|
|
Post by Dynamo on Oct 22, 2004 12:39:01 GMT 2
Jep, onneks niitä oikeasti "huonoluonteisia" on vähän, kuten Päivikin totesi. Mutta kyllä mä edelleen peräänkuulutan reipasta ja iloista sponoa, joka ei ole pidättyväinen. Näitä pidättyväisiä joka tapauksessa näkee. Se on tietty toinen juttu, onko se spinonelle minkään sortin virhe. Ei kai sitten? Ne vaan pistävät tylsästi silmään kun on toisenlaisiakin spinoneja olemassa. Onhan tämä luonteiden tulkinta yleensäkin aikamoista henkimaailman hommaa! Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä  Muistan kun olin Väinön kanssa luonnetestissä niin oli spinonen luonteesta puhetta: koira hypähti heti tuomaria vasten ja venytteli nautinnollisesti tassut ukon olkapäillä. Ne tulkitsivat sen ystävällisyydeksi, mutta sanoivat, että joku muu domari olisi äkkiä leimannut sen mielistelyksi. Hyvää viikonloppua kaikille! Ja muistakaa, mitä uutisissa sanottiin aamulla: metsät ovat nyt täynnä suppilovahveromattoja, ja koko ajan nousee uusia, kun on lämmintä ja kosteaa. maija s |
|
|
|
Post by Paivi Kari on Oct 22, 2004 13:00:29 GMT 2
APUA... älkää puhuko enää suppiksista, mä hukun niihin...
Niitä on syöty suoraan pannulta, niitä on kuivattu, pakastettu ja hillottu. Ne tulee kohta jo uniinkin...
Kotiliedessä ( toisiks viimenen numero) oli mahdottoman hyvä suppilovahverohillon resepti. Nam.
Viikonloppuja
Päivi
|
|
|
|
Post by kerttu on Oct 22, 2004 14:24:04 GMT 2
Onneksi kuitenkin valtaosa spinoneista on kunnon luonteen omaavia. Ja se on edellytys koulutukselle, pissahousuilla siinä touhussa ei tee mitään, se on valitettava totuus. Tässä esimerkki koirassakin tosin tämä "50 % koiran luonteesta voisi olla perimää, 50 % olosuhteista johtuvaa " pitänee paikkansa. Ja kun tietää taustaa ja tietää isännän voi päätellä lisää. Sääli juttu kuitenkin. Älkääkä kehuko nuilla suppilovahveroilla  ( olen kateellinen, meidän sienet ovat paleltuneet....) Hyvää viikonloppua minunkin puolesta, meillä se menee KAER kokeiden parissa. Saammekin kerhon " kermaa " paikalle. Koepäälikkö tuomarina. puh. joht. kokeessa koirallaan. Toivotaan että Viivi esittää parasta osaamistaan rotumme kunniaksi. Nyt saan kysyttyä sen "kirpparihommankin" mihin viestiin Heikki ei ole muistanut vastata. |
|
|
|
Post by Paivi Kari on Oct 22, 2004 14:32:32 GMT 2
Onnea matkaan Kerttu ja Viivi...
Laitahan tulokset näille sivuille!
t.
Päivi
(yrittää just laskea, kuinka paljon aamulla on varattava ajoaikaa S-joelle...hullun hommaa tää on...)
|
|
|
|
Post by kerttu on Oct 22, 2004 16:27:02 GMT 2
Kiitos samoin teille Rion kanssa onnea!
