoren spinnuneidin koulutus on vasta alkanut, mutta jo nyt huomaa selvä luonne-ero setteriin nähden. Pi tarkkailee kaikkea ja kaikkia ja kun sillä näyttäisi olevan kova halu mielyttää, on koulutuksen alkutaival edennyt vallan mainiosti. (tosin välillä se kontaktin pitäminen tapahtuu viiveellä, mutta kuitenkin tapahtuu).
Mainio esimerkki siitä miten tämä tarkkaileminen ja mielyttämishalu käy ilmi myöskin kotioloissa, oli eilen kun tarjosin neitokaiselle jätskien jämät. Juuri ennen tarjoilua Idatyttäremme tokaisi "että Pi:n pitä istua ja antaa tassua ensin". Ilman erillistä käskyä koira istahti viereeni ja ojensi tassunsa (itse en ole pahemmin sitä tassua antamista harrastanut, kun se ei mielestäni ole tarpeelista metsästyskoiran kouluttamisen kannalta - no lapsemme kuitenkin ovat tämänkin tempun sille opettaneet).
Kyllä se meidänkin koira osaa tilaisuuden tullessa riehaantua, varsinkin jos on yksin lasten kanssa. Ulkotreeneissäkin pidetään välilla tauko, kun sopiva kuralätäkkö osuu kohdalle. Mitä kurasempi sen parempi. (kuraseikkailun jälkeen on sitten hauskaa yrittää hyppiä isäntäväen päälle - taitaa olla spinnuhuumoria ?!)Ei se kyllä kuolaakaan, vaikka syömisen ja juomisen jälkeen parta kastuukin, mutta onhan pyhkeet keksitty.
|
|