Karttahaku kertoo sinulle vastauksen laskuusi
Orivesi-Seinäjoki 167 km
Arvioitu ajoaika: 2 h 5 min
|
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 23, 2004 7:45:28 GMT 2
Kerttu: pissahousut pysykööt tosiaan kaukana Mutta hei, ottakaa kantaa tuohon Caritan alun perin esittämään hyvään kysymykseen: missä vedetään raja, milloin spinone on pidättyväinen?! Minä siis haluaisin, ettei sellaista rajaa tarvitsisi edes ajatella, eli spinonen ei tarvitse (eikä kuulu?) olla pidättyväinen. Pikemminkin ehkä vieraita ihmisiä kohtaan neutraali tai hillitty? maija s |
|
|
|
Post by kerttu on Oct 23, 2004 8:36:19 GMT 2
Lainaus rotumääritelmästä:
Käyttäytyminen ja luonne
Luonnostaan sosiaalinen, säyseä ja kärsivällinen. Spinone on kokenut metsästyskoira kaikissa maastoissa. Se on hyvin kestävä ja menee empimättä okaisiin pensaikkoihin ja syöksyy kylmään veteen. Se pystyy vetävään ja nopeaan raviin, ja on luonnostaan erinomainen noutaja.
Lainaus jal.tav. ohjelmasta.
Luonne ja käyttöominaisuudet
Spinone on luonteeltaan sosiaalinen, säyseä, kärsivällinen ja koulutettava. Spinonen luonteen tulee olla koulutettava, ja koulutusta kestävä. Rodunomaisesti se saa olla " ujo" mutta arkuus, vihaisuus ja levottomuus luonteenpiirteinä ovat poissuljettuja, toisaalta luonteesta tulee löytyä riittävästi karskiutta ja rohkeutta huomioiden luonnonolosuhteet ja petoeläinkosketukset maastossa.
Onko meillä oikeutta itse arpoa mikä on oikea luonne. Näissä dokumenteissahan se selvästi sanotaan. Se raja minkä itse kukin mieltää ujoksi / araksi on taas vaikeampi juttu. Kyllähän sellainenkin lenkkikaverina menee, mutta eipä paljo muuta, Jos aikuinen koira useamman kerran saa luonteesta huomautuksen kummalta tuomarilta tahansa ( näyttely/ KAER ) niin siinä ainakin on se totuus. Arkuus, liika mielistely, hökeltäjä yms vastaavat ominaisuudet ovat keljuja koiraa koulutettaessa. Jokaisenhan täytyy kuitenkin tuntea koiransa rajat oli rotu mikä hyvänsä. Minusta alkaa kuitenkin tuntua että nämä luonteet ovat paranemaan päin alkuajoista. Siihen luonteen perimään uskon edelleen, siinäkinhän on se lohtu että on mahdollisuus saada äidin tai isän luonne.
|
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 24, 2004 7:16:10 GMT 2
Jos aina tulisikin äidin/isän luonne, se olisi niin simppeliä! Muta mitä tulee takaa - ja milloin?
Kaipa se jää herran haltuun...
Onneksi myös pennun (vanhemman) ostajalla on valta siihen, millaista koira nurkissaan pitää. Kun haetaan esim. koekoiraa ja koirasta ei kerta kaikkiaan tule mitään, niin ainahan on vaihtoehtoja. Itsekin olen joutunut tekemään niin: kun pentu kasvaessaan ja kehittyessään osoittaakin jotain ei-toivottua, koira kannattaa myydä hyvään kotiin seurakoiraksi. Tämä on tietysti vain yksi vaihtoehto.
Hyvää sunnuntaita!
maija s
|
|
|
|
Post by Nina P. on Oct 25, 2004 14:17:08 GMT 2
Minä jäin miettimään tuota rotumääritelmässä ja jalostuksen tavoiteohjelmassa mainittua spinonen "kärsivällisyyttä". Mitä se oikeastaan pitää sisällään?
Meidän Repeläinen on esimerkiksi sikäli ääresti kärsivällinen, että sukulaisten ja tuttujen lapset saavat touhuta ihan mitä vaan eikä tuo ikinä hermostu. Samaten vanhempien kissanpentu, joka ottaa oikein vauhtia ja loikkaa sitten kiinni koiran partaan tai häntään. Toisaalta sitten esimerkiksi tokoillessa kaverin aika käy äkkiä pitkäksi, jos joutuu odottelemaan paikoillaan. Toimintaa pitää olla ;D
|
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 26, 2004 10:51:22 GMT 2
Jalostuksentavoiteohjelmassa sanotaan, että spinone saa olla rodunomaisesti "ujo".
En väitä ollenkaan vastaan etteikö näin voi siellä ollakin, se on ok, mutta mua kiinnostaa yleensä tuo ujo-termi.
Onks tämä meidän suomalaisten s-ihmisten keksintöä? Ollaanko me itse tuotu "ujous" sallivana piirteenä tähän rotuun?
Mitenköhän on muualla?
maija s
|
|
|
|
Post by Salla F on Oct 26, 2004 12:17:23 GMT 2
Hyvä huomio. Spinonen rotumääritelmässä ei ainakaan ujosta puhuta. Rotumääritelmä kuvaa minusta pikemminkin rauhallisesti vieraisiin suhtautuvaa koiraa, ei ujoa, mutta ei suinpäin syliin syöksyvääkään (luojan kiitos!). Muualla näkemäni spinonet ovat ainakin suhtautuneet vieraisiin rauhallisesti, joskus joidenkin kohdalla on ollut pientä empimistä, mutta siitä koira pääsi parissa sekunnissa yli. Tuo "ujo" ei ehkä ole paras mahdollinen sana kuvaamaan spinonen luonnetta. Ehdottakaa ihmeessä muuta, niin saadaan JTO päivitettyä. Äkkiseltään en löytänyt muun kielisistä materiaaleistakaan juttua ujoudesta. OK, Jenkkilästä löytyi, mutta niihin nyt ei voi ihan kauheasti luottaa muutenkaan. Näin kerran amerikkalaisen kuvauksen spinonen työskentelystä: ja minä kun luulin omistavani seisojan, ei vihikoiraa! Tämä juttu antoi ymmärtää, että spinonen kuuluu mennä nokka maassa tuhisten jälkeä pitkin riistan perässä. Muiden maiden käyttöpuolen ihmiset ovat sen sijaan puhuneet luovivasta hausta, erinomaisesta tuulen ja maaston käytöstä ja yläpäisyydestä. Ellan kasvattaja mainitsi ravilla liikkumisen ja yläpäisyyden ihan erikseen, ja sen ihmisen pitäisi tietää, mistä puhuu! Tämä ei kyllä liity mitenkään aiheeseen, mutta kun kerran Jenkkilään päästiin: spinoneita arvosteleva ulkomuototuomari näytti minulle kerran valokuvaa, jossa oli kaksi koiraa ja kysyi, minkä rotuisia ne ovat. Sanoin spinone ja bouvier (meillä asui naapurissa ennen bouvier ja ajattelin, että mukava tunnistaa kerrankin jokin harvinaisempi rotu). Niin hänkin oli luullut, mutta kun oli kehunut kuvaajalle spinonea ja tiedustellut varovasti, minkä rotuinen koiran kaveri oli, oli närkästynyt vastaus ollut "Spinone tietenkin!". En ole ennen niin villavaa ja mustaa spinonea nähnyt. Enkä toivottavasti näe vastakaan, vaikka kyllä sieltä kuulemma hyviäkin koiria löytyy. Salla |
|
|
|
Post by carita on Oct 26, 2004 14:13:13 GMT 2
Tämäkään ei ole mitenkään luonneasia, mutta on pakko vastata kun sinä Salla mainitset tuota Ellan kasvattajaa (italialainen) ja kuinka hän erityisesti puhuu koiran ravista.
Kuinkahan moni eurooppalainen on tietoinen siitä että italiassa spinoneita (ja braccoja) "opetetaan" väkisin ravaamaan pennusta saakka pakottamalla niitä ravivaljaiden (metsästysvaljaiden) avulla liikkumaan pelkästään ravia (bracoillahan voi nähdä painaumat polvikulman alapuolella ihossa koska se on lyhytturkkinen) ja näin pentu oppii mukamas "luonnostaan" liikkumaan ravia.
Mehän tiedämme että nuori koira laukkaa niin kauan kuin kasvu on vielä kesken, ravi tulee vasta myöhemmällä iällä. Tuntuu pahalta että pentu/nuori koira pakotetaan johonkin tiettyyn liikkumistapaan ja varsinkin jos se tulisi "perimästä" aivan itsestään jos vaan jaksaa malttaa mielensä ja odottaa koiran kehittyvän.
Hullua touhua sanon minä!
|
|
|
|
Post by Dynamo on Oct 26, 2004 14:38:25 GMT 2
Teija ainakin on ollut mukana italialaisilla pelloilla tätä "ravia" katsomassa. Ja varmaan Sallakin. Kertokaa kokemuksistanne! Mua kanssa on jotenkin aina huvittanut tuo ravijuttu. Kova, nopea menijä laukkaa - ja vähän hitaampi ravaa. Näin yksinkertaista se on ainaskin hevospuolella; kyllä laukkakisoissa kilometriajat ovat kovempia kuin raveissa ms |
|
|
|
Post by kerttu on Oct 26, 2004 20:00:40 GMT 2
Ensin tuo ravi kysymys, Minun käsittääkseni se tulee mahdolliseksi kun koira liikkuu maastossa missä sillä ei ole halua/ mahdollisuutta laukata. Nuo ravivaljaat ovat, sanonko mistä.. vähät se periytyy opetettu ravi. Annetaan me näitten laukata surutta kun meillä on tätä helppokulkusta lääniä. Kyllä meidänkin spinonet rajoittaa vauhtinsa järkeväksi kun tilanne vaatii ja silloin löytyy se ravikin. Ja kun kattoo koekertomuksia millä rodulla hyvänsä, vauhdin tulee olla vähintään 3 että lintuja alkaa löytymään. Liikkuvalla koiralla on paljon paremmat mahdollisuudet löytää lintu kuin taapertajalla ( edellyttäen että muut hommat on hanskassa) Luonteesta - Ujo on minustakin väärä sana, mutta silloin kun tuota ekaa JOT.a tehtiin valtaosa tykkäs sen olevan näin. Nyt meillä on mahdollisuus muuttaa se sana sopivammaksi. Mitä ehdotetaan tilalle? Haku: spinonen tulee luovia haussaan tuulta köyttäen, yläpäisyys on tärkeää, maata nuuskaavat tekevät helposti törmäyksiä ja karkotuksia. Mitä vähemmän koiran kirsu osoittaa maata, sen paremmat edellytykset sillä on löytää lintu ja onnistua sen käsittelyssä. |
|
|
|
Post by Salla F on Oct 27, 2004 9:46:06 GMT 2
Joo, tiedossa on tämä hullun homma, siksi kasvattaja ei omiaankaan kokeissa käyttänyt. Ellan isä taas on koepalkittu, että siitä voi varmasti jotain päätellä. Suomalaisista spinoneista tuskin moni Italiassa kokeissa laukan takia kovin hyvin pärjäisi. Kasvattaja mainitsi ravin siksi, että se on spinoneille tyypillinen liikkumismuoto siinä maastossa, mihin koira on alkujaan jalostettu, eli puskassa (vaikea maasto, pienempi hakualue). Jotenkin olen ollut spinoneista huomaavinani, että vaikka ne laukkaavatkin mielellään, kun lintuja löytyy siten paremmin, ne vaihtavat kyllä mynsteriä tai saksanseisojaa herkemmin raville tarkennuksen ajaksi, ja jos kyseessä on väärä hälyytys, haku jatkuu laukalla. Eli vaikka laukalla liikutaankin, ero pointteriin löytyy. Salla |
|
( olen kateellinen, meidän sienet ovat paleltuneet....)